Vuodessa pätkän tekijöitä oli tullut lisää Tilastokeskuksen tiedoin peräti 39 000 entisten 290 000 päälle. Samassa ajassa kokoaikaisia työpaikkoja oli hävinnyt 31 000.

Tämä merkitsee sitä, että kun Suomen silpputyöaste oli vuoden 2001 työvoimatutkimuksen mukaan reilut 12 prosenttia, se nousi noin vuodessa kaksi prosenttiyksikköä. Nousun jyrkkyyttä valaisee se, etteivät pätkätyösuhteet edes pahamaineisella 1990-luvulla lisääntyneet kuin 40 000:lla.

Työnantajille muutoksen tämä suunta on tietysti mieleen. Eniten pätkätyötä käyttävien yksityisten palveluiden palkanmaksajat riemuitsevat jo "EU-kulttuurista osa-aikamarkkinoilla" ja haluaisivat tykkänään irti työnsuhteiden luokittelusta tuntimäärien mukaan. Työ kuin työ, tekijän murheeksi jää, miten sillä pärjää unionin kalleimpiin kuuluvassa maassa.

Juuri ilmestynyt Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkija Merja Kauhasen raportti palvelualojen osa-aikatyöstä antaa kuitenkin huonosti perusteita "uuden osa-aikakulttuurin" suitsutukseen.

Jo pelkästään se, että vain viitisen prosenttia maan palkollisista ja myös palvelualojen väestä valitsee pätkätyön vapaaehtoisesti, kertoo tarpeeksi tämän työaikamuodon todellisista ongelmista.

Ja jos kysymys asetetaan toisin päin, 70 prosenttia kauppaan vakiintuneista pätkätyöläisnaisista joutuu tyytymään vajaaseen työpäivään pakon edessä. Ravintoloissa vastaava osuus on vain neljä prosenttiyksikköä pienempi.

Työntekijä pudotetaankin meillä osa-aikatyöhön vasten tahtoaan kolme kertaa useammin kuin muualla EU:ssa.

Kaupan ja ravintolan pätkätyöläinen tienasi vuosi sitten keskimäärin tuhat euroa, mutta yksityispuolen siivooja vain runsaat 600. Kaupassa joka kolmas, ravintoloissa lähes joka toinen ja siivouksessa kaksi kolmesta ansaitsi työllään reilusti alle tonnin.

Pienet tulot ajavatkin esimerkiksi joka viidennen ravintolatyöntekijän ja vartijan useampaan työsuhteeseen. Yleensä palveluiden osa-aikainen tulee toimeen parilla työpaikalla, mutta ei neljä viisi leipäpuutakaan alalla outoa ole.

Lyhintä osa-aikaa tekevistä siivoajista kaksi kolmesta ja kaupassakin miltei kolmannes joutuu haalimaan toimeentuloa muualtakin kuin työstään. Opintotuen ohella soviteltu päiväraha ja asumistuki jatkavat palkkaa yleisimmin.

Jos pätkätyöläisen puutoslistaan lisätään vielä korkea kynnys päästä kokopäiväiseksi ja heikot mahdollisuudet edetä työssään, kysyy tosi matalaa otsaa suitsuttaa tällaisen "kulttuurin" puolesta ja vaatia sitä vielä lisää.