iin väljähtyneeltä kuin kuulostaakin, historialla on merkillinen kyky toistaa itseään monella tavalla.

Tornionjokilaaksossa, Perämeren perukasta Kilpisjärvelle ulottuvalla, kuuden kunnan muodostamalla vajaan 80 000 ihmisen asumalla alueella, historian pyörä on pyörimässä parin sadan vuoden takaiseen asentoonsa.

Aina 1800-luvulla saakka Ruotsi ja Suomi muodostivat yhdessä kuningaskunnan. Tornionjokilaaksossa, jossa vettä maiden välillä oli vain joen leveydeltä, tämä rinnakkaiselo tuotti väestöllisesti, elinkeinollisesti ja kulttuurisesti ehkä yhtenäisimmän alueen senaikaisessa valtiossa.

Suomen sodan ja Haminan rauhan 1809 seurauksena tilanne muuttui. Ruotsi menetti itäisen osansa Venäjän keisarikunnalle, ja rauhansopimuksessa valtioiden raja vedettiin kulkemaan pitkin Tornionjokea.

Vaikkeivät sotapäälliköt kykenekään katkomaan ihmisten välisiä ystävyys- ja kulttuurisuhteita, uudesta rajasta, "tsaarin viivasta" tuli kuitenkin kanssakäymistä viilentänyt jakolinja.

Suomen itsenäistyttyä raja jäi joelle, mutta siirtyi samalla henkisesti lähinnä ruotsalaisten korvien väliin. Siihen vaikutti ennen kaikkea Neuvostoliiton uhka, jonka pidättelyyn Suomen Lapilla ei juuri mahdollisuuksia katsottu olevan.

Mutta sitten 1991 hajosi Neuvostoliitto, syntyi alueiltaan ja voimavaroiltaan huomattavasti suppeampi Venäjä ja päättyi toisen maailmansodan jälkeinen kylmän sodan kausi. Neljä vuotta myöhemmin Suomi ja Ruotsi liittyivät Euroopan unioniin.

Vaikka aika oli kokonaan toinen, olosuhteet Ruotsin ja Suomen maarajalla olivat palanneet paljolti yhteisen kuningaskunnan aikoihin.

Suuret muutokset Euroopassa ja varsinkin unionijäsenyys sysäsivät Tornionjokilaakson yhteistyön uusille kierroksille. Tunnetuin esimerkki tästä on Tornion ja Haaparannan kaupunkien yhteinen yli 120 miljoonan euron keskustahanke, Rajalla-projekti. Sen on määrä valmistua suhdanteista riippuen lähimmän 5—15 vuoden aikana.

Keskustahankkeen, Eurocityn, ohella kaupunkeja ja niiden 34 000 asukasta on nivottu uudelleen yhteen myös lukuisilla muilla ylikunnallisissa tehtävillä: esimerkiksi jätevedet puhdistetaan, jätteet käsitellään, tulipalot sammutetaan ja kaukolämpö jaetaan yhdessä. Myös työnteko ja opiskelu kummalla puolella rajaa tahansa on mahdollista ja runsaasti harrastettuakin.

Rajalla-projektia ja jo sitä ennen harjoitettua kunnallinen yhteistoimintaa on pidetty kouluesimerkkinä jopa koko EU:ssa siitä, miten rajayhteistyötä jäsenmaiden kesken tulisi kehittää. Yhteistyö on ainakin joiltain osiltaan nähty mallina myös muille, tulevaisuudessa ehkä toteutuville Merenkurkun, Imatran ja Svetogorskin ja jopa Helsingin ja Tallinnan raja-aluehankkeille.