Teema
EU:n rajat
raollaan
 Ihmiskauppiaat
rahtaavat köyhistä maista Eurooppaan jopa miljoona ihmistä vuodessa
Englantilainen Guardian-lehti julkaisi
vuodenvaihteessa karmean kuvan Espanjan aurinkorannikolta. Kuvassa nuori pariskunta
paistatti päivää hiekalla vain muutaman metrin päässä ihmisruumiista, jonka
Gibraltarin salmen aallot olivat huuhtoneet maihin. Vainaja oli eräs niistä melkein 400
afrikkalaisesta, jotka viime vuonna näillä vesillä hukkuivat, kun heitä rahdattiin
salaa sisään rikkaaseen EU:hun.
Toinen esimerkki Välimereltä on
vieläkin tuoreempi. Vain kolmisen viikkoa sitten Ranskan rivieran rantakivikkoon,
Cannesin hienostokaupungin liepeille kolisi ruosteinen rahtilaiva, jonka kreikkalainen
miehistö oli paennut ja jättänyt aluksen ruumaan oman onnensa nojaan melkein tuhat
kurdia.
Alus oli niin huonossa kunnossa, että
se upposi melkein heti tyhjennyksen jälkeen. Täpärästi pelastuneet kurdit arvelivat
merimatkansa kestäneen noin viikon. Kukin heistä oli maksanut pääsystä laivaan noin
26 000 markkaa. Sillä hinnalla heidät oli luvattu kuljettaa salaa johonkin maahan
EU:ssa.
Nämä kaksi esimerkkiä puhumattakaan
laittomasta ihmisrahdista Adrianmerellä ja Pohjois-Italiassa kertovat siitä, millaisessa
todellisuudessa EU:n siirtolaisasioissa eletään.
Yhä useammin ihmisrahdit ovat
paljastuneet silkaksi nykypäivän orjakaupaksi, kun salaa rajojen yli tuodut on alistettu
pakkotyövoimaksi EU:n pimeille markkinoille.
Puolessa tunnissa yli
Gibraltarin
Gibraltarin salmen yli, historiallista
tietä Afrikasta Eurooppaan, on Espanjan viranomaisten varovaisten arvioiden mukaan
salakuljetettu parin viime vuoden mittaan lähes 300 000 afrikkalaista, joista vain
neljännes on jäänyt rannikkovartijoiden käsiin.
Vaikka pääosa tulijoista on
marokkolaisia ja tunisialaisia, pimeästi Espanjaan pyrkivät yhä useammin Saharan
eteläpuolisten valtioiden kansalaiset. Ihonvärinsä vuoksi heidät myös useimmiten
pidätetään.
Öinen venematka Marokosta Gibraltarin
poikki Espanjaan kestää vain puolisen tuntia ja maksaa päätä kohti melkein 10 000
markkaa. Pieniin kuuden hengen veneisiin rahtarit ahtavat jopa viisinkertaisen
ihmislastin. Harva tulija osaa uida, pelastusvälineitä ei ole.
Ne jotka matkasta ja rannikkovahdeista
selviävät, häipyvät vähin äänin Andalusian laajoille vihannesviljelmille
halpatyövoimaksi. Tavallisesti he jäävät myös kuljettajiensa, kansainvälisten
rikollisliigojen velkavangeiksi, kunnes ovat matkansa hinnan työllään tai huumeiden
kaupustelulla kuitanneet.
Paitsi Afrikasta, muuttovirta Espanjaan
on viime aikoina voimistunut myös köyhyyden riivaamista Latinalaisen Amerikan maista.
Orjatyövoimaa Pohjois-Italiaan
EU:n lounaisen portin, Espanjan,
lisäksi vuotavat myös unionin kaakkoiset rajat. Apulian niemimaa, Italian saappaan
korko, on jo vuosikausia tunnettu yhtenä vilkkaimmista ihmissalakuljetuksen keskuksista.
Albaniasta Apulian kautta Italiaan ja
Eurooppaan on rahaa vastaan rahdattu varsinkin aasialaisia ja arabeja. Esimerkiksi
Kiinassa toimivat rikollisliigat myyvät laittomia matkoja Eurooppaan 25 000 dollarilla
(yli 150 000 markalla). Lähtijöille luvataan perillä työpaikka, josta saatavilla
tuloilla kuljetuksen voi maksaa. Todellisuudessa tulijat päätyvät usein harmaan
tuotannon orjatyövoimaksi ja kuljetusmaksuja kiristävien rikollisten armoille.
Balkanin sotien päättyminen lisää
entisestään laittomien tulijoiden painetta koko Italian itärajalla, 4 000 kilometrin
mittaisella Adrianmeren rantaviivalla.
Rikollisliigat rahtaavat massoittain
EU:hun haluavia kiinalaisia, intialaisia, turkkilaisia ja irakilaisia Belgradiin ja
Sarajevoon, josta heidät pieninä ryhminä kuljetetaan salaa Italian puolelle.
Italian ja Slovenian rajakaupunki
Triesten kautta kulkee jatkuva pimeiden vierastyöläisten virta Pohjois-Italian vauraalle
teollisuusalueelle, Milanon ympäristöön. Osa jatkaa matkaa muihin suuriin
metropoleihin, mm. Pariisin mustille työmarkkinoille.
Miljoona tulijaa vuodessa
Varkain EU-maihin vuosittain tulevien
määrää ei tiedä kukaan, mutta miljoonasta hengestä tuskin paljon jälkeen
jäädään.
Amerikkalaisen Business Week
–lehden viime vuoden lopulla Italian ihmiskaupasta tekemässä laajassa tutkivassa
jutussa arvioitiin, että EU:hun pääsi laittomasti viime vuonna ainakin puoli miljoonaa
ihmistä ja että heidän määränsä on seitsemässä vuodessa 13-kertaistunut.
Lehden Italiasta saama arvio oli
ilmeisen alakantissa, koska YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Mary Robinson kirjoitti
tammikuussa HS:ssa, että yksin EU:hun salakuljetettujen naisten määrä nousee tällä
haavaa jopa 600 000:een.
Koko maailman mitassa ihmiskauppa lyö
taloudellisesti laudalta jo kansainvälisen huumebisneksenkin. YK:n viime vuonna
keräämien tietojen mukaan voitot ihmisten salakuljetuksesta yli rajojen nousevat 9
miljardiin dollariin (60 mrd. markkaan).
Monen kansainvälisen huumeketjun
jäsenen tiedetäänkin vaihtaneen alaa ja ryhtyneen hirmuvoittaja tuottavaan
ihmiskuljetukseen.
Laajentuminen lasten leikkiä
Eurooppalaisen ihmiskaupan tämän
päivän todellisuutta vasten arviot EU:n laajentumisen työmarkkinavaikutuksista tuntuvat
melkein hyttysen ininältä.
EU:n komission viime vuonna tilaaman
kansainvälisen tutkimuksen mukaan laajentumisen alkuvaihe sysäisi nykyisistä Keski- ja
Itä-Euroopan maista liikkeelle yhteensä 335 000 henkeä, 218 000 Saksaan, 40 000
Itävaltaan ja 4 700 Suomeen. Muuttajien määräksi kertyisi 30 vuodessa yhteensä 3,9
miljoonaa, joista kolme miljoonaa eli 80 pros. hakeutuisi Saksaan ja Itävaltaan. Samassa
ajassa Suomeen tulisi 43 000 henkeä.
Suunnilleen EU:n tutkimuksen lukuihin
on päätynyt sankka joukko muitakin tutkijoita ja tutkimuslaitoksia. Esimerkiksi Euroopan
ay-liikkeen laitos ETUI ja juuri ilmestynyt OECD:n raportti varoittelevat liioittelemasta
kansainvaelluksia länteen, koska ensimmäisinä EU:n ulko-ovella jonottavissa maissa,
Puolassa, Tshekissä, Unkarissa, Slovakiassa ja Virossa talous kohenee niin nopeasti,
että nekin vetävät jo muuttajia puoleensa.
Orjatyökin lottovoitto
EU kyennee ottamaan seuraavat uudet
jäsenet ehkä neljän vuoden kuluttua. Odotusaikana nykyiset jäsenmaat imuroivat
kandidaattien keskuudesta parasta ja koulutetuinta työvoimaa omiin tuotantolaitoksiinsa
senkun kerkiävät.
Odotusvuosina pyörii arvattavasti
myös laiton ihmiskauppa, joka pumppaa EU:n muurien sisään jopa miljoonia uusia
kansalaisia veisaamatta viis työvoiman liikkuvuudesta tai liikkuvuutta rajoittavista
määräyksistä.
Globaalissa maailmassa rajoja ei ylitä
enää yksin raha, vaan yhä useammin myös ihmiset.
Kun melkein puolet eli lähes kolme
miljardia maapallon väestöstä joutuu selviytymään parilla dollarilla, 13 markalla
päivässä, ihmiset ajaa paremman etsintään jo pelkkä kurniva nälkä. Miljoonille
sotia ja aidsia pakeneville on suorastaan lottovoitto päästä sisään kehittyneeseen
maailmaan — vaikka sitten orjan ehdoilla.
Eero Kosonen
Palkkatyöläinen
6.3.2001 nro 2/01 |
