Ajankohtaista
Naisten tulot pelastavat köyhyysloukusta
 Viime vuosikymmenen lama olisi tutkija Anita
Haatajan mukaan heijastunut huomattavasti pahemmin perheisiin, ellei niillä olisi
ollut käytettävissään naisten tuloja tai heidän ansiotuloihinsa sidottuja
tulonsiirtoja. Ilman niitä kaksi viidestä perheestä olisi jäänyt köyhyysrajan
alapuolelle.
Tasa-arvoasian toimiston erikoistutkija
Haataja on jo vuosia selvittänyt suomalaista tulonjakoa. Vastikään ilmestyneessä, Tiina
Vainion toimittamassa Naisten talouskirjassa hän tarkastelee naisten tulojen
merkitystä perheiden köyhyysuhkien poistajana, kotitalouksien tuloerojen tasaajana ja
hyvinvointivaltion rahoituspohjana.
Viime vuosikymmenen loppuun mentäessä
tilanne on kuitenkin alkanut muuttua. Naisten tulot eivät enää entiseen tapaan tasaa
kotitalouksien tuloeroja ja samalla naisten väliset tuloerot ovat kasvaneet.
– Sekä hyväosaisuus että
huono-osaisuus kasautuvat. Naisten työttömyys alkoi laskea laman jäljiltä myöhemmin
kuin miesten ja se on vieläkin korkeammalla kuin miehillä. Naisten tilannetta huonontaa
myös se, että yksinhuoltajaäitien määrä on kasvanut samalla kun heidän asemansa
työmarkkinoilla on heikentynyt. Lisäksi äidit saavat entistä harvemmin
ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa. Kun 1980-luvulla vain viitisen prosenttia äideistä
sai perusäitiyspäivärahaa, 90-luvun lopussa määrä oli jo lähes kolmannes
äideistä.
– Nämä tekijät merkitsevät
sitä, että monien lapsiperheiden asema on heikentynyt Aiemmin lähdettiin työpaikasta
äitiyslomalle ja työpaikkaan saattoi palata. Pätkätöiden aikana näin ei ole. Kun
työhistoria on sirpaleinen, ansiosidonnaisia etuuksia ei kerry. Monissa maissa on
äideille erityisiä työhönpaluuohjelmia. Meillä on ajateltu, ettei naisten
työhönpaluun ongelma koske suomalaisia, mutta niitä saatetaan tarvita jo meilläkin.
Mikäli naisten pätkätöissä
olleiden äitien mahdollisuuksia palata töihin ei lisätä, on olemassa riski, että he
eivät koskaan pääsekään kunnolla työuran alkuun. Mikä siis neuvoksi?
– Naisten ja miesten pitäisi
tasata perhevapaiden käyttöä keskenään, lainsäädäntöhän antaa tähän
mahdollisuuden. Vaikka 40 000 isää pitää isyysloman, vain noin tuhat käyttää
oikeuttaan vanhempainlomaan.
Mihin riittää naispalkka?
– Määräaikaisista työsuhteista
olisi päästävä vakinaisiin, koska nykyinen tilanne ei anna ihmisille mahdollisuutta
suunnitella elämäänsä. On huoletonta politiikkaa pitää näin paljon
pätkätyöläisiä julkisella sektorilla.
Haatajan mukaan pätkätyöt ovat riski
julkisten palvelujen hoidolle, toisaalta ne ovat osaltaan saaneet aikaan sen, ettei
aloille saada entiseen tapaan työvoimaa. Ennen suositut opettajan ja hoitoalan työt
eivät ole enää koulutusalaa miettivien nuorten listan kärjessä.
– Suomessa on yli neljäsataa
pientä hyvinvointivaltiota eli kuntaa, jotka tekevät omia ratkaisujaan. Paikallistasolta
ei usein nähdä, miten päätökset vaikuttavat kokonaisuuteen. Juuri kuntatasolla
pitkän aikavälin suunnittelua olisi parannettava.
– On selvittämättä, mihin
naisten matalat palkat oikein riittävät, miten kahdeksalla tonnilla elää.
Asuntomarkkinoilla hinnat kulkevat aivan eri tahtia kuin tulokehitys suurilla
ammattialoilla vaikka asunto on oleellinen osa perusturvaa. Yksinhuoltajat saavat usein
asumistukea, eivät sen sijaan toimeentulotukea. Pelkään, että yhä useampi yksin asuva
nainen ja yksinhuoltajaäiti saavuttaa palkallaan elintason juuri ja juuri köyhyysrajan
yläpuolella.
Suomessa köyhäksi katsotaan ne,
joiden käytettävissä olevat tulot ovat vähemmän kuin 34 700 mk vuodessa. Naisille
äitiys ja erityisesti yksinhuoltajuus ovat tällä hetkellä köyhyys- ja
toimeentuloriski.
Halpa hyvinvointivaltio
Läntisissä teollisuusmaissa on alettu
vasta aivan viime vuosina kehittää laskentamallia, jonka avulla voi tarkastella valtion
nettososiaalimenoja eli sitä, kuinka suuri osa bruttokansantuotteesta kohdistuu
sosiaalisektorin rahoittamiseen sen jälkeen, kun tulonsiirroista maksettavien verojen
määrä on vähennetty sosiaalimenojen koko summasta. Tulos on yllättävä. Näin
laskettuna Suomen ja Ruotsin eli perinteisesti kalliina pidettyjen hyvinvointivaltioiden
menot ovat vain aavistuksen korkeammat kuin USA:ssa. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on
kuitenkin onnistunut amerikkalaista paremmin tuottamaan turvallisuutta, tasa-arvoa ja
julkisia palveluita.
Naisten maksamien verojen osuus koko
verokertymästä on Suomessa nelisenkymmentä prosenttia. Siten naisten osallistumisessa
työmarkkinoihin ei ole kyse vain naisten tasa-arvosta, vaan koko yhteiskunnan
toimeentulosta.
– Jotta taloudellinen kehitys
jatkuisi ja esimerkiksi eläkkeiden rahoitus jatkossakin olisi taattu, naisten
työssäkäynti on välttämätöntä. Myöskään työttömyyden alentaminen ei onnistu,
ellei oteta huomioon naisten työssäkäymisen edellytyksiä, sanoo Haataja.
Rahan kierrättäminen tulonjaossa on
kannattavaa paitsi yhteiskunnallisten seurausten kannalta, myös taloudellisesti. Korkea
verotus ei ole heikentänyt työssäkäyntiä, vaan naisten kohdalle se näyttää
päinvastoin mahdollistavan osallistumisen työmarkkinoille. Ruotsalaisen taloustutkija Åsa
Löfströn mukaan tämä johtuu siitä, että mitä enemmän julkisiin palveluihin
panostetaan, sitä useammat naiset käyvät työssä. Toimivat julkiset palvelut paitsi
luovat työpaikkoja, myös luovat pohjan yksityisen sektorin toiminnalle.
Gerry Ilvesheimo
Palkkatyöläinen
6.3.2001 nro 2/01 |
