Ajankohtaista                 

Ei päästy kuin koira veräjästä

Vuosien 1991-92 tulonsiirrot
palkansaajilta työnantajille
nostivat maan lamasta

  Jos työntekijän keskipalkka on 10 000 markkaa kuukaudessa, pitäisi täyden 60 prosentin eläkkeen olla 6 000 markkaa, vaan ei ole. Eläkkeen perusteena on palkka, josta on vähennetty 4,5 prosentin eläkemaksu, ja eläkepalkka onkin 9 550 markkaa ja täysi eläke 5 730 markkaa. Miten tähän on tultu?

Ensi kerran työntekijän eläkemaksu nousi esille syksyllä 1991, kun työnantajat ja valtiovalta etsivät laman yllättäessä keinoja työvoimakustannusten alentamiseksi ja ennakoidun eläkepommin purkamiseksi.

Yksi keskeinen tavoite oli alentaa työeläke 50 prosenttiin ansiotulosta. Ensimmäisen erän ay-liike torjui. Helsingin suurtorille kokoontui 3. lokakuuta noin 40 000 ärhäkkää mielenosoittajaa vastustamaan eläkemaksua ja sosiaaliturvan heikennyksiä.

Seuraava vaihe oli Kalevi Sorsan välitysesitys tilanteessa, jossa työnantajat tavoittelivat 10 prosentin työvoimakustannusten vähennystä. Sorsa päätyi esitykseen, jossa keskeinen luku oli 7. Siitä 3 prosenttiyksikön osuus olisi ollut työvoimakustannusten alennusta alakohtaisin järjestelyin ja 4 prosenttiyksikköä työntekijöiden tel-maksua. Siitä puolen prosentin osuus olisi kartuttanut eläkerahastoja ja loppu tullut työnantajan hyväksi. Nimellinen palkkataso olisi säilynyt ennallaan, mutta työntekijöiden käteen jäävä tulo olisi alentunut 4,1 prosenttia 1992 ja 0,3 prosenttia lisää 1993.

Monivaiheisten neuvottelujen jälkeen SAK:n hallitus hyväksyi esityksen lähetettäväksi jäsenliittojen käsittelyyn. Sopimuksen teon takaraja oli 29. marraskuuta. Yritys kuitenkin sammui 14. 11., kun rahamarkkinat reagoivat epävarmaan tilanteeseen kiihtyvällä valuuttapaolla. Markka devalvoitiin klo 15 ja laskettiin kellumaan.

Marraskuun lopulla syntyi uusi ratkaisu. Se sisälsi 10 kohdan ohjelman vakautustoimista. Palkkatason alennukset ay-liike pystyi torjumaan, mutta pakkodevalvoinnin ja hallituksen työntekijöille säätämän lisäveron seurauksena työntekijöiden reaaliansiot alenivat 5—8 prosenttia. Lisäksi työntekijöille oli tulossa 3 prosentin työeläkemaksu 1993 alusta.

Eläkemaksu 1992 tulosovun hinta

Tilanne rauhoittui vähäksi aikaa, mutta keväällä 1992 markka jouduttiin laskemaan kellumaan uudemman kerran. Suomen Pankin pääjohtaja Kullberg erotettiin ja marraskuussa päälle tuli SAK:n yleislakkouhka. Sen taustalla oli tilanne, jossa eduskunta oli hyväksynyt lain eläkemaksusta ja eläkkeen perusteena olevaksi palkaksi määritetty työntekijän veronalainen ansio, josta työeläkemaksu oli vähennetty.

Samaan aikaan hallitus oli jättänyt esityksen eläkeindeksin soveltamisesta. Se merkitsi kaikkien eläkeindeksiin sidonnaisten korvausten ja päivärahojen alennusta alkuvaiheessa 1,5 prosenttiyksiköllä. Nämä etujen menetykset SAK olisi 1991 lopulla tekemänsä sopimuksen perusteella hyväksynyt, mutta valtiovallan ja työnantajapuolen listalla oli vielä työttömyysturvan heikennys 130 päivän työttömyyden jälkeen. Lisäksi työttömyyskorvauspäivien yläraja olisi alentunut 500 päivästä 400:aan ja työttömyyskassoille tullut ylimääräinen 120 markan jäsenmaksu.

Viime hetkille jatkuneissa neuvotteluissa saavutettiin laiha kompromissi, jonka perusteella työntekijöiden ylimääräistä veroa korotettiin 0,2 prosenttiyksiköllä ja työntekijöille tuli 0,2 prosentin työttömyysvakuutusmaksu. Yksilöllisen varhaiseläkkeen alaikärajaa nostettiin 58 vuoteen. Valtion ja kuntien eläkkeitä ryhdyttiin yhtenäistämään suhteessa muihin eläkkeisiin ja työttömyysturvan piiriin pääsyä vaikeutettiin.

Sopimuksessa eläkekertymän leikkaus määritettiin seuraavasti: "Työntekijän eläkemaksulla ei ole tarkoitus muuttaa työaikaisen palkan antaman toimeentulon ja eläkkeen antaman toimeentulon keskinäistä suhdetta."

Suuri tulonsiirto

SAK:n hallituksessa eläkeratkaisusta keskusteltiin paljon, mutta päätökset olivat yksimielisiä. Lopputulos koettiin torjuntavoittona. Olihan työnantajien alkuperäinen vaatimus, että eläketaso alennetaan 50 prosenttiin eläkepalkasta.

Pahimmassa lamatilanteessa 1992 ay-liike hyväksyi eläkemaksun ja eläkeindeksin uuden sovellutuksen myötä harvinaisen suuren tulonsiirron palkansaajilta työnantajille.

Samalla tehtiin periaatteellisesti merkittävä päätös työntekijän eläkemaksun toteutustavasta. Siihen sisältyi vaikeasti ymmärrettävä seuraus, että mitä suurempi on työntekijän eläkemaksu, sitä pienempi on eläkkeen perusteena oleva palkka ja sen perusteella määräytyvä eläke sekä eläkeindeksiperusteiset päivärahat ja muut korvaukset.

Niin kävi, vaikka tosiasiallinen muutos tapahtui vain tel-maksun keräysjärjestelmässä. Onhan työnantajan eläkemaksu edelleen perimmältään vain se osa työntekijän palkkaa, joka eläkejärjestelmää luotaessa määritettiin työnantajan tilitysvelvoitteeksi.

Eläkeläisetkin lamatalkoisiin

Tasapuolisuuden nimissä hallitus sääti eläkeläisille ylimääräisen 0,8 prosentin sava-maksun. Lisäksi eläkeindeksiä jäädytettiin ja eläkkeitä leikattiin määräaikaisilla laeilla.

Pitkän valmistelun jälkeen 1996 eläkeindeksi muutettiin pysyvästi 65 vuotta täyttäneiden osalta niin, että eläkkeiden indeksitarkistuksessa otettiin palkkaindeksi huomioon vain 20 prosentin ja elinkustannusindeksi 80 prosentin osuudella.

Alle 65-vuotiaiden eläkeindeksi säilyi ennallaan. Tämän ikäryhmän eläkkeitä tarkistettiin edelleen puoliksi palkkatason nousun ja puoliksi elinkustannusten nousun mukaan.

Kun otetaan huomioon, että työntekijän eläkemaksu nousi myöhemmin korkeimmillaan 4,7 prosenttiin, tuli Sorsan syksyllä 1991 esittämä tulonsiirto palkansaajilta työnantajalle sittenkin jälkikäteen voimaan tarkemmin kohdennettuja ja alkuperäistä rankempana. Toisaalta on todettava sekin, että 1992 ratkaisu oli käänne, jolla laman syveneminen estettiin ja kansantalous käännettiin kasvu-uralle.

Eläkemaksu vähennetään palkansaajan verotettavasta tulosta. Kun työeläkkeen perusteena on veronalainen ansio, siitä seuraa, että palkka, josta eläke lasketaan, on vastaavasti alempi. Alkuperäiseen määritykseen verrattuna, työntekijän eläkepalkka on tällä hetkellä 57,3 prosenttia palkasta, josta vähennystä ei ole tehty.

Viljo Heinonen
Juttu perustuu Heinosen kirjoittaman,
toukokuun lopulla ilmestyvän
Maaseututyöväen liiton historian aineistoon.

Palkkatyöläinen 6.3.2001 nro 2/01

Pääkirjoitus

Teema
Maahanmuuttajat ja ulkomaalaiset työntekijät

Kolumnit ja pakina

Ajankohtaista

	Naisten tulot pelastavat köyhyysloukusta
	Viestintä ay-liikkeen ihmeellisin asia
	Ei päästy kuin koira veräjästä
	Työllisyysaste yli 70 %
	Matti Tukiainen järjestöpäälliköksi
	Miksi tuloeroja ei tasattu tupopöydässä?

Tilastot

Liittouutiset

Ulkomailta

Ymmällä