Kuin kohtalon ivaa oli, että
seuraavana syksynä päädyin opiskelemaan Tornioon. Siis melkein Ruotsiin! Koko pienen
elämäni olin lohduttanut itseäni, etten todennäköisesti tarvitse ruotsinkieltä
ikinä missään. Nöyränä pakkasin kassini ja vannotin ottavani kielen opiskelun
totisemmin.
Luokkani opiskelijat olivat kotoisin eri puolilta Suomea. Vain yksi opiskelija oli
Torniosta ja kutsuimme häntä kotoisasti "torniolaiseksi". Hänen avullaan
opimme tuntemaan paikallista kulttuuria. Ensimmäinen opetus oli, että Lappi alkaa vasta
Rovaniemeltä. Toinen opetus oli, että Haaparanta on Ruotsia ja ruotsalaiset ovat
juntteja. Pian opimme mm. SuomiRuotsi otteluiden uuden merkityksen. Jos tappio
tulee, niin kovin lähellä rajan pintaa ei kannata päätään aukoa. Jos puolestaan
olemme voittaneet, keräännymme itse rajalle ilmoittamaan pelin lopputulosta.
Huomasin pian, että koulussa suhtauduttiin ruotsin kielen opiskeluun vakavammin kuin
aiemmissa oppilaitoksissani. Virkamiesruotsin suoritin vanhemman ruotsinkielisen
opiskelijan korjattua esitelmäni rakenteen, kirjoitusasun ja sisällön. Palkkioksi
riitti kolmostuoppi. Yhtenä tehtävänä oli myös käydä tilaamassa Haaparannan
kirjastosta kirjastokortti, mutta joku teki senkin puolestani. Opettelin vakavasti vain
yhtä lausetta, "jag talar inte svenska". Kun ensimmäisen kerran käytin sitä,
sanoin "jag heter inte svenska". Kokemus ei ollut mitenkään puhekielen
käyttöön rohkaiseva.
Torniolaiselämää vietettyäni havaitsin myös, että irtokarkit ovat Ruotsissa
paljon halvempia! Sitä seurasi tietoisuus siitä, että monet muutkin asiat ovat siellä
halvempia tai isompia. Esimerkiksi sieltä sai niin isoja pizzoja, etteivät ne mahtuneet
tavallisen auton takapenkille. Pizzan kuljetukseen oli käytettävä koululta vuokrattavaa
farmariautoa. Samalla reissulla hoidettiin myös irtokarkkiostokset. Koulu suhtautui
myötämielisesti auton lainaamiseen, olimmehan Etelä-Suomesta asti vaivaantuneet Tornion
arktisiin olosuhteisiin.
Haaparannan Systembolaket oli siiderinystävän taivas. Tornion Kalle`s Grilli tuli
myöskin tutuksi mahtavine dressinkeineen ja skrovmål -annoksineen. Opimme
hyödyntämään myös tunnin aikaeroa. Kun yökerhot menivät Suomessa kiinni, oli
Haaparannan kaupungin hotelli vielä tunnin auki.
Opin Torniossa ollessani ymmärtämään ruotsin kieltä kohtuullisesti. Puhumaan sitä
en vieläkään kykene, mutta olen tullut toimeen englannilla.
Miia Rajala
Nurmijärveläinen kirjoittaja
valmistui medianomiksi 2001
Helsingin Taide- ja Viestintäoppilaitoksesta
opiskeltuaan Länsi-Lapin ammattioppilaitoksen
taiteen- ja viestinnänosastolla 1,5 vuotta.
Tällä hetkellä hän on äitiyslomalla
laboratorioesimiehen tehtävistä.