Vähittäiskauppaketju Wal-Mart on yli miljoonalla työntekijällään Yhdysvaltain suurin työnantaja. 1900-luvun loppupuolella se aloitti maailmanvalloituksensa ja on laajentanut toimintaansa ainakin jo kymmeneen maahan USA:n ulkopuolelle. Samalla nämä ovat saaneet tuta uusia työmarkkinatuulia. Wal-Mart on kuuluisa alehinnoista, mutta maailmalle on alkanut vähitellen kiiriä myös sen maine palkka-alesta ja työntekijöiden oikeuksien polkemisesta. Ay-liike on sen mielestä turha koristus työpaikoilla.

USA:n ulkopuolella Wal-Martilla on eniten tavarataloja Meksikossa, reilut 600, Englannissa noin 250 ja Kanadassakin jo yli 200. 2000-luvun valloituksia on Japani, jossa sillä on merkittävä osuus 400:aa supermarkettia pyörittävässä japanilaisketjussa.

Tällä hetkellä Wal-Mart on jo maailman suurimpia - ellei sitten suurin - työnantaja 1,6 miljoonalla palkollisellaan.

Maihinnousunsa Eurooppaan Wal-Mart aloitti Saksasta hankkimalla satakunta supermarkettia, jotka alkuvaikeuksien jälkeen alkavat päästä jaloilleen. Britanniassa asiat sujuivat paremmin, sillä se voitti omistukseensa Asdan vähittäismyyntiketjun, jonka kattava verkosto auttoi sen ripeään alkuun.

Euroopan valloitukselle on odotettavissa jatkoa. Pääjohtaja Lee Scott on viime vuonna EU:n komissioon tekemänsä vierailun yhteydessä linjannut julkisesti tulevaisuutta, jossa "Wal-Mart ei voi ajatella yhtäkään eurooppalaista valtiota, jossa se ei haluaisi joskus olla".

Sillä on jo toimisto Moskovassa ajatellen Venäjän valtavia markkinoita, ja joidenkin arvioiden mukaan se katselisi jo Pohjoismaitakin sillä silmällä. Varastotiloja se on hankkinut mm. Ranskasta ja Belgiasta.

Scottin Brysselin-vierailulla oli myös toinen tarkoitus. Sillä haluttiin kiillottaa myös firman kilpeä, sillä sen maine työnantaja oli ollut jo pitkään huono. Ja se ryvettyi entisestään vuosi sitten Kalifornian kaupantyöntekijöiden pitkän lakon seurauksena.

Työntekijät sosiaaliluukulla

Kalifornialaisen työelämän tutkimuslaitoksen mukaan Wal-Mart maksaa työntekijöilleen 31 pros. vähemmän palkkaa kuin muissa suurissa marketeissa maksetaan.

Kun niiden tuntipalkka on keskimäärin 14,01 US-dollaria ,10,61 euroa, saavat walmartilaiset 9,70 US-dollaria eli 7,35 euroa.

Sosiaaliturvan puutteiden vuoksi USA:ssa tuiki tärkeää työnantajan kustantamaa sairasvakuutusta saavat walmartilaiset paljon harvemmin kuin muut alan työntekijät; vakuutusta maksetaan 23 prosentille vähemmän kuin muille.

Epäkohtiin ei ole voitu vaikuttaa, sillä ay-liikkeellä ei ole ollut mitään asiaa Wal-Martin työpaikkoihin.

Ahtaalle joutuneiden työntekijöiden perheet joutuvat turvautumaan sosiaaliapuun siinä määrin, että Kalifornian 44 000 walmartilaista maksavat vuosittain veronmaksajille noin 86 000 milj. dollaria. Rahat menevät mm. sairaus- ja asumistukiin.

Tutkimuslaitos on arvioinut, että mikäli kaikki Kalifornian supermarketit omaksuvat Wal-Martin palkka- ja työehdot, siitä koituisi veronmaksajille vuosittain 1,46 miljardin dollarin eli 1,14 miljardin euron lasku.

Uhka on todellinen, sillä Wal-Martin menestystarina ja johtoasema markkinoilla ovat tehneet siitä brändin, jota muut pyrkivät kopioimaan.

Ay-liike ajettu ulkopuolelle

Kolme kalifornialaista supermarkettiketjua vaativat vuosi takaperin otettaviksi työpaikoilleen käyttöön Wal-Martin palkka- ja työehdot. Kiista kärjistyi lopulta lakoksi, joka kesti nelisen kuukautta. Lakossa oli kaikkiaan 70 000 työntekijää.

Lopputuloksena työntekijät säilyttivät työnantajan sairasvakuutuksen, mutta uusien työntekijöin palkkoja alennettiin.

Palvelualojen maailmanliiton UNI:n (United Network International) kaupanalan kv-vastaava Jan Furstenborg pitää "walmartisoitumista" vakavana uhkana.

Sen liikeidean mukaan ay-liike halutaan pitää kaukana työpaikoilta, jotta kustannuksia saadaan hilattua alas. Luottamusmiehen puuttuessa työnantaja voi sanella mielensä mukaiset työehdot ja saada tavoittelemiaan joustoja. Propagandassa toistetaan työntekijän asemaa "kumppanina", josta yritysjohto pitää huolta. Tässä kuviossa ay-liike on "ulkopuolinen".

Furstenborgin mukaan UNI aloittelee laajaa kampanjaa, jossa tavoitteena on Wal-Martin työntekijöiden järjestäytyminen. USA:ssa kampanjaan on tulossa mukaan myös keskusjärjestö AFL-CIO, joka pyrkii johtotasolla vaikuttamaan Wal-Martin suhtautumiseen ay-liikkeeseen.

Hilkka Jukarainen

Hän painottaakin, että kyse on ilmiöstä, joka ei liity vain Wal-Martiin tai täälläkin jo olevaan Lidliin, vaan malli on levinnyt muihinkin palveluihin.

– Jo tällä hetkellä meillä on neuvotteluja hotelli- ja ravintola-alalla, ja mm. kuljetusalan kansainvälinen liitto ITF kampanjoi jo halpalentoyhtiöitä, esim. Ryanairia vastaan.

Tarja Kantola näkee walmartilaisuuden hyvin vaarallisena, sillä se on kuluttajien kannalta houkutteleva.

– Koska malli perustuu siihen, että mahdollisimman isot yksiköt, jopa maailmanlaajuiset yksiköt, tuottavat massoittain tavaraa ja palveluja ja pitävät työntekijät ahtaalla, ne voivat myydä tuotteitaan halvalla. Näillä keinoin saavutetaan hintaetua eli hinnat ovat halvempia kuin muualla. Sitten sanotaan, että tätähän kuluttajat haluavat!

Ay-liike voi torjua uhkaa pitämällä järjestäytymisen mahdollisimman korkealla. Mutta Tarja Kantolan mielestä liikkeen tulee ottaa uusiakin tehtäviä. Näitä on kuluttajavalistuksen alalla, kuten aikoinaan menestyksellisessä lapsityökampanjassa. Valistunut kuluttajahan olisi sellainen, joka ostaa tuotteen, jolla on reilu hinta, siis eettisesti tuotetun tuotteen.

– Me voisimme satsata enemmän siihen, että tätä ilmiötä tutkittaisiin. Pitäisi tutkia sitä, miten esim. Wal-Martin tuotteiden halpa hinta on saavutettu. Tässä keskustelussa ay-liikkeen pitäisi olla suunnannäyttäjä, hän vaatii.

Suuria vaaroja sisältyy nyt siihen, että Wal-Martin maailmanvalloitus jatkuu ja ylipäätään "walmartilaisuus" leviää Baltiassa ja Venäjällä. Tarja Kantola muistuttaakin, että ay-yhteistyö ja järjestäytymisen edistäminen näissä maissa on PAM:in ajankohtaisia ja tärkeitä tehtäviä. Samaan aikaan se tukee sisarjärjestöään USA:ssa, jossa taistelu ay-oikeuksista on äärimmäisen ankaraa.

Hilkka Jukarainen

Saksaan Wal-Mart tuli vuonna 1997 ostamalla runsaat 90 Wertkauf- ja Interspar-ketjujen supermarkettia. Myymälät siellä avattiin 1999.

– Se, että Wal-Mart ei aloittanut tyhjästä, oli heidän huono tuurinsa ja meidän onnemme, toteaa Ulrich Dalibor palvelualojen liitto Verdin vähittäiskaupan osastolta.

Myymälöiden mukana uudelle isännälle siirtyivät myös työntekijät, jotka olivat molemmissa ketjuissa olleet perinteisesti mukana ammattiyhdistystoiminnassa. Näin jokaisessa marketissa oli alusta alkaen henkilöstöneuvosto, joka on Saksan lain mukaan oltava kaikissa yli viiden työntekijän yrityksessä henkilöstön niin halutessa.

Ammattiyhdistystoimintaan kielteisesti suhtautuva yritys voi yrittää estää neuvoston perustamisen, mutta jo olemassa olevasta neuvostosta se ei enää pääse eroon.

Daliborin mukaan Wal-Mart maksaa noin 13 000 työntekijälleen kaupan alan työehtosopimusten mukaista palkkaa. Itse työsopimukseen se ei kuitenkaan ole sitoutunut, minkä vuoksi työntekijät lakkoilivat kaksi vuotta sitten.

Lopputuloksena he kuitenkin myöntyivät siihen, että palkkoja voidaan alentaa, jos yhtiö kertoo siitä vuoden varoitusajalla.

Teoria ja arki ovat kaukana toisistaan

"Yrityskulttuurimme rakentuu yksilön kunnioituksen, luottamuksen ja kollegiaalisuuden varaan", mainostaa Saksan Wal-Mart kotisivullaan. Yhtiö ei kuitenkaan halua toimittajaa tarkistamaan työntekijöiltään, kuinka hyvin periaatteet toteutuvat.

Kotisivun mukaan jokainen työntekijä on velvoitettu noudattamaan yhtiön "kolmen metrin sääntöä" eli katsomaan ja tervehtimään jokaista asiakasta, joka tulee alle kolmen metrin etäisyydelle.

Yritän testata säännön toteutumista tammikuisen lauantain parhaana ostosaikana, mutta löydän ruokaosastolta vain yhden äärimmäisen kiireisen näköisen työntekijän, joka kerää juusto- ja makkarahyllyistä tyhjiksi jääneitä laatikoita ja varoo kohottamatta katsettaan hetkeksikään.

"Vain tyytyväiset työntekijät ovat asiakkaille avoimia ja ystävällisiä", huomauttaa kotisivu.

"Ei ihan yhtä paha kuin Lidl"

– Wal-Mart ei ole yhtä paha työnantaja kuin Lidl, mutta kova se on. Niin ovat kyllä muutkin, koska Saksan vähittäiskaupan kilpailu on kovaa ja veristä, sanoo Ulrich Dalibor.

Kovuus tarkoittaa esimerkiksi henkilöstöneuvostoihin kohdistuvaa painostusta, jonka tasoa Dalibor luonnehtii laittomaksi. Henkilöstön edustajia uhkaillaan hyvin helposti myymälän sulkemisella ja irtisanomisilla, ellei haluttua joustoa löydy.

Pari huonoimmin kannattavaa myymälää on jo suljettu, ja kaikkiaankin työntekijöiden määrä on pudonnut runsaissa viidessä vuodessa useampia tuhansia. Hyllyjen täyttö on ulkoistettu käytännössä kokonaan palveluyrityksille, joiden väki työskentelee öisin.

Henkilökuntaa on vaadittu ottamaan joulurahansa oman talon lahjakortteina, ja lauantaityön palkasta on väännetty kättä moneen otteeseen.

Säästölinjan syy on se, että yhtiön Saksan toiminta on pysynyt vuodesta toiseen selvästi tappiollisena. Amerikkalaisen konseptin istuttaminen Saksan maaperälle ei ole toiminut toivotulla tavalla, ja yhtiöllä arvioidaan olevan pahoja ongelmia muun muassa tavaraliikenteensä kanssa.

Rahaa nielevät myös myymälärakennukset, joiden keski-ikä on 25 vuotta ja vetovoima sen mukainen. Yhtiön Saksan johtaja Kay Hafner luonnehtiikin saksalaislehden haastattelussa myymälöiden saneerausta yhdeksi tämän vuoden tärkeimmistä tehtävistä.

Säästöjä haetaan joka rintamalla. Viime vuonna ketju vaati viisivuotisjuhlansa kunniaksi kaikilta tavarantoimittajilta prosentin alennuksen hintoihin.

Terhi Brusin
Berliini