vane.jpg (302 bytes)

tee.jpg (2675 bytes)

Putiikeissa elää jumbolainen henki

vi-ne-pi.gif (120 bytes)  Tunnin Kuva toisessa kerroksessa on yksi kauppakeskuksen pikkuputiikeista. Niitä on siellä täällä vierekkäin kuin etelämaalaisessa basaarissa. Myymälät aukeavat suoraan kävelyterassille, ja ohikulkijat voivat poiketa peremmälle vaikka vain katselemaan ja kommentoimaan. Pienten kauppojen ympärillä leijuu basaari- ja toritunnelmaa, joka luo erityisen ilmapiirin myös niiden sisäpuolelle.

Tunnin Kuvan myyjä Krista Haapakangas tuntee olevansa jumbolainen. Foto: PATRIK LINDSTRÖMTunnin Kuvan myyjä Krista Haapakangas, 28, sanookin olevansa töissä myös Jumbossa.

– Kyllä minä siviilissä olen tunninkuvalainen tai töissä Tunnin Kuvassa kun sitä joku kysyy. Mutta minä tunnen olevani myös jumbolainen.

Kun omaa henkilökuntaa on vain kaksi, kolme ja vielä eri aikoihin töissä, tuntuvat naapurimyymälöiden vakituiset kollegat myös työtovereilta. Vaikka vapaa-aikaa ei yhdessä vietetäkään, niin tuttuja ollaan myös työtuntien ulkopuolella.

Jumbolaisuus on Kristan mielestä myönteistä. Hyvä tunne syntyy siitä, että asiakkaat ovat hyvin usein perheitä. Meno kauppakeskuksessa on asiallista ja rauhallista, se ei ole läpikulkupaikka. Jumboon tullaan vasiten ja siellä hoidetaan useampia asioita samalla reissulla, usein myös syödään. Kuvioihin ei kuulu häirintä.

Tunninkuvalainen Krista on ollut jo seitsemisen vuotta, ja valokuva-alasta on tarkoitus tulla leipäpuu jatkossakin. Tulevaisuuden haaveena hänellä on lehtikuvaajan työ, johon tähtäävät valokuvaajan opinnot hän on jo aloittanut alan iltakoulussa. Plakkarissa ovat jo merkonomin paperit ja kolmivuotisen ravintolaopiston tutkinto, mutta allergioiden vuoksi alan vaihto tuli ajankohtaiseksi.

Digi ei vienyt töitä

Krista pitää Tunnin Kuvaaturvallisena työpaikkana. Tekninen kehitys ei ole tuntunut työllisyydessä, vaikka siirtyminen perinteisestä filmistä digiin enteilikin monien mielestä työttömyyttä. Kehitys ei ole Kristan mielestä merkittävästi näkynyt asiakaskunnassa. Vieläkin ostetaan filmiä ja teetetään kuvia. Digiin siirtyneet asiakkaat tulevat nyt teettämään kuvistaan paperikopioita.

Kehitys on ollut työssä myös myönteistä. Kun kaikki alkoi jo arkena muuttua rutiiniksi, oli Kristan mielestä hyvä, että tuli uudistuksia, vaikka uusien koneiden opettelua.

Turvallisuutta luo myös se, että firma on valtakunnallinen, pohjoisin liike tällä hetkellä Rovaniemellä. Ainoastaan Vuosaaren ja Malmin myymälät on suljettu, mutta Krista arvelee sulkemisen syyksi toiminnan keskittämistä pikemmin kuin talousongelmia.

Ongelmat selvitetty

Jumbon Tunnin Kuvassa on vain kolme työntekijää: yksi kokoaikainen, Krista vapaaehtoisesti osa-aikainen opintojen vuoksi ja yksi 15-tuntilainen lauantaityöntekijä. Palkat maksetaan alan sopimuksen mukaan.

Krista on toista kauttaan Tunnin Kuvan valtakunnallinen luottamusmies. Työntekijöitä on reilut kuusikymmentä. Luotto on jo joutunut kehiin työnantajan kanssa. Krista myöntää, että ongelmia on ollut, mutta lisää perään, että ei niin pahoja, etteikö niistä olisi selvitty.

Itse hän kokee ongelmaksi työkiireestä johtuvan stressin. Etenkin maanantai-iltaisin on paljon asiakkaita ja yksi henkilö joutuu lujille. Samaan aikaan pitää ottaa passikuvia, kehittää kuvia, myydä kaupan erilaisia tavaroita, esitellä niitä tai neuvoa kameran käytössä.

Alkuun oli myös opittava avonaisessa tilassa työskentely ja hälinä. Joskus asiakas voi vieläkin jäädä huomaamatta, jos myyjä on vaikkapa sivuttain. Reilu "hei" olisi tulijalle hyvä vinkki.

Sisään astuvat asiakkaat ovat valinneet Tunnin Kuvan, se on Kristan mielestä brändi ja kuvien on siis valmistuttava tunnissa.

Entä, jos kuvat eivät olekaan valmiita tunnin päästä? Kumman pokka ensin pettää, asiakkaan vai myyjän?

– Asiakkaan. Mutta kyllä minä olen tilanteet aina selvittänyt, hymyilee Krista.

Hilkka Jukarainen

Palkkatyöläinen 1.2.2005 nro 1/05

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullealkuun

ne339999.gif (51 bytes)