– Jos työnantaja ei sitoudu minkäänlaiseen vastuuseen työntekijöistä, niin kuinka he voivat edellyttää työntekijöiden sitoutuvat yrityksen päämääriin. Tuntuu siltä, ettei palvelualoista halutakaan vakaita. Jatkuva henkilöstön huono kohtelu ja heikko arvostus eivät voi olla vaikuttamatta alan kehitykseen, arvioi PAMin Helsinki-Uudenmaan aluepäällikkö Irmeli Mäenpää.

Palvelualojen työpaikoilla on monen kerroksen väkeä. Vuokrafirmojen työntekijöitä, ulkoistettuja tiskejä, tavarantoimittajien hyllyntäyttäjiä. Irrallisuus on johtanut siihen, ettei enää ole kiinteitä työyhteisöjä, jossa tunnettaisiin työkaverit ja juteltaisiin ruokatunneilla. Irrallisuus on myös syynä pääkaupunkiseudun heikompaan järjestäytymiseen. Useilla työpaikoillakaan ei ole luottamusmiehiä tarjoamassa jäsenyyttä.

Mäenpään mukaan pääkaupunkiseudulla helposti oletetaan, että jos työpaikalla alkaa jurppia, niin vaihdetaan paikkaa. Lisäksi moni luulee, että palkankorotuksetkin tulevat jotenkin lakisääteisesti ja automaattisesti. Yllättävän moni ei tiedä, että nekin ovat liittojen neuvottelujen tulosta ja ilman neuvotteluja eivät palkatkaan nousisi. Työntekijät tuntevat omat etunsa ja oikeutensa nykyään Mäenpään mukaan hyvin huonosti.

Kuitenkin sellaisilla työpaikoilla, joilla on luottamusmies, on paljon vähemmän ongelmia kuin muilla. Luottamusmiehen olemassaolo jo ennaltaehkäisee pahimmat tapaukset, koska silloin työnantaja on velvollinen monista asioista keskustelemaan luottamusmiehen kanssa. Myös työntekijät saavat nopeasti vastaukset heitä arveluttaviin kysymyksiin.

Lisätyön saanti vaikeaa

PAMiin tulee paljon puheluja työntekijöiltä, joten alan ongelmat ovat hyvin tiedossa. Ihan kärkisijoille pääsee lisätyön tarjoamisvelvollisuuden laiminlyönti.

– Minulle on muodostunut sellainen käsitys, että työnantajat kyllä hyvin tietävät velvollisuuden, mutta sen kiertäminen on ihan tarkoituksellista. Työnantajat haluavat pitää näpeissään mahdollisimman suuren määrän osa-aikaisia. Halutaan päälukua, ettei tarvitsisi järjestellä työaikoja.

– Kun osa-aikaisten määrä on suuri, niin työntekijäkunta on joustavaa, kilttiä ja nöyrää. Työntekijät pannaan näin kilpailemaan esimiehen suosiosta, jotta he saisivat työtunteja. Työvuorolistan tekijä on melkoinen kuningas, arvioi Irmeli Mäenpää.

– Minusta tuntuu, että työntekijät ovat joutuneet pelinappuloiksi eivätkä he oikein tajua pelin henkeä, koska minkäänlaista ryhtiliikettä ei ole syntynyt. Vuokratyön käytön sijaan pitäisi vaatia tunnit niitä tarvitseville osa-aikaisille. Tällaiseen työntekijöiden pompotteluun pitää reagoida työpaikalla, sillä sopimukset ja lait ovat työntekijän puolella.

Hirveä työtahti

Mäenpään mukaan suuri ongelma alalla on hirveä työtahti. Pahimmillaan se tuntuu olevan puhdistus- ja siivouspuolella.

– Alalla on aikapalkkaus, mutta ei ole ollenkaan harvinaista, ettei työntekijä ehdi tehdä työtään mitoitetussa ajassa. Kolmen tunnin alueeksi mitoitettua yritetään hoitaa siinä ajassa, ja kun ei onnistu, jatketaan työtä omalla ajalla. Ja sitten näännytään.

– Törkeää on myös se, että työntekijöitä kilpailutetaan keskenään. Sanotaan, että sekin teki työn mitoitetussa ajassa.

– Työntekijän arvostus on alalla nollassa ja työskentelyolosuhteet ovat usein huonot. Ja sitten ihmetellään, miksei saada työntekijöitä?

Lapset rasitteena

Naisvaltaisen alan ongelmat näkyvät ja tuntuvat. Erityisesti esimiesasemassa, jotka yleensä ovat työpaikkansa ainoita kokoaikaisia, olevien kohdalla näkyy perheellisten sorsiminen.

– Perhevapailtahan pitää saada palata siihen työhön, mistä on lomalle jäänyt. Hyvin usein perhevapailta palaava työntekijä ei saakaan entistä työpaikkaansa, vaan siinä jatkaa ehkä hänen sijaisensa. Sitten tarjotaan työtä jostain toisesta kohteesta, vaikka toiselta puolelta pääkaupunkiseutua. Siinä osoitetaan työntekijälle selvästi, ettei perheen perustaminen ole alalla suotavaa.

Muutenkin Irmeli Mäenpään mukaan esimiehet ovat kovilla. He tekevät ensin työt omassa työkohteessaan, sitten he joutuvat usein tekemään paperitöitä omalla ajallaan töiden jälkeen. Tosiasiallisesti esimiehet joutuvat tekemään pisintä työaikaa.

– Olenkin joskus kysynyt, että laskepa oma tosiasiallinen tuntipalkkasi. Moni on huomannut olevansa kaupan tai ravintolan huonoimmin palkattu työntekijä, Mäenpää toteaa.

Huonoa kohtelua

– Pääkaupunkiseudullakin on useita työpaikkoja, joissa harrastetaan työntekijöiden huonoa kohtelua ja jatkuvaa simputusta, mutta näitä ei kyetä toteennäyttämään. Todellisia murheengryynejä ja hirmuhallitsijoita on onneksi kuitenkin vähän, mutta silti muutaman hirmuhallitsijan työpaikoilta tulee jatkuvasti kyselyjä ja soittoja, Irmeli Mäenpää kertoo.

– Näillä työpaikoilla ei kukaan uskalla ryhtyä luottamusmieheksi.

Eräästäkin isosta marketista ja kampausalan ketjusta tulee liittoon aika ajoin valituksia huonosta kohtelusta – jopa työntekijöiden fyysisestä kurittamisesta tai siitä, että sairasta työntekijää vaaditaan henkilökohtaisesti tuomaan lääkärintodistus työpaikalle ja pyytämään esimieheltä lupaa pitää määrätty sairasloma.

Usein tämäntyyppiset jutut kuihtuvat kassan, kun työnantaja sulkee suut maksamalla tai työntekijän rohkeus ei riitä jutun eteenpäin viemiseen.

Aino Pietarinen