Värikkäät valokyltit puhkovat pimeyttä. Parkkipaikalla ohi huristaa lakaisukone. Pari rakennustyöläistä oikaisee kentän poikki vasta rakennetun parkkitalon edestä.

Lentokone kiitää tammikuisella taivaalla kuunsirpin ohi matkallaan vähän matkan päässä kauppakeskusjätistä sijaitsevalle Helsinki-Vantaan lentokentälle. Muutoin paikalla vallitsee tänä tiistaiaamuna unelias hiljaisuus ja huoltomies Svetislav Konstantinovic saa lakaista tupakantumppeja pääsisäänkäynnin edessä kaikessa rauhassa.

– Roskaa on, mutta ei juurikaan huumeruiskuja, toteaa Kontantinovic, Suomen kansalainen, jonka juuret ovat Serbiassa ja Kreikassa. Hän on parhaillaan oppisopimuskoulutuksessa mutta toivoo vakinaista työpaikkaa.

– Siisteys on suurelta osin sen ansiota, ettei tämä ole läpikulkupaikka kuten Itäkeskus. Tänne hakeutuu pääasiassa autoilevia perheitä, sanoo ISS:n palveluesimies Jari Heikkilä.

Jumbolla on kaikkiaan neljä huoltomiestä, kaikki ISS:n palveluksessa. Pienessä porukassa henkilökemia on tärkeä asia, korostavat sekä Konstantinovic että Heikkilä.

– Mutta työkaverit ovat tosi mukavia, sanoo Konstantinovic ja hymyilee leveästi. Huoltomiehillä on joustava työaika. He tulevat aamulla töihin kuuden ja yhdeksän välillä, mutta jo pikkutunneilla, jos oikein pyryttää. Kun Jumbo avaa ovensa, ulkona ei saa olla liukasta ja lumityöt pitää olla tehty, sillä se helpottaa siivousta sisätiloissa. Asiakkaita käy päivittäin keskimäärin 35 000.

Siivousta käsipelillä ja koneilla

Siirrymme kauppakeskukseen. Toisen kerroksen liikkeiden lasiovien takana näkyy työntekijöitä, jotka siivoavat ja mättävät tavaroita hyllyille. Kaksi poikkikäytävää helpottaa suunnistamista ja pienentää etäisyyksiä.

Kuusi ISS:n työntekijää huolehtii siitä, että yleiset tilat pysyvät siisteinä. Siivous tehdään aamuisin, suurelta osin ennen asiakkaiden tuloa. Sen jälkeen siivoojat hoitavat ne tilat, joita asiakkaat eivät näe – käytävät, toimistot jne. Työaika on aamukuudesta kahteen iltapäivällä.

– Täällä ei ole läpikulkuliikennettä, joten siivoaminen on helpompaa, sanoo Marketta Kähärä, joka siirtyi Jumboon Kaivopihasta noin vuosi sitten.

Hän puhdistaa käsi ne kulmat ja nurkat, joihin siivouskoneella ei pääse. Pleksilasit käydään lävitse kerran viikossa. Myös ovien ja hissien pitää kiiltää puhtauttaan.

Valo tulee sisään suurista ikkunoista, joita on sekä ylhäällä että käytävien varrella.

– Ikkunat pestään kaksi kertaa vuodessa, mutta se on miesten työtä!

Peseminen ja putsaaminen on fyysisesti rankkaa, mutta Kähärän mielestä kunto on iän myötä parantunut.

– Ennen tuntui käsivarsissa ja selässä, mutta ei enää, hän hymyilee.

Kunnossapidosta lintujahtiin

Ulkona lastaussillalla työt ovat täydessä käynnissä. Kuljetushäkit pitää kerätä, laatikot ja muut roskat siivota. Aamuvuoro on paikalla kuudesta kahteen, iltavuoro yhdestä iltayhdeksään. Huoltomiesten kannalta Jumbo on suhteellisen helposti hoidettava alue, yksi rakennus ja yksi tontti.

– Mutta neljällä miehellä selvitään kiikun kaakun, kun on kiire. Kaikkien on hallittava kaikki osa-alueet, mutta jonkinlainen työnjako syntyy automaattisesti, sanoo huoltomiesten luottamusmies Teuvo Gröhn, joka toimii kaikkien niiden 25–30 huoltomiehen pääluottamusmiehenä, jotka ovat ISS:n palveluksessa eri kauppakeskuksissa.

Jari Heikkilää vilkaisten Gröhn lisää, että Jumbon laajentuessa huoltomiehiä on saatava lisää. Sillä työtä on monenlaista, kaikkea puhtaanapidosta tietokonevalvontaan. Pienemmissä liikkeissä huoltomiehet vaihtavat lamppuja ja sulakkeita. Pieniä vesiongelmia hoidetaan, mutta jos niihin menee enemmän aikaa ja tarvitaan kovempia työkaluja, paikalle kutsutaan erikoisalan firma. Huoltomiesten harvinaisempiin työtehtäviin kuuluu lintujahti. Talvisaikaan sisään pyrkii erityisesti talitiaisia. Siitä eivät tykkää varsinkaan elintarvikekauppiaat ja ravintoloitsijat.

– Enimmäkseen käytämme nukutusjyviä, mutta joskus on tartuttava ilmakivääriin, johon meillä on lupa, sanoo huoltomies Mikko Niemelä.

Yksi vilkaisu hermokeskukseen paljastaa, että Jumboa valvotaan tarkasti. Huoltomiehet pitävät tietokoneiden avulla silmällä lämpötilaa, ilmastointia, sähköä yms. Sähkökatkoksista selvitään osittain kolmen oman generaattorin voimin. Kaiken toimivuus tarkistetaan myös fyysisesti, parin päivittäisen kierroksen avulla.

– Toiminnan on oltava myös energiataloudellista, säästää pitää siellä missä se on mahdollista. Mutta sairaalloiseen säästämiseen ei pidä sortua, siitä kärsii turvallisuus, Heikkilä tähdentää.

Palkat yli taulukoiden

Tanskalaisomisteisella ISS:llä on Suomessa kaikkiaan 14 000 työntekijää, heistä 3 800 pääkaupunkiseudulla.

– Huoltohenkilöstö kiertää jonkin verran kauppakeskusten välillä. Kauppakeskuksiin on helppo saada työntekijöitä ja työpaikka pyritään mahdollisuuksien mukaan järjestämään läheltä kotia. Töitä kun joutuu tekemään sekä varhain aamulla että myöhään illalla, Heikkilä korostaa.

Ja lisää, että jos maksaa taulukkopalkkaa, ei saa työntekijöitä. Myös lisätyöt ja ylityöt ovat haluttuja – niin korkeita eivät palkat alalla ole.

Mutta jos alalle kerran tulee, sinne usein jää – ja viihtyy. Siitä kolmikko Gröhn, Heikkilä ja Niemelä ovat hyvä esimerkki.

90-luvun lama pakotti heidät hakeutumaan muihin töihin. Pääluottamusmies Teuvo Gröhn on entinen asentaja, palveluesimies Jari Heikkilä on ollut töissä jäänmurtajien konehuoneissa ja Mikko Niemelä rakennuksilla.

– Työ vaatii osaamista, mutta siinä on oma vapautensa. Palvelualalla työskentely edellyttää yleisesti ottaen joustavuutta, kolmikko toteaa.

PAMilaiset edelleen eri porukoissa

Myyjät, tarjoilijat, huoltomiehet ja vartijat ovat kaikki töissä Jumbossa. Ja kaikki voivat halutessaan kuulua samaan liittoon – sen jälkeen kun neljä liittoa muodosti muutama vuosi sitten yhdessä Palvelualan ammattiliiton.

Olisi myös luonnollista, että saman katon alla työskentelevät ammattiryhmät tekisivät jonkinlaista yhteistyötä. Niin voisi otaksua.

– Minkäänlaista yhteistyötä meillä ei Jumbossa ole. Kaikilla on omat ammattiosastonsa. Työt ovat vain niin erilaisia, sanoo ISS:n huoltomiesten pääluottamusmies Teuvo Gröhn.

Ingegerd Ekstrand
Foto: Patrik Lindström