Alta25
Valkonaama vaikeuksissa?
 Kun poikavaltaiseen
oppilaitokseen saapuu nuori neito opiskelemaan, on olo orpo. Samanlainen tunne on varmasti
myös ulkomaalaisilla opiskelijoilla, kun he saapuvat opiskelemaan mihin tahansa kouluun
Suomessa. Mikä siis avuksi meille nuorille naisille miesten maailmaan mennessä tai
ulkomaalaisille opiskelijoille oppilaitoksessa? Opastusta? Tukea? Ja pyh, sekaan vaan,
kyllä sinne mahtuu!
Miten oppilaitoksissa suhtaudutaan
ulkomaalaiseen opiskelijaan? Jos katsoo koulua, jossa itse istun, sanoisin, että aina
vain paremmin. Samanlainen shokki ja hämmennys se on tosin ollut, kun 1960-luvulla,
jolloin entiseen Helsingin kaupungin valmistavaan poikien ammattikouluun tuli
tyttölapsia. Samanlainen on varmasti ollut tunne silloinkin, kun ensimmäiset
ulkomaalaiset ovat tulleet ammatillisiin oppilaitoksiin — sähköä ilmassa. Nyt on
tilanne toinen, meidän lähes jokaiselta luokalta löytyy muitakin kuin Suomen
kansalaisia, mutta tyttöjä ei oikein vieläkään, vaikka me olimme täällä ensin!
Vastaanottokomiteaa ei saa kukaan.
Opiskelijat otetaan vastaan "kaikki me ollaan samanlaisia" -periaatteella. Eroja
ei myöskään ole oppitunneissa. Siellä me kaikki nökötetään väsyneinä ja katse
harhaillen, oli nenä sitten valkoinen tai musta, punaistakin on tavattu! Tällä tavalla
kaikki tulisikin ottaa vastaan, silloin tuntee kuuluvansa porukkaan. Olo tuntuisi varmaan
kovin ulkopuoliselta, jos muu luokka tutustuisi koulun yhdessä ja sinä saisit kiertää
sen sitten myöhemmin yksin opettajan kanssa. Mitä tästä opimme? Me kaikki ollaan
ihmisiä ja meitä tulisi kohdella samalla tavalla.
Sama kohtelu koulussa ja kotona?
Tältä se ainakin tuntuu, kun törmää koulussa ulkomaalaiseen opiskelijaan, joka laulaa
ja lantio keinuu laulun tahdissa. Silloin tuo opiskelija on omassa maailmassaan, omassa
maassaan. Täytyy myöntää, että ensimmäisen kerran, kun laulavaan kaveriin
törmäsin, olin hieman hämmentynyt, mutta heillä näyttää olevan koulussa mukavaa.
Tuskin kukaan täysin tympääntynyt rupeaisi koulun käytävillä lauleskelemaan? Eikä
meidän oppilaitoksessa näytä muutenkaan olevan ongelmia ulkomaalaisten ja suomalaisten
välillä, ainakaan itse en ole huomannut.
Kaikki herkut mukana myös
oppilaskunnan hallituksessa, meiltä löytyy kaiken näköisiä ja kokoisia
hallitusihmisiä. Me olemme kaikki kyllä valkoihoisia, vaikkemme kaikki edustakaan Suomen
kansalaisuutta. Mielestäni olisi mukavaa saada riveihimme myös muitakin värejä. Mistä
sitten johtuukaan se, ettemme niitä ole joukkoomme saaneet, sitä en tiedä. Mutta ehkä
tämän jälkeen, kun tätä kirjoittaessani asiaa jouduin oikein miettimään, me
lähdemme etsimään joukkoomme lisää väriä!
Suvi Hyppönen
Kirjoittaja on 18-vuotias helsinkiläinen.
Hän opiskelee Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa
Vallilan koulutusyksikössä tietoliikennetekniikkaa.
Hänet valittiin Vuoden ammattiin opiskelevaksi
Next Step –messuilla helmikuussa 2001.
Palkkatyöläinen
6.3.2001 nro 2/01 |
