Teema
Isä Cesare auttaa
itätyttöjä
Harmaa
työ yleistä
 Yöllä kiinni
jäänyt salasiirtolainen potkii vartioituna palloa Italian saappaankorossa selässään
numero 10: Litmanen. Lahtelainen Litmanen lienee Suomen menestyneimpiä siirtolaisia,
jonka siirtosummat nousevat miljooniin.
Sen sijaan armenialaismies siirsi
ihmissalakuljettajille 12 000 markkaa, jotta he siirtäisivät hänet Italiaan. Siirto
meni pieleen, sillä mies jäi tammikuussa kiinni kera sadan muun Adrianmeren
aluevesiltä.
Poliisi toi vangitut Regina Paciksen
pidätyskeskukseen, syrjäiseen San Focan rannikkokylään Italian Apuliaan.
Keskuksessa kohtaa kolmannen maailman:
algerialaismiehiä, jotka ajelehtivat 12 tuntia Välimerellä, kiinalaisnaisia, jotka
läiskivät korttia kolmikerroksisen sängyn ylimmällä petillä.
Köyhyys tuo itänaisia
Ruokalaan kerääntyy lounasaikaan
silmiinpistävän paljon tyttöjä ja nuoria naisia, jotka välttelevät
kameransilmääni. Keskuksen pihalta välkkyy teräsaidan takaa turkoosi Adrianmeri, jonka
yli nykyajan orjakauppiaat toivat Nataliaa.
– Onneksi jouduin tänne isä
Cesaren taloon, sillä edessäni olisi ollut huoran tie rikollisryhmän pihdeissä, toteaa
moldavialainen Natalia, 21.
– Tulen läheltä Chisinauta,
Moldovian pääkaupunkia. Maassa on paljon köyhiä ja vähän uusrikkaita, jotka eivät
meistä köyhistä välitä. Matkanjärjestäjät lupasivat palvelualan töitä. Toki
tiesin, että moni myy itseään mutta aina sitä uskoo että itseä onnistaisi paremmin.
– Tulin ensin ryhmämatkalla
Belgradiin ja sieltä kuljettajien autolla Albaniaan. Siellä jo pelotti, koska emme
jatkaneet reittilaivalla Durresista Brindisiin vaan pienellä veneellä. Ennen matkaa
miehet veivät kaikki paperini ja antoivat vain puhelinnumeron Italiaan.
Natalia jäi kiinni neljän muun naisen
kanssa Apulian rannikolta, johon Albanian mafia heidät jätti ja josta Apulian mafian
"Sacra Coronan" etappimiesten piti noutaa naiset seksiorjiksi.
Itä-Euroopan maiden tyttöjen ja
naisten tuonti länteen prostituoiduiksi on laajaa bisnestä, sillä YK-arvioiden mukaan
vuosittain salakuljetetaan 300 000—600 000 naista. Osa kidnapataan, esim. Kosovosta
on kidnapattu toistasataa albaanityttöä ja nuorta naista parina viime vuotena.
Pappi auttaa henkensä uhalla
– Kyse on orjuuden uudesta
paluusta, sillä usein salasiirtolaiset ovat ihmiskauppiaiden armottomissa pihdeissä,
sanoo isä Cesare. Don Cesare Lodeserto on katolinen pappi, "Apulian
Jeesus", joka tunnetaan ympäri Italiaa.
Hän kertoo auttavansa rakkaudesta
köyhiin — oman henkensä uhallakin. Kun lähdemme autolla Leccen tuomiokirkolta San
Focaan, meitä seuraa poliisisaattue.
– Ihmissalakuljettajat haluavat
minut pois päiviltäni, sanoo isä Cesare.
Ja eivätkös lehtikioskien päivän
lööpit huuda, että "Salakuljettajat tulittivat yöllä Kalashnikovilla
poliiseja".
– Kyse on armottomasta,
globaalista ja erittäin tuottoisasta bisneksestä. Seksiorja voi tuoda yli 100 000
markkaa kuussa voittoa omistajalleen. Mutta kyse on myös työstä kellari- ja
varastoverstaissa ja ravintoloissa, pakkoavioliitoista sekä lapsien ja heidän elintensä
myynnistä.
– Pelkästään kuuden viime
kuukauden aikana Regina Pagiksesta on saanut suojan 600 itäeurooppalaista tyttöä ja
naista. Osalle heistä löytyy työtä esimerkiksi lastenhoitajana, kotiapulaisena tai
myymäläapulaisena. Osa palaa kotimaahansa.
Isä Cesaren mielestä Euroopan tulisi
puuttua köyhyyden syihin itäisessä Euroopassa ja muilla lähialueilla.
– Nyt toimitaan kaksinaamaisesti:
EU:n torjuva maahanmuuttopolitiikka ruokkii laitonta ihmiskauppaa, jolle on silti
kysyntää euromaissa. Salasiirtolaisia kertyi pelkästään täältä Salenton niemeltä
14 500 viime vuonna.
Pelipaitoja orjatyöllä
Jätän isä Cesaren jatkamaan
suurenmoista työtään ja matkaan Leccestä linja-autolla Roomaan. Suurin osa
Välimereltä tulleista siirtolaista pyrkii etelästä pohjoisemmaksi: Roomaan, Firenzen
alueelle ja Milanoon.
Niin Leccen kuin Rooman asemilla
siirtolaiset kauppaavat kadulla tavaroitaan. Moni myy Litmasen, Zidanen tai DelPieron
nimiä ja numeroita kantavia pelipaitoja.
Paidat valmistetaan monesti laittomissa
verstaissa ympäri Italiaa. Näitä verstaita, joissa salasiirtolaiset työskentelevät
usein orjasopimuksilla 10—12 tuntia päivässä yrittäen lyhentää velkaansa
salakuljettajille, on poliisi paljastanut Italiasta useita viime kuukausina.
Yövyn Roomassa kahdessa eri hotellissa
rautatieasema Stazione Terminin lähellä. Toisen yövahtina on moldovialainen mies,
toisen kiinalainen. Kiinalaisesta saan ottaa yhden kuvan, koska hänellä on oleskelulupa,
"carta di soggiorno", jota kaksi vuotta maassa ollut moldovialainen ei ollut
vielä saanut.
– Hitaat ovat byrokratian rattaat,
Sergio, 30, huokaisee.
Poikkean halvalla lounaalla lähikadun
ravintolassa. Se osoittautuu kiinalaisten pitämäksi. Väsynyt, hymytön kiinalaisnainen
ei juuri puhu italiaa ja tarjoaa vain ruokalistaa, josta ruuan saa sormella
näyttämällä. Kadulla kaksi pysäköityihin autoihin nojaavaa mustaa naista tarjoavat
hierontaa. He sanovat olevansa jamaikalaisia.
Roomassa aamukuuden metrossa vaunu
täyttyy lähes pelkästään muista kuin italiaisista kasvoista, jotka tulevat töistä
tai menevät töihin samaan aikaan kun italiano vasta heräilee.
Kahden kerroksen työväkeä
Kyselen siirtolaisuudesta sekä
suurimman ammattijärjestön CGIL:n että siirtolaistyötä tekevän katolisen Caritaksen
tiedottajilta. Molemmat kertovat samaa.
Italia tarvitsee siirtolaisia, koska
kantaväki ikääntyy ja vauvoja syntyy vähiten Euroopassa Viron ohella. Kantaväestön
parissa on myös paljon niitä, joiden mielestä on luonnollista pitää
filippiiniläistä kotiapulaista tai maksaa prostituution lemmenpalveluista. Lisäksi
maassa on aina siedetty harmaata työtä, "lavoro neroa", jota tekee moni
salasiirtolainen.
Leccessä maan suurimman sanomalehden
Corriere della Seran Apulian kirjeenvaihtaja Giuseppe Rotti katsoi, että Italian
työelämä on jakautumassa kahden kerroksen väkeen.
– Työelämän tikkailla hyvin
sijoittuneet sekä pysyvissä viroissa olevat eivät enää halua tehdä raskaimpia,
likaisimpia tai väsyttävimpiä töitä. Ne siirtyvät siirtolaisille, jotka raatavat
miljoonan liiran (noin 3 000 mk) matalapalkoilla tai tekevät maan alla orjatyötä
ravintoloissa ja verstaissa.
– Syntyperäiset italialaiset
eivät enää jaksa itse poimia etelän tomaattisatoa tai torkkua yövahteina pienten
hotellien ahtaissa vastaanotoissa tai ommella satoja Litmanen-nimiä pelipaitoihin.
Esa Aallas
Lecce/Rooma
Palkkatyöläinen
6.3.2001 nro 2/01 |
