AvestaPolaritilla eletään tulevaisuuteen uskoen: vuonna 1999 päätettiin Projekti Tuplasta, mikä merkitsee terästuotannon kaksinkertaistamista vuoteen 2005. Miljardin euron investoinnit ja 1,7 miljoonan tonnin aihiot vuodessa nostavat Tornion sulaton maailman suurimmaksi ruostumattoman teräsaihioiden tuottajaksi.

Investoinnit ja valoisat työnäkymät vaikuttavat myös motivaatioon. Pääluottamusmies Juha Lohiniva sanoo, että työpaikan AvestaPolaritilla saanut on tyytyväinen ja motivoitunut näyttämään, että pohjoisen perukoilla osataan ja pärjätään. Tehtaalla käydään töissä paitsi Torniosta, Kemistä, Simosta, Ylitorniolta, Tervolasta ja Ruotsin puolelta Haaparannalta.

Globalisaatiotakaan ei koeta uhkana, vaikka esimerkiksi halvan työvoiman Kiinaan rakennetaan terästehtaita. Mittavat investoinnit Perämeren pohjukkaan lupaavat, että työ jatkuu.

Länsi-Lappi elää AvestaPolaritin teräksestä: työllisyysvaikutus välillisesti on tuhansia työpaikkoja.

– Jos terästehdasta ei olisi, eipä meillä olisi täällä juuri työllistymisvaihtoehtoja, Juha Lohiniva sanoo.

Vaihtoehdottomuus tekee nöyräksi, mutta ei nöyristelijäksi. Jos ei ole ollut lomautuksia eikä irtisanomisia, eipä ole ollut ay-kahinoitakaan. Viime vuodet on opeteltu avoimeen, keskustelevaan kulttuurin ja riidanpoikaset selvitetään jo niiden kapaloasteella.

– Tiimityö on johtanut avoimeen ja keskustelevaan työyhteisöön. Se poikii hyvää ilmapiiriä ja näkyy myös tulospalkkioissa, pääluottamusmies sanoo tyytyväisenä.

Raaja-aine ja satama lähellä

Outokumpu-konserniin kuuluvan AvestaPolaritin menestystarina perustuu pyhään kolmioon Elijärven kromikaivos Keminmaassa, terästehdas ja Röyttän satama Torniossa. Välimatkat perusraaka-aineesta lopputuotteen lähtösatamaan ovat parikymmentä kilometriä.

Kromiesiintymä Keminmaassa on maailman merkittävimpiä. Kromimalmia arvellaan löytyvän kaivoksen uumenista vielä ainakin sata vuotta.

Sataman likeisyys on vähintäänkin yhtä tärkeä kuin kromimalmin. Ruostumattoman teräksen pääasiallisin raaka-aine on rauta- ja teräsromu, jota tuodaan laivoilla Röyttän satamaan Keski-Euroopasta, Venäjältä ja jopa Amerikasta. Ja tietysti Suomesta.

– Keräämme kaikki vanhat leikkuupuimurit pelloilta maisemaa pilaamasta. Mutta olemme myös ronkeleita rautaromun suhteen, sanoo henkilöstöjohtaja Risto Leinonen.

Rautaromusta on tullut AvestaPolaritille myös "ympäristöongelma": Suomessa viranomaiset katsovat rautaromun jätteeksi, mikä merkitsee lisää byrokratiaa ja enemmän kustannuksia kuin pelkästään raaka-aineeksi tulkitseminen.

– Missään muualla EU-maissa rautaromu ei ole jätettä, Leinonen huomauttaa.

Ruostumaton teräs sinällään on varsin ympäristöystävällinen kierrätys tuote eli terästuote palaa tehtävänsä täytettyään uuden teräksen raaka-aineeksi.

Teräsnauhasta tiskipöydäksi

Kromimalmin ja rautaromun saavuttua Tornion tehtaalle, alkaa mutkainen matka automaattisessa ja suljetussa prosessissa. Sulatolle päästyään raaka-aine valetaan aihioiksi ja "kaulitaan" etuvalssaimessa ohueksi levyksi. Aihio venyy viidellä pistolla 13 metristä sataan metriin. Aihio laihtuu kuumavalssaamossa 35 millistä ohuimmillaan 0,4 millin levyksi.

Etuvalssaaja Juhani Kauppi kehuu uuden uunin virityksiä: yli 4 000 tonnilla päästiin huhtikuussa vuorokausiennätykseen. Jos koko huhtikuu menee hyvin, tehtaan väen tilipusseihin rapsahtaa tuotantopalkkio.

Tiettyjen välivaiheiden jälkeen levyt ohjautuvat kylmävalssaamolle, jossa haetaan jaloteräkselle loppupaksuus. Kylmävalssaamon yli 12 hehtaarin alueella paras kulkuneuvo työntekijöille on polkupyörä, sillä sisäistä työmatkaa kertyy päivittäin useita kilometrejä.

Kylmävalssaamosta levyt kulkeutuvat leikkaamoon, varastointiin ja Röyttän satamaan. Tornion tehtaalta lähtee teräsnauhaa ja -levyjä, joiden loppukäyttäjinä ovat muun muassa prosessiteollisuus, ravintolat ja kotitaloudet, kuljetusala ja rakennusteollisuus.

Siinä missä ruostumaton teräs on helppohoitoinen ja hygieeninen tiskipöydän kantena tai kattilana, se on kestävä materiaali vaikkapa paperiteollisuudessa erilaisten kaasujen ja happojen säilytysastioina.

Sidonnaisuus lisääntyy

Kun kerran on päässyt terästehtaalle töihin, siellä tehdään mitä todennäköisimmin koko työura.

–65-vuotiskahveja juodaan aika usein ja monet lähtevät terveenä eläkkeelle, toteaa henkilöstöjohtaja Risto Leinonen.

Kaikilla ei ole niin onnellinen kohtalo. Työsuojeluvaltuutettu Asko Sanaksenaho sanoo viime vuoden olleen erityisen synkkä, vaikka muutoin työtapaturmissa ja sairauspoissaoloissa on tultu viime vuosina alaspäin. Viime vuonna sattui yksi kuolemaan johtanut ja yksi vakava työtapaturma.

– Kompuroinnit ja jalkoihin ja käsiin sattuvat työtapaturmat ovat yleisimpiä. Työoloja on kehitettävä koko ajan. Uusi tekniikka ja automatiikkaa haastavat myös työsuojelun, samoin EU:sta ja työturvallisuuslaista tulevat uudet määräykset.

Pääluottamusmies Juha Lohiniva lisää, että jaksamisongelmat ovat arkipäivää miehisellä terästehtaallakin. Henkilöstön keski-ikä on rapiat 43 vuotta, kolmivuorotyö rassaa ja koneiden tehojen kasvattaminen kiristää työtahtia.

– Kone tekee omaa tahtiaan ja siinä on ihmisen pysyttävä mukana. Sidonnaisuus koneisiin lisääntyy, eikä valvomosta lähdetä ellei joku tule tilalle.

Naisia AvestaPolaritin Tornion tehtaalla on enimmäkseen toimihenkilötehtävissä, mutta myös siivouksessa, nostureissa, trukinkuljettajina ja tarkastajina työskentelee naisia. Koko henkilöstöstä kymmenesosa on naisia.

– Työt ovat edelleen fyysisesti raskaita, vaikka automatiikka hoitaakin suurimman homman. Kun tuotantoon tulee häiriö, korjaustoimenpiteet ovat raskaita. Se rajoittaa naisten osuutta tuotannossa, Asko Sanaksenaho toteaa.

Rajatonta elämää

Työpaikka rajanpinnassa avaa mahdollisuuksia. Juha Lohiniva asuu perheineen Ruotsin puolella Haaparannalla aivan kuten kuutisenkymmentä muutakin avestalaista.

– Asuntojen hinnat olivat Ruotsin puolella aikanaan halvempia, samoin autot. Työmatkaa tulee vain 15 kilometriä, joten eihän se ole matka eikä mikään.

Tunnin aikaerokaan ei haittaa: Juhan herätyskello on viritetty Suomen aikaan, perheen muut kellot tikittävät tunnin jäljessä.

Palkan Juha saa euroina Suomen puolella olevalle pankkitilille. Euroja vaihdetaan kruunuiksi tarpeen mukaan. Verot Juha maksaa Ruotsiin.

– Haaparannallakin voi maksaa euroilla, joten valuutan kanssa ei tarvitse paljon pelata. Osa ruokatavarasta ostetaan Suomen puolelta, bensa ja olutta Haaparannalta, koska ne ovat siellä halvempia.

Juhan lapset käyvät Haaparannalla suomenkielistä koulua, mutta harrastukset suuntautuvat Tornion puolelle.

Ruotsissakin muodissa oleva keskittämispolitiikka teki Juhan kätilövaimosta työttömän. Pohjois-Ruotsin synnytykset on keskitetty Haaparannasta etelään 130 kilometrin päähän. Työmatkasta tulisi liian pitkä. Alhaisen syntyvyyden muuttotappioalueella Suomen puolellakaan eivät ole hääppöiset työmarkkinat kätilöille.

Leena Seretin