Ajankohtaista
Miksi tuloeroja ei tasattu tupopöydässä?
 Metallityöväen Liiton liittosihteeri Erik
Lindfors on esittänyt, että seuraavan tupon pääasiaksi on nostettava tulonjaon
oikaiseminen palkansaajien, työttömien ja muiden taloudellisessa ahdingossa elävien
välillä ja toisaalta työn ja pääoman välillä.
Miksi tuloerojen vinoutuminen ei
ollut joulun alla tehdyn tupon keskeinen asia, vaikka selvästi tiedettiin, että tuloerot
olivat lähteneet repeämään, Erik Lindfors?
– Kyllä asia oli pöydällä silloin ja on vastakin. Yhteiskunnassa ei ollut
riittävää poliittista tahtoa eikä ay-liikkeellä riittävästi voimia korjata
vinoutunutta kehitystä.
Ay-liike oli kuitenkin siunaamassa
palkansaajille aika muhkeat verohelpotukset, kun samanaikaisesti sosiaaliturvan varassa
olevien etuuksia koko ajan heikennetään?
– SAK:n voimat riittivät tähän ja poliittinen tahto on mitä on.
Onko vaarana, että tuloerot vain
kärjistyvät entisestään kahden vuoden sopimuskauden aikana ja ongelmaan on entistä
vaikeampi tarttua seuraavassa tupopöydässä?
– Tuloerot kasvavat ja tilanne kärjistyy, se on selvä.
Millä tavoin pääomatulot saadaan
tupopöytään?
– Poliittisesti ei ole onnistuttu saamaan pääomia yhteiskunnalliseen vastuuseen.
Pääomalla ei ole sielua eikä moraalia. Sen kanssa on elettävä markkinataloudessa ja
haettava yhteiskunnallisia pelisääntöjä. Tämä vaatii ennenkaikkea poliittisilta
päättäjiltä tahtoa ja kykyä.
Kun pelaaminen optioilla ja
osakekursseilla näyttää kiihtyvän, viekö kehitys kokonaan ay-liikkeen halut
keskitettyyn sopimiseen, jolla vaikutetaan vain osaan tulonjakoa?
– Keskitetty ratkaisu takaa kuitenkin jonkinlaisen ennustettavuuden ja vakauden
yhteiskunnassa ja luo perusturvallisuutta. Sitä tarvitsevat kaikki: yksityinen ihminen,
yritykset ja valtiovalta. Jos oltaisiin vain markkinoiden varassa, yhteiskunta olisi
tyystin toisenlainen.
Onko keskustelu tuloeroista
vinoutunut, kun palkansaajapuoli tuntuu kadehtivan, mitä toinen palkansaaja saa ja
vähemmälle huomiolle jää se, mitä he saavat, jotka eivät tee palkkatyötä ollenkaan
eli pääomatuloilla porskuttelevat ja sosiaaliturvan varassa elävät?
– Käydäänhän keskustelua SAK:n hallituksenkin sisällä. Ansiokehitystakuulla tai
jollain muulla tavoin yritetään korjata eri aloilla työskentelevien ansiokehitystä.
Joidenkin on kuljettava palkkakehityksen edellä, mutta kaikista on pidettävä huolta.
Miksi koko henkilöstön
palkitseminen tuloksesta ei tunnu ottavan tuulta?
– Oleellista on se, mitä työpaikoilla tapahtuu. Kehittyneillä työpaikoilla koko
henkilöstö on saman palkkausjärjestelmän piirissä, ja tuloksesta voidaan palkita
kaikkia samoin pelisäännöin. Kestävä ratkaisu tehdään työpaikoilla. Hyvähän se
on, että keskusjärjestötkin keskustelevat yhteistyöstä, mutta pidän sitä
enemmänkin virastojen keskusteluna.
Työttömät ovat tähän saakka
arvostaneet ay-liikettä, koska se on pitänyt työttömien puolta ja kantanut huolta
heidän toimeentulostaan. Kun pitkäaikaistyöttömät ovat pudonneet
työttömyyskassoista toimeentulotuen varaan, unohtaako ay-liike työelämästä
syrjäytyneet?
– Ei unohda — päinvastoin. Metallissa on lähdetty työnantajien kanssa
keskustelemaan ammatillisesta koulutuksesta, joka avaisi työelämästä syrjäytyneille
tien takaisin ja toisaalta turvaisi sen, että lomautetut ja lopputulin saaneet
ohjattaisiin pikaisesti sellaiseen koulutukseen, jolla on käyttöä yrityksissä.
Työelämästä pudonneissa on paljon kokeneita ja työkykyisiä ihmisiä, jotka on
saatava takaisin. Olen Lipposen kanssa samaa mieltä siitä, että parasta tuloerojen
kaventamista on saada kaikki takaisin töihin. Ne, jotka eivät kykene, täytyy
päästää kunniakkaasti eläkkeelle.
– Ennenkaikkea työnantajilla ja yhteiskunnalla on vastuunsa ammatillisesta
koulutuksesta. Ay-liike voi olla sitä kehittämässä, ja ainakin metallissa asia on
hyvässä vireessä.
Palkkatyöläinen
6.3.2001 nro 2/01 |
