ILO antaa työpaikkojen johdolle tehtäväksi laatia selkeä periaate- ja tavoiteohjelma väkivallan torjuntaan. Ohjelman pitäisi sisältää mm. sitoumus tukea kaikin keinoin väkivallatonta työympäristöä, torjua koston mahdollisuus väkivallasta valittaneille sekä suojata herjaavilta ja aiheettomilta valituksilta.

Tiedotuksella ja koulutuksella tulisi olla ohjelmassa keskeinen merkitys. Samoin ne toimet, joilla työväkivaltaa ennalta ehkäistään, valvotaan ja poistetaan tai väkivaltaan puututaan ovat ohjelman ydinasioita.

Palvelutöiden väkivallan torjunnassa ILO jakaa vastuuta sekä hallituksille että työmarkkinaosapuolille.

Varsinkin ennaltaehkäisyssä hallitusten rooli on keskeinen. Niiden tulisi mm. rahoittaa ja tukea palveluväkivallan tutkimusta, selvittää vaaran uhkaamat ammattiryhmät, julkistaa hyviä torjuntakäytäntöjä, pitää työlait muuttuvan maailman mukana ja koordinoida väkivaltaohjelmia sekä alueellisesti että kansainvälisesti.

Väkivalta sopimuksiin

Työnantajien rooteliin taas kuuluu järjestää työolot ja -tavat käytännössä sellaisiksi, että väkivallan mahdollisuus minimoituu.

ILOn paperi pitää tärkeänä, että työn teettäjät analysoivat väkivaltariskit yhdessä palkollistensa kanssa mahdollisimman tarkasti, suostuvat ottamaan väkivaltaa ehkäiseviä määräyksiä työntekijöiden kanssa tekemiinsä eri tason sopimuksiin sekä edistävät ohjelmin ja käytännössä ihmisarvoa ja keskinäistä kunnioitusta työelämässä.

Työntekijöiltä väkivallan torjunta vaatii yhteistyökykyä varsinkin työnantajien suuntaan niin riskien arvioinnissa kuin itse ohjelman laadinnassakin. ILO painottaa koulutuksen ja työpaikkojen työsuojeluorganisaation keskeisyyttä väkivallan ehkäisyssä ja hallinnassa.

Palvelutyötä tekeviä ja sitä johtavia tulisi kouluttaa tunnistamaan väkivallan uhka, ratkomaan vaaratilanteita ihmissuhdetaidoilla ja puhumalla sekä kohentamaan työilmapiiriä. Työntekijöiden itsevarmuus- ja -puolustustuskoulutuksesta pitäisi päättää riskiarvioinnin perusteella.

Väkivalta näkyy henkilösuhteissa

Torjuntaohjelmaa työpaikalle laadittaessa on tarpeellista tuntea paitsi kansallinen myös alueellinen väkivaltatilanne ja kiinnittää huomiota mm. työpaikan poissaoloihin, sairaslomiin, turmien määrään ja henkilöstön vaihtuvuuteen.

Riskiarvioinnissa tulisi selvittää ne olosuhteet ja paikat, joissa väkivaltaa ilmenee. Työpaikan kireistä henkilösuhteista vakavasti otettavia ovat luonnollisesti vammauttavat pahoinpitelyt, mutta myös solvaava ja uhkaava kielenkäyttö sekä aggressiivinen ruumiinkieli seksuaalisine ja rasistisine häirintöineen.

ILO suosittaa, että työpaikkojen väkivaltatapaukset rekisteröidään ja analysoidaan mahdollisimman monipuolisesti. Tiedot olisi toimitettava edelleen sekä alakohtaisiin että kansallisiin ja kansainvälisiin tilastoihin, jotta tieto työväkivallasta olisi ajantasaista ja kattavaa.

Torjuttaessa väkivaltaa yksittäisillä työpaikoilla olisi ILOn mukaan huolehdittava siitä, että työntekijöitä on riittävästi, työkuorma ja aikataulu kohtuullinen, työpaikan sijainti turvallinen ja erityksissä olevien työpisteiden kontaktit kunnossa. Työpaikan fyysistä olosuhteista tärkeimmät ovat melu-, valaistus ja lämpötilataso.

ILOn paperi sisältää yksityiskohtaisen luettelon mm. siitä, millä keinoilla palveluväkivallan riskejä työpaikoilla minimoidaan. Se painottaa myös väkivaltatilanteisiin joutuneiden työntekijöiden fyysisen ja henkisen jälkihoidon tärkeyttä.