SAK:n pitkään ajama aikuisten koulutustason nosto-ohjelma on tarkoitettu 30—54-vuotiaille työelämässä pelkän perusasteen varassa sinnitteleville. Heitä lasketaan olevan noin 330 000 ja miltei kaikkien työskentelevän SAK:laisissa ammateissa.

Viisivuotinen, 2003—07 toteutettava nosto-ohjelma tuli kirjatuksi vuosi sitten osaksi parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän mietintöä ja seisoo nyt myös uuden hallituksen työlistalla.

Ohjelman tavoitteena on, että mahdollisimman moni toisen asteen tutkintoa vailla oleva suorittaisi ammatillisen perustutkinnon tai näyttökokeeseen perustuvat ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon. Ohjelma mahdollistaa myös sen, että ammatillisista tutkinnoista voi suorittaa osia, opiskella lukion loppuun tai hankkia peruskoulun päästötodistuksen.

Jos tavoitteisiin ylletään, viiden vuoden aikana koulutustilaisuuden saisi päälle 50 000 opiskelijaa, mikä tekee runsaat 15 pros. ohjelman tarkoittamasta kohderyhmästä.

Opiskelupaikoista ja -resursseista neljä viidennestä varattaisiin ammatillisia tutkintoja tai niiden osia suorittaville ja viidennes tietoyhteiskuntataitojen, kuten atk-ajokortin hankkijoille.

Uusia eväitä selvitä elämässä

Kansanedustajista koottu aikuiskoulutusryhmä korosti paperissaan nosto-ohjelman arvoa torjuttaessa työttömyys- ja syrjäytymisriskiä, tuettaessa työssä jaksamista ja pehmennettäessä tämän vuosikymmenen lopun sukupolvenvaihdosta.

Lisäkoulutus parantaa työntekijöiden kilpailukykyä rakennemuutoksen mylläämillä työmarkkinoilla. Sillä on myös työvoiman liikkuvuutta ja työn tuottavuutta edistävä vaikutus.

Vielä kansanedustajat näkivät koulutuksen tärkeällä sijalla pyrittäessä eroon matalan tuottavuuden töistä. Tavoite on siis vastakkainen, kuin mitä esim. Sailas, Holm ja Vihriälä ovat esittäneet.

Työnantajien pitää tukea

Jotta ohjelma onnistuisi, Liljeström korostaa opiskelijoiden tukitoimien ja kannustuksen merkitystä.

– Oppilaitosten toimintaan pitäisi saada lisää joustavuutta ja ne voivat koulutuksen tarjonnassa organisoitua esimerkiksi seudullisesti.

– Itse opetuksessa tärkeätä olisi monimuotoisuus, joka ei vaatisi poissaoloa töistä. Koulut voisivat kehittää valmiuksiaan tulla tarvittaessa myös työpaikoille. Oppisopimuskin on hyvä vaihtoehto

Nosto-ohjelman imu riippuu Liljeströmin mukaan keskeisesti myös työnantajista.

– Työnantajilta tarvitaan enemmän tekoja ja vähemmän viime tupon kaltaista julistusta, hän sanoo. Liljeström viittaa myös SAK:n järjestötutkimukseen, jonka osoitti, että opiskeluhalut kasvavat merkittävästi, jos työnantaja suhtautuu lisäkoulutukseen kannustavasti.

– Parasta olisi, jos nosto-ohjelman tarkoittamaan koulutukseen sovellettaisiin henkilöstökoulutuksen ehtoja, Liljeström sanoo.

Luotsi etsii opiskelijoita

Omana nosto-ohjelman tukitoimenaan SAK on yhdessä jäsenliittojensa kanssa aloittamassa parhaillaan potentiaalisten opiskelijoiden etsintää työpaikoilta.

– Olemme kehittäneet itse erityisen hakevan toiminnan mallin työpaikkatyötä varten. Tällainen toiminta on uutta koulutuspolitiikkaa Suomessa ja uusi tapa toimia käytännössä, sanoo Liljeström.

Hakevan toiminnan ideana on tavoittaa työpaikoilta opinnoista innostuneet sekä motivoida ja neuvoa heitä opinnoissaan.

– Jotta koulutushalut saataisiin esiin ja opiskelutuki mahdollisimman lähelle työntekijöitä, ryhdymme ensi syksynä kouluttamaan työpaikoille opiskelun tukihenkilöitä, pätevyysluotseja tai -agentteja. He toimisivat työyhteisössä osaamisen ekspertteinä, hakevan toiminnan moottoreina sekä koulutusvaihtoehtojen ohjaajina ja neuvojina, Liljeström selvittää.

Rahasta tiukkaa lähtökuopissa

Luotsit koulutetaan parin päivän tiiviillä kurssilla SAK:n liittojen valitsemista työpaikkojen aktiiveista.

– Syksyllä aloitettavaa luotsien koulutusta on tarkoitus jatkaa vuoden 2005 loppuun. Tähän projektiin SAK on hakenut valtiolta nosto-ohjelman määrärahoista 250 000 euroa pottia ja satsaa hankkeeseen omaa rahaa 15 000 euroa vuodessa ja merkittävän osan neljän asiantuntijansa työpanoksesta.

– KTV anoo lisäksi valtiolta rahaa omaan hakevaa toimintaa täydentävään hankkeeseensa, jolla on tarkoitus parantaa lukiongelmaisten opiskelumahdollisuuksia.

Maan budjetissa nosto-ohjelmaa rahoitetaan tänä vuonna 12 miljoonalla eurolla ja osalla aikuisten ammatilliseen oppisopimuskoulutukseen varatuista euroista. Aikuiskoulutustyöryhmä laski ohjelman tarvitsevan vuosittain ainakin viisi kertaa enemmän rahaa.

Vaikka Liljeström pitää valtion tämän vuoden panosta vaatimattomana, hänestä on tärkeää, että ohjelma saadaan liikkeelle.

– Odotan kuitenkin, että tätä hanketta vauhditetaan uusin panostuksin jo tämän vuoden lisäbudjeteissa.

Ikää on ja väsyttää…

Tuoreimman Tilastokeskuksen tutkimuksen (vuodelta 2000) mukaan aikuiskoulutukseen osallistui 1,8 miljoonaa opiskelijaa eli kaksi kertaa enemmän kuin 1980. Alimman peruskoulutuksen saaneet muodostivat tästä joukosta vain kolmanneksen.

Työelämässä koulutus jakaantuu niin, että yli porras kuluttaa koulun penkkiä 84-, keskikasti 68- ja työntekijät 44-prosenttisesti. Tähän koulutukseen osallistui kaksi vuotta sitten 1,2 miljoonaa palkollista. Tyypillistä työhön liittyvälle koulutukselle on, että into siihen hiipuu iän kasvaessa.

Tilastokeskuksen tutkimuksessa väsymys nousi päällimmäiseksi esteeksi osallistua aikuiskoulutukseen. Muina vaikeuksina mainittiin taloudelliset syyt, hankalat ja epäsäännölliset työajat sekä kiinnostuksen puute. Epäonnistumista, perhesyitä ja matalaa pohjakoulutusta painotettiin vähemmän.

Esteet vaihtelivat iästä riippuen. Motivaatio ja koulutususko heikkenivät jo kun mittari näytti 40:tä. Talous ja hankalat työajat pitivät taas nuoret pois jatko-opinnoista.

Vaikka Tilastokeskuksen luvuista voi tehdä yleisiä SAK:n väkeäkin koskevia päätelmiä, Markku Liljeström virittelee paraikaa järjestölle omaa tutkimusta koulutushaluttomuudesta. – Tarvitsemme kyselyjä syvällisempää tietoa, jotta löydämme oikeat työmenetelmät hakevaan toimintaan, hän sanoo.

  Eero Kosonen