vane.jpg (302 bytes)

tee.jpg (2675 bytes)

Melkein Ruotsissa

vi-ne-pi.gif (120 bytes)  –Talar du svenska, kysyi luokanvalvojani ojentaessaan minulle valkolakkia. Vain kaksi viikkoa aiemmin oli selvinnyt, että minusta tulee sittenkin ylioppilas. Ruotsin hylätty arvosana ei ollut enää kivi sydämelläni.

Kuin kohtalon ivaa oli, että seuraavana syksynä päädyin opiskelemaan Tornioon. Siis melkein Ruotsiin! Koko pienen elämäni olin lohduttanut itseäni, etten todennäköisesti tarvitse ruotsinkieltä ikinä missään. Nöyränä pakkasin kassini ja vannotin ottavani kielen opiskelun totisemmin.

Luokkani opiskelijat olivat kotoisin eri puolilta Suomea. Vain yksi opiskelija oli Torniosta ja kutsuimme häntä kotoisasti "torniolaiseksi". Hänen avullaan opimme tuntemaan paikallista kulttuuria. Ensimmäinen opetus oli, että Lappi alkaa vasta Rovaniemeltä. Toinen opetus oli, että Haaparanta on Ruotsia ja ruotsalaiset ovat juntteja. Pian opimme mm. Suomi—Ruotsi otteluiden uuden merkityksen. Jos tappio tulee, niin kovin lähellä rajan pintaa ei kannata päätään aukoa. Jos puolestaan olemme voittaneet, keräännymme itse rajalle ilmoittamaan pelin lopputulosta.

Huomasin pian, että koulussa suhtauduttiin ruotsin kielen opiskeluun vakavammin kuin aiemmissa oppilaitoksissani. Virkamiesruotsin suoritin vanhemman ruotsinkielisen opiskelijan korjattua esitelmäni rakenteen, kirjoitusasun ja sisällön. Palkkioksi riitti kolmostuoppi. Yhtenä tehtävänä oli myös käydä tilaamassa Haaparannan kirjastosta kirjastokortti, mutta joku teki senkin puolestani. Opettelin vakavasti vain yhtä lausetta, "jag talar inte svenska". Kun ensimmäisen kerran käytin sitä, sanoin "jag heter inte svenska". Kokemus ei ollut mitenkään puhekielen käyttöön rohkaiseva.

Torniolaiselämää vietettyäni havaitsin myös, että irtokarkit ovat Ruotsissa paljon halvempia! Sitä seurasi tietoisuus siitä, että monet muutkin asiat ovat siellä halvempia tai isompia. Esimerkiksi sieltä sai niin isoja pizzoja, etteivät ne mahtuneet tavallisen auton takapenkille. Pizzan kuljetukseen oli käytettävä koululta vuokrattavaa farmariautoa. Samalla reissulla hoidettiin myös irtokarkkiostokset. Koulu suhtautui myötämielisesti auton lainaamiseen, olimmehan Etelä-Suomesta asti vaivaantuneet Tornion arktisiin olosuhteisiin.

Haaparannan Systembolaket oli siiderinystävän taivas. Tornion Kalle`s Grilli tuli myöskin tutuksi mahtavine dressinkeineen ja skrovmål -annoksineen. Opimme hyödyntämään myös tunnin aikaeroa. Kun yökerhot menivät Suomessa kiinni, oli Haaparannan kaupungin hotelli vielä tunnin auki.

Opin Torniossa ollessani ymmärtämään ruotsin kieltä kohtuullisesti. Puhumaan sitä en vieläkään kykene, mutta olen tullut toimeen englannilla.

Miia Rajala
Nurmijärveläinen kirjoittaja
valmistui medianomiksi 2001
Helsingin Taide- ja Viestintäoppilaitoksesta
opiskeltuaan Länsi-Lapin ammattioppilaitoksen
taiteen- ja viestinnänosastolla 1,5 vuotta.
Tällä hetkellä hän on äitiyslomalla
laboratorioesimiehen tehtävistä.

Palkkatyöläinen 7.5.2003 nro 4/03

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullealkuun

ne339999.gif (51 bytes)