Teema
Maahanmuutto tuo ay-liikkelle uusia jäseniä,
joiden etuja puolustaa
Kaveruus hälventää
ennakkoluulot
 Rasismi ei ole maamme
työmarkkinoiden suurin ongelma. Tätä mieltä on Väestöliitossa tutkijana toimiva Annika
Forsander, joka tekee parhaillaan väitöskirjaa maahanmuuttajien asemasta
suomalaisilla työmarkkinoilla.
– Asennoitumista maahanmuuttajiin
kuvaa ehkä parhaiten se, että kovinkin moni saattaa ilmoittaa suhtautuvansa
maahanmuuttajiin yleisesti ottaen kielteisesti, mutta lisätä heti perään, ettei
suinkaan tarkoita Sergeitä tai Andreita, toisin sanoen samassa työpaikassa
työskenteleviä maahanmuuttajakavereitaan. Etukäteen suhtautuminen maahanmuuttajiin voi
Forsanderin mukaan kuitenkin olla epäluuloista tai suorastaan kielteistä. Mutta
vastustus vähenee sitä mukaa, kun kokemukset lisääntyvät.
– Sen jälkeen kun työpaikalle on
tullut ensimmäinen maahanmuuttaja, seuraavien tulokynnys on jo paljon matalampi.
Yleisellä tasolla suomalaisten rasismi
ei ole esteenä maahanmuuton kasvulle, hän sanoo.
– Asenteet eivät ehkä vielä oli
ihan kunnossa, mutta haluan korostaa kaikkea sitä myönteistä kehitystä, joka on
nähtävissä.
Koululla on näissä asioissa aivan
ratkaiseva rooli. Maahanmuuttajat kohtaavat uuden kotimaansa ensimmäiseksi nimenomaan
koulun kautta. Suurin huolenaihe on katurasismi. Siinä maahanmuuttajat joutuvat kokemaan
suomalaisten ennakkoluulot silmästä silmään.
Aktiivisia uusia jäseniä
Ay-liikkeen suhtautumisesta
maahanmuuttoon hän puhuu varovaisesti.
– Ymmärrän sen, että ollaan
yleisellä tasolla huolissaan työpaikoista ja -ehdoista, mutta ay-liikkeen pitäisi
ajatella, että maahanmuuttajista tulee myös jäseniä, tavallisesti hyvin aktiivisia
sellaisia. Joskin usein jäseniä, jotka ovat heikossa asemassa ja tarvitsevat ay-liikkeen
tukea.
Harmaata taloutta vastaan käytävän
kamppailun kannalta järjestäytynyt maahanmuutto on myös etu. Jos maahan ei pääse
muuttamaan laillisesti, lisääntyy laiton maahanmuutto, jonka vaikutukset tuntuvan
nimenomaan talouden harmaan vyöhykkeen kasvuna.
– Ja kyllähän ay-liike on
asettunut puolustamaan maahanmuuttajien etuja. Esimerkiksi hotelli- ja ravintola-alalla,
missä kymmenen prosenttia jäsenistä on maahanmuuttajia, 30 prosenttia niistä
ongelmista, joihin liitto joutuu puuttumaan, koskee nimenomaan maahanmuuttajien etuja.
Osin se johtuu siitä, että myös maahanmuuttajatyönantajien osuus on suuri —
maahanmuuttajat omistavat liki 20 prosenttia pääkaupunkiseudun ravintoloista. Tieto
meidän työmarkkinoillamme voimassa olevista työehdoista ja säännöksistä ei aina ole
sitä tasoa kuin pitäisi. Tietoa siis tarvitaan lisää.
Viidellä prosentilla
vakinainen työpaikka
Forsander kehottaa
työmarkkinajärjestöjä valmistautumaan maahanmuuttajien vastaanottamiseen ja siihen,
että he saavat samat palvelut kuin muutkin jäsenet.
– Siitä pitää lähteä
liikkeelle. Niillä, jotka on Suomeen otettu, on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin
kaikilla muillakin ihmisillä työmarkkinoilla.
Vain 20 prosenttia Suomeen tulleista
maahanmuuttajista on tullut tänne pakolaisina. Tänne jääville työpaikan löytäminen
on tärkeä asia.
– Tässä törmätään usein
ennakkoluuloihin siinä muodossa, että työnantajat voivat olla haluttomia ottamaan
"riskiä", jonka katsovat liittyvän ulkomaalaisen palkkaamiseen.
Se voi olla yksi rasismin muoto. Mutta
likikään aina kyse ei ole rasismista, kun maahanmuuttajalla on vaikeuksia työpaikan
löytämisessä. Monessa tapauksessa koulutus on niin vajavainen, että maahanmuuttajan on
vaikea sijoittua työmarkkinoille.
– Suomen maahanmuuttajapolitiikka
ei ole työmarkkinapoliittisesti ollut kovin onnistunutta. Maahanmuuttajapolitiikkaa ovat
ohjailleet pääosin muut kuin työvoimapoliittiset motiivit; esimerkiksi moraaliset,
kuten inkeriläisten osalta, tai humanistiset, silloin kun kysymyksessä ovat pakolaiset,
jotka usein ovat heikosti koulutettuja ja ovat kokeneet paljon traumaattisia asioita.
Omassa tutkimuksessaan Annika Forsander
seuraa miten 35 000 vuosina 1989—93 Suomeen saapunutta työikäistä maahanmuuttajaa
on sijoittunut työmarkkinoille. Hänen tutkimuksensa osoittaa, että vain viidellä
prosentilla heistä on, kuten hän asian ilmaisee, vakaa työmarkkinatilanne, toisin
sanoen vakinainen, kokopäiväinen työpaikka. Useimpien työmarkkinatilanne on epävakaa,
toisin sanoen erilaisia pätkätöitä, joiden välillä on lyhyempiä ja pidempiä
työttömyyskausia. Tämähän on yleinen suuntaus kaikkien työmarkkinoille nykyään
tulevien kohdalla, mutta maahanmuuttajien tilannetta se leimaa vielä enemmän kuin
muiden. Kokonaista 25 prosenttia maahanmuuttajista on syrjäytyneitä, toisin sanoen
pitkäaikaistyöttömiä.
Hans Jern
Palkkatyöläinen
6.3.2001 nro 2/01 |
