Ekonomistit laskevat, että 2004 oli Japanissa kolmas peräkkäinen hyvän kasvun ja seitsemäs putoavien palkkojen vuosi. Tilannetta kuvaa esimerkiksi viime vuoden toinen neljännes. Silloin nousu äityi peräti kuuteen prosenttiin, mutta palkkatulot putosivat yli prosentin.

Jyrkimmillään palkkojen syöksy näkyi 1990-luvun lopulla. Niistä päivistä alamäelle on kertynyt rahallista mittaa yhteensä vajaan parinsadan euron verran.

Nyt japanilainen työntekijä tienaa keskimäärin 380 000 jeniä (noin 2  800 e). Korkeimpia, yli 600 000 jenin (4 500 e) palkkoja maksetaan energiateollisuudessa.

Palkkoja ja muita työehtoja japanilaiset ovat tottuneet korjailemaan joka vuosi maalis-huhtikuussa ns. kevätoffensiivissa eli shuntossa.

Vaikka ehtoja hierretään yrityskohtaisesti, ay-keskusjärjestö Rengo pitää tapoinaan ohjailla korotuksia suosituksillaan. Sopimuspäätä aukovat yleensä suuret vientifirmat.

Kolmeen vuoteen Rengo ei ole tavoitellut jeniäkään lisää palkkoihin ja perustellut sitä työpaikkojen turvaamisella.

Bonuksilla pinnalla

Puilla paljailla korkealta lähteneet japanilaiset työntekijät eivät kuitenkaan vielä elä, ja vauraus näkyy kaikkialla. Palkkatulojen asema yhteiskunnassa on edelleen keskeinen, vaikka passiivisten sijoittajien ja avokätisten, työläisilleen voittojaan jakavien yritysten aika alkaakin olla ohi.

Työssä käyvät 63 miljoonaa japanilaista saavat täydennystä rypistyvään palkkapussiinsa ylitöistä ja bonuksista, jotka voivat kasvattaa peruspalkkaa jopa neljänneksellä.

Kun alakierteessä yhtaikaa palkkojen kanssa ovat olleet myös hinnat, kansalaisten ostokyky on pysynyt jollakin mallilla. Nyt kuitenkin hintojen lasku on pysähtymässä, mutta palkka-ale ei, ja huoli kotitalouksissa jos hallituksen kabineteissakin yltyy.

Useilla viime vuosikymmenen elvytysruiskeilla Japani velkaannutti itsensä 150 prosenttiin bkt:stä ja valtion viime vuoden budjettikin oli lähes puoliksi velalla rahoitettu.

Koska yksityinen kulutus pyörittää 60-prosenttisesti maan talousmoottoria, ei suinkaan ole yhdentekevää, miten katukansalla pyyhkii. Pelkällä vientiteollisuuden 10 prosentin bkt-osuudella maa ei tolpillaan kestä.

Ajopuuna projekteissa

Viime vuoden lopussa Japanin työvoimasta työllisiä oli virallisten lukujen mukaan noin 60 prosenttia ja työttömiä vajaat viisi prosenttia (kolmisen miljoonaa henkeä). Vielä pari vuotta sitten työttömyysluvut liikkuivat lähellä kuutta prosenttia, eikä moisia ollut nähty kertaakaan 40 vuoteen.

Kuten muissakin maailman kolkissa, nuorten japanilaisten työttömyys on keskimäärään nähden yli kaksinkertainen.

Nuoret muodostavat pääosan myös kasvavasta prekariaattien joukosta, joka ajelehtii vajaakoulutettuna pilkkapalkkaisesta työstä toiseen. Tätä väkeä japanilaiset nimittävät "vapaalaisiksi". Moni vapaalainen on jo mukautunut ajatukseen, että työelämä muodostuu vain joukosta projekteja, eikä vakiintuneista asemista enää jakseta edes uneksia.

Pätkätöitä räjähtäen

Suurimman loven palkkatuloihin on iskenyt pätkätyö, joka on yleistynyt Japanissa melkein räjähtäen. Samalla maan työmarkkinamalli täysaikatöineen, elinikäisine työpaikkoineen ja senioriteettiin perustuvine palkkajärjestelmineen on ruvennut rapistumaan.

Täyttä päivää tekevien määrä on pudonnut 1997:stä lähtien yli neljällä miljoonalla noin 34 miljoonaan työntekijään. Samasta vuodesta lukien osa-aikaisten joukko on seitsenkertaistunut yli 12 miljoonaan, melkein viidennekseen maan työvoimasta, ja määräaikaisten miljoonasta 2,5:een. Vuokratyöfirmojenkin listoilla väkeä on pari miljoonaa ja vuokratöissä lähes miljoona.

Toimeentulon epävarmuudesta ja häilyvistä työmarkkinoista kertoo Japanissa myös se, että naiset rynnistävät voimalla kiinni työn syrjään.

Tälle vuosikymmenelle tultaessa naisten osuus työvoimasta oli noussut 41 prosenttiin, yli 26 miljoonaan, mutta puolet heistä teki vajaata työpäivää.

Palkkoineen naiset yltävät kahteen kolmannekseen miesten tienesteistä. Suomessa naisten siivu on kymmenkunta prosenttiyksikköä suurempi.

(Pitkä) työ tekee miehen

Japanilaiset tiedetään ahneiksi työlle. Tästä syystä, samoin kuin työelämän senioriperinteen ja työmarkkinoiden epävarmuudenkin vuoksi Nipponin pojat (nimenomaan) paahtavat paitsi pitkää työpäivää myös pitkää työuraa. Työ tekee miehen, maassa sanotaan.

Eläkkeelle lähtöä jopa pelätään. Kun yleinen 60 vuoden eläkeikä on täynnä, varsinkin miehet etsivät kissojen koirien kanssa edes puoleksi päiväksi uutta oksaa usein entisen työnantajansa palveluksesta.

Niinpä ei tarvitse ihmetellä, kun 55 prosenttia 60–64-vuotiaista japanilaisista on edelleen työelämässä mukana. Osuus edustaa OECD-maiden huippua ja on melkein kaksinkertainen Suomeen (28,5) ja nelinkertainen Ranskaan verrattuna. Joka viides jatkaa työssä vielä 65 vuoden jälkeenkin, mutta jää siinä tilastossa sentään eteläkorealaisista jälkeen.

Nuoria, kolmissakymmenissä olevia perheenisiä Japanin hallitus patistelee jo alkuillasta lapsiensa luo, koska joka neljäs isistä tekee 60-tuntista työviikkoa.

Jo kolmannelle viisivuotiskaudelle lähtevällä hallituksen "enkeliohjelmalla" pyritään siihen, että nuoret isät hoitaisivat alle viisivuotiaita lapsiaan ja auttaisivat taloustöissä joka päivä ainakin kaksi tuntia nykyisen kolmen vartin asemesta.

"Enkeliohjelmaan" kuuluu joukko muitakin perhepoliittisia porkkanoita, joilla pyritään korottamaan maan heikkoa syntyvyyslukuja.

Eero Kosonen
Kirjoittaja vieraili Japanissa joulukuussa