Anneli Jäätteenmäki korosti selkeästi palkkatasa-arvoa noustessaan Keskustan puheenjohtajaksi, mutta siinä vaiheessa hänen puheensa vaikuttivat lähinnä vaalitaktikoinnilta. Ei voi välttyä mielikuvalta, että itse Jäätteenmäen valinta puolueensa puheenjohtajaksi oli alun perin puolueen taktinen veto presidentinvaalien jälkeisessä tilanteessa. Politiikassa oli syntynyt naistrendi ja mm. Kepu tarttui siihen tositarkoituksella.

Eduskuntavaaleissa tasa-arvoasiat eivät kuitenkaan mitenkään erityisesti ponnahtaneet teemaksi yli muiden. Presidentinvaaleihin verrattuna ilmassa ei ollut samankaltaista spontaania naisinnostusta eikä eduskuntaan saatu uutta naisennätystä.

Hyvinvointivaltiosta käytiin keskustelua edelleen könttänä. Ei yksilöity erityisesti naisten työllisyyden kannalta parhaita verokeinoja tai listattu arvokkaimpia palveluja.

On jännä nähdä, avaako hallitusohjelmaan kirjattu sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen periaate vihdoinkin hyvinvointivaltiokeskustelua yksityiskohtiin siten, että naisten erityiset ongelmat ja tarpeet tulisivat todella edes nimetyiksi. Pahoin pelkään, että yhteiskunnassa ei ole tarpeeksi tutkittua tietoa sukupuolinäkökulmasta, jotta haasteeseen voitaisiin kunnolla vastata.

Entä muuttuuko poliittinen kulttuuri keskustelevammaksi vai annetaanko valtapoliittisten näkökohtien edelleen jyrätä. Tarja Halosen valinta ulkopolitiikan johtoon ei ole esimerkiksi merkittävästi aktivoinut ulkopoliittista keskustelukulttuuria toistaiseksi. Halosen kautena on koko maailmanjärjestelmässä tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka voivat kärjistyä entisestään Irakin sodan jälkiselvittelyissä. USA on onnistunut lyömään EU-maiden väliin kiilan pahaan aikaan, juuri kun EU:n pitäisi uudistua pysyäkseen toimintakykyisenä laajentumisen jälkeenkin.

Moni on huolissaan Suomen ja muiden pienten maiden asemasta tulevaisuudessa ja siitä, mihin rooliin Suomi oikeastaan tulevaisuudessa EU:ssa ja laajemmin pyrkii. Nämä teemat jäävät koko ajan Suomessa muun poliittisen keskustelun jalkoihin.

Nato-aihe suorastaan paniikissa kiellettiin ennen vaaleja. On pakko todeta, että Ahtisaari ja Koivisto ovat tehneet rehellisen kansalaiskeskustelun eteen ulkopolitiikassa töitä paljon terhakkaammin kuin istuva presidentti. Jää nähtäväksi, muuttuuko tilanne nyt, kun pääministeri ja presidentti ovat eri puolueesta. Istuva pääministeri on edeltäjäänsä ulkopoliittisesti sen verran kokemattomampi, että edes suusta päässeitten sammakoiden toivossa voi elää.

Sillä, että hallituksessa ministerien sukupuolijakauma on nyt ensi kertaa tasan, Jäätteenmäki lähti rohkeasti lunastamaan tasa-arvopuheitaan. Hallitus on lisäksi ilmoittanut uudistavansa tasa-arvolain sekä edistävänsä samapalkkaisuutta ja tasa-arvoa työelämässä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa tehtävän ohjelman avulla.

Me naisäänestäjät tulemme seuraamaan silmä kovana näiden tavoitteiden edistymistä. Joka tapauksessa hallituksen keinot lisätä tasa-arvoa työelämässä ovat rajalliset. Tässä työssä tullaan tarvitsemaan ay-naisten omaa rynnistystä. Siksi naisten on ay-liikkeessäkin viimeistään nyt syytä teroittaa kyntensä.