Kun yritys aloitti vuonna 1993, työntekijöitä oli viisi. Nykyään heitä on vuoden ympäri 25, kertoo toimitusjohtaja Juha Alapuranen, joka oli käynnistämässä perheyritystä isänsä ja kahden veljensä kanssa.

– Betonityöläiset eivät saa olla ihan nuoria, meillä on koulutettu muutama yli viisikymppinenkin. Ikä on valttia työtapaturmien torjunnassa. Jos betonielementti kaatuu päälle, toista hätiköityä päätöstä ei enää voi tehdä. Onneksemme meillä ei ole juurikaan sattunut tapaturmia, Alapuranen sanoo ja koputtaa puuta, vaikka betonimies onkin.

– Turvallisuus on meidän alalla kaiken A ja O, ja siihen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota jo koulutuksessa, hän lisää.

Sesonkihäiriöt vältetään täyttämällä varastoja

YTB:llä tuotetaan 60 kuutiota betonimassaa tunnissa. Tuotanto on pitkälle automatisoitu ja sitä ohjataan tietokoneilla. Julkisivuelementtejä ja betonilaattoja toimitetaan teollisuuteen, liikkeisiin, hotelleihin, navettoihin ja jäähalleihin Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan. Vastikään toimitettiin Tornioon suuyritys AvestaPolaritin uudisrakennukselle noin 1 500 elementtiä.

Rakennusala on ns. lyhyt sektori, jossa ollaan aina veitsi kurkulla. Lomautukset eivät ole harvinaisia, mutta YTB:llä niihin ei ole tarvinnut turvautua useisiin vuosiin. Myös tällä hetkellä on sopimuksia, jotka takaavat töiden jatkumisen. Resursseja on ollut myös varastojen täyttämiseen — ja ihmisten työllistämiseen ympäri vuoden — alalla joka on kesäpainotteinen.

– Ylitornion seudulla ei ole paljon vaihtoehtoisia työpaikkoja. YTB:ltä työpaikan saanut pysyy töissä, toteaa pääluottamusmies Unto Haataja, joka itse on ollut yrityksen palveluksessa kymmenen vuotta. Hän aloittaa työpäivänsä yleensä viiden maissa, mutta ensimmäiset tulevat paikalle jo puoli neljältä. Työt ratkaisevat.

Haataja siristelee hiukan silmiään ainaisen pölyn takia tehdessään betonilaattoja VR:lle Kemiin.

– Mutta halli pitää ainakin kohtuullisesti lämpöä, entinen metsuri toteaa ytimekkäästi.

Betonipöly pahin ongelma

– Betonipöly on meillä pahin ongelma, eikä sitä ole saatu kuriin edes keskusimurilla. Jokainen siivoaa oman reviirinsä, mutta tehokkuus vaihtelee, sanoo puolestaan työsuojeluvaltuutettu Martti Oja. Hengityssuojaimia ei hallissa näy, mutta kuulosuojaimet ovat tiiviisti päässä — useammin nykyään kuin ennen sen jälkeen kun muutama vuosi sitten saatiin käyttöön sellaisia, joissa on radio. Kaikki eivät käytä edes hanskoja, vaikka nykyiset nahkasta ja kankaasta valmistetut ovat ohuita kuin kirurgilla.

Sairaspoissaoloja on vähän, vaikka raskaat nostot tuntuvat hartioissa samoin kun veto silloin, kun elementtejä kuljetetaan ulos. YTB tukee liikuntaa avokätisesti: jääkiekon peluuta ja kuntosalikäyntejä tuetaan. Ulko-ovella kävijän silmään osuu tiedote ajoista ja kehotus nousta sohvalta.

– Uimaan päästään ilmaiseksi, mutta johtaja totesi tässä yhtenä päivänä, että hän taitaa olla ainoa joka sitä mahdollisuutta käyttää, nauraa Oja, yksi- ja nelivuotiaiden lasten isä. Häntä ei huoleta töiden löytyminen paikkakunnalta tulevaisuudessakaan.

– Lapset saavat varmasti töitä kotipaikkakunnalta, jos vain haluavat, hän sanoo luottavaisesti ja viittaa puheisiin tulevasta työvoimapulasta.

Rajaton raja antaa lisäpotkua

Toimitusjohtaja Alapuranen kehuu työntekijöitä yrityksen tärkeimmäksi voimavaraksi.

– Meillä on hyvä tiimi, josta yritämme pitää hyvää huolta, hän sanoo ja luettelee viikkokokouksia, kursseja ja virkistystapahtumia. Viimeksi yhdistettiin huvi ja hyöty — messukäynti Jyväskylään ja sen jälkeen jääkiekkomatsi, jossa naapurin joukkue Oulun Kärpät kohtasi Jyväskylän.

Palkkaan ei Rakennusliiton pääluottamusmies Unto Haataja ole aivan tyytyväinen, vaikka se tätä nykyä onkin vähän sopimuspalkkoja korkeampi. Kiistat Pekkas-päivistä, työajasta ja päivärahoista on kuitenkin ratkaistu yhteisymmärryksessä.

Punaisena lankana YTB:llä on tulevaisuudenusko.

– YTB:n sijainti on paras mahdollinen — Norjaan on lyhyt matka ja Ruotsi alkaa kunnan rajalta. Ylitornio on lisäksi yritysystävällinen kunta. Toimimme rajattomalla rajalla, ja se antaa meille lisäpotkua, toimitusjohtaja Juha Alapuranen tähdentää.

Pääluottamusmieskään ei koe rajaa esteeksi, varsinaisesti sen huomaa vain hintaeroina.

– Minulle, joka asun alempana joen rannassa aivan jäätien vieressä, joki merkitsee lähinnä siiankalastusta nyt kun kesä on ovella, Unto Haataja nauraa.

Ingegerd Ekstrand