Teema
Väriä Postin rutiinityöhön
 Pasilan
postikeskuksella on pitkä kokemus maahanmuuttajista työntekijöinä. 1980-luvun
puolivälissä siellä oli töissä noin sata maahanmuuttajaa, yli 30 eri kansallisuutta.
Nyt Pasilan postikeskuksessa on runsaat 50 maahanmuuttajaa ja uudessa pakettikeskuksessa
suunnilleen 25—30. Postin suurimpia ryhmiä olivat aluksi vietnamilaiset ja
inkeriläiset paluumuuttajat.
 –
Täällä on jo totuttu maahanmuuttajiin. Ennakkoluulot ovat hälvenneet ja se on hyvä,
koska jatkossa maahanmuuttajien määrä postissakin lisääntyy, arvioivat
pääkaupunkiseudun käsittelyn pääluottamusmies Hannu Sojakka, joka on
ollut mukana useammassakin projektissa, jossa on tarkasteltu maahanmuuttajien asemaan
suomalaisessa työelämässä, ja varapääluottamusmies Juha Öhman, joka
työskenteli ensimmäisten ulkomaalaisten tullessa postiin työnopettajana.
Postiin tulevilta vaaditaan ainakin
auttava suomen kielen taito, mikä on välttämätöntä työturvallisuuden vuoksi. Ihan
ensimmäisten tultua postiin, heille opetettiin suomea, lähinnä alan sanastoa ja talon
tapoja. Auttava kielitaito on tarpeen, koska kaikki esimiehet eivät puhu englantia.
– Alkuaikoina olisi saanut olla
repullinen sanakirjoja työnopettajan tehtävässä, Juha Öhman muistelee. Nyt uusien
työntekijöiden sisäänajoa helpottavat parempi kielitaito ja entiset työntekijät.
Molempien luottamusmiesten mielestä
monikulttuurinen työyhteisö tuo vain väriä rutiinityöhön.
Sojakka korostaa Postin
työhönottopolitiikan olevan tasapuolista. Palkkaus ja muut työsuhteen ehdot ovat
kaikille samat. Työntekijöiden erityistarpeet pyritään huomioimaan ja esimerkiksi
Ramadan ja muiden pyhien huomioiminen työvuoroissa on käytännössä onnistunut hyvin.
Entiset kertovat jäsenyydestä
Postin maahanmuuttajatyöntekijät ovat
liittyneet myös Postiliiton jäseniksi.
– Usein entiset työntekijät
kiikuttavat uudet käsipuolesta tänne luottamusmiesten toimistoon. Kaverit ehdottavat
jäsenyyttä ja ovat kertoneet mm työttömyysturvasta. Turvallisuuden tunne ja voimakkaan
ammattiosaston tuki ovat ne syyt, jotka saavat liittymään liittoon, kertoo
pääluottamusmies Hannu Sojakka.
– Osastojen luottamusmiehet ovat
muiden työntekijöiden ohella tukemassa uusia työntekijöitä. Maahanmuuttajat ovat
usein meitä muita perhekeskeisempiä ja siten he osallistuvat ehkä vähemmän
ay-toimintaan.
– Tarkemmin ajateltuna suhteessa
jäsenmäärään eivät he sittenkään kovin paljoa vähemmän osallistu kokouksiin ja
ammattiosaston retkiin. Viimeksikin osaston vaalissa oli mukana maahanmuuttajia, mutta
äänet eivät vielä riittäneet toimikuntaan. Myös kokouksen pöytäkirjan tarkastajana
heitä on ollut.
– Nyt keväällä me järjestämme
ensimmäisen ammattiosaston tilaisuuden yhdessä kansainvälisen kulttuurikeskus Caisan
kanssa. Sinne toivomme runsasta osanottoa, Sojakka toteaa.
Samat asiat askarruttavat
Pääluottamusmiehen pakeille
maahanmuuttajatyöntekijät tulevat yleensä samoissa asioissa kuin muutkin.
Palkkakuitissa on jotain ongelmia ja selvitettävää tai lisätunteja haluttaisiin. Ne
ovat kaikilla yleisimmät selvitettävät asiat.
– Sitten jokin verran on ollut
informoitavaa meikäläisistä työtavoista tai laeista. Joskus on selvittelyssä
ilmennyt, että joku on jäänyt kotiin sairasta äitiä hoitamaan, kun mummo on niin
käskenyt. Siinä vain on kerrottu, että meillä pitää poissaoloista olla
lääkärintodistus tai muu lupa. Yleensä tämä on ollut silkkaa tietämättömyyttä
työelämän määräyksistä, kertoo Sojakka.
Juha Öhmanin kertoo, että
luottamusmiesten puoleen käännytään usein myös muissa asioissa.
– Suomalaisen byrokratian viidakko
ei aina ole selvä meikäläiselle, saati sitten muualta tulleelle. Siinä on usein
setvimistä. Joskus osaamme antaa vastauksen suoraan, usein ohjaamme oikeaan osoitteeseen.
Kelan toimiston luukuille on usein asiaa, Öhman muistuttaa.
Aino Pietarinen
Palkkatyöläinen
6.3.2001 nro 2/01 |
