Ylitornion työttömyysaste on reilu 18 prosenttia, Övertorneån alle kymmenen prosenttia. Luvut voi nähdä myös myönteisessä valossa.

– Ylitornio ja Övertorneå ovat samansuuruisia kuntia. Me kuulumme työllisyysmielessä Lapin läänin parhaimpaan neljännekseen, Övertorneå Norrbottenin huonoimpaan, sanoo toimistonjohtaja Tero Hyttinen Ylitornion työvoimatoimistosta.

Rajakuntien työvoimatoimistot harjoittavat yhteistyötä.

– Tornionjokilaaksossa on meneillään EU:n rahoittama hanke, joka tähtää rajan ylittävän yhteistyön lisäämiseen. Pohjois-Kalotin ammatillinen koulutuskeskus Nord on meille tärkeä yhteistyöhanke. Tälläkin hetkellä Övertorneålla on koulutuksessa 70 suomalaista, Tero Hyttinen sanoo ja toteaa työvoimaviranomaisten yhteistyön alkaneen rajan pinnassa jo 1960-luvun lopun muuttoliikkeen aikana.

Miesten sitkeä työttömyys

Työttömyys on helpottamaan päin myös Ylitorniolla, vaikka työttömyysaste on tuplaten korkeampi kuin Suomessa keskimäärin. Vuosi sitten helmikuussa Ylitorniolla oli työttömänä 428 henkilöä, tänä vuonna 387. Pahimpina lamavuosina työttömiä oli tuplaten enemmän, muistuttaa Tero Hyttinen.

– Leimallista on, että työttömyys koettelee pahiten yli 50-vuotiaita miehiä. Heitä on 40 prosenttia työttömistä. On epärealistista odottaa, että nämä miehet kouluttautuisivat hoito- tai it-aloille. Avoimilla työmarkkinoilla heille ei ole odotettavissa työmahdollisuuksia, Hyttinen sanoo ja pitää ainoana järkevänä keinona saada työttömät miehet valtion varoin ympäristönhoitoon liittyviin töihin.

Maa- ja metsätaloustöistä työttömiksi jääneiden ikääntyneiden miesten työttömyysongelma yhdistää työvoimaviranomaisia yli rajan.

Sen sijaan nuoria työttömiä Ylitorniolla on vähän. Vuoden lopussa alle 25-vuotiaiden osuus työttömistä oli vain 7,5 prosenttia. Valtaosa nuorista lähtee muihin kuntiin koulutukseen ja jäävät sille tielleen. Työvoimatoimiston johtaja sanoo Lapin läänin muuttoliikkeessä näkyvän jo tyrehtymisen merkkejä.

– Muuttoliike ei ole vain yhdensuuntaista. Muuttotappio läänistä oli viime vuonna 2 500 ihmistä. Lääniin muuttaneiden ja läänistä muuttaneiden osuus koko Lapin väestöstä on 15 prosenttia eli muuttoliike suuntaan ja toiseen on vilkasta, Hyttinen sanoo eikä ole menettänyt toivoaan, etteivätkö nuoretkin palaisi koulutuksen saatuaan ja perheen perustettuaan takaisin Tornionjokilaaksoon.

Leena Seretin

– En tiennytkään, että eläissään voi muutakin tehdä kuin navettatöitä ja hoitaa vanhuksia, iloinen Tuula sanoo.

Hän työskenteli aikanaan Ylitornion kunnan maatalouslomittajana. Kun emännät vanhenivat, kunto heikkeni ja lypsykarjasta luovuttiin, emännät jäivät pirtteihin ja maatalouslomittajan sijaan tarvittiin kodinhoitajaa. Sitten sekin työ loppui ja Tuula jäi työttömäksi.

– Mies sai viime kesänä elätettäväkseen aikuisen lapsen, Tuula naurahtaa.

Nyt "aikuisen lapsen" siivet taas kantavat, kun Tuula pääsi töihin yhdistelmätuella työttömien kierrätyskeskukseen. Palkka on 925 euroa, työmatkaa 50 kilometriä sivu ja matkoihin hupenee päivässä 14 euroa. Pian Tuula saa käyttöönsä siskon kuplavolkkarin vuosimallia 1973. Sillä hän päästelee kesän ajan päivittäiset työmatkat Lohijärveltä Ylitornion keskustaan.

– Tämä on mukavaa työtä. Saa plokata ja sortteerata raasuja, askarrella ja tavata ihmisiä. Parhaina päivinä meillä käy 80 asiakasta. Jotkut tulevat vain porisemaan, jotkut tuovat vaatteita myytäväksi, jotkut ostamaan, Tuula kertoo.

Kierrätyskeskuksen päätuotteita ovat vaatteet ja kengät, purkit ja purnukat sekä askartelutyöt. Niitä Tuula tekee illalla kotonaan ja päiväsaikaan työn ohessa, jos ehtii. Kauppa käy hyvin.

– Mukava tehdä illallakin käsitöitä ja tuoda yhdistykselle myyntiin. Kiva, kun joku ostaa, Tuula sanoo.

Ulkomaalaisiakin käy, Aavasaksan sillan toiselta puolelta Övertorneålta.

– Ruotsalaiset tuovat hyvää tavaraa myytäväksi ja ostavatkin aina jotain. Joskus käy niin, ettei tavaraa ehdi hyllylle laittaa, kun se jo menee kaupaksi, Tuula sanoo tyytyväisenä.

Pilkkikisoja ja EU-ruokaa

Ylitornion työttömien yhdistyksessä on sata jäsentä, mutta työttömiä on ainakin neljä kertaa enemmän. Yhdistys on perustettu vuonna 1997 ja edelleen monet perustajajäsenet ovat aktiivisia, vaikka ovat jo työllistyneet.

– Uusia aktiivisia jäseniä täytyisi saada mukaan. Se tuntuu olevan vaikeaa, sanoo yhdistyksen sihteeri ja kierrätyskeskuksen hoitaja Katri Seppälä.

Ylitornion kunta on palkannut Katrin kahdeksi vuodeksi hoitamaan kierrätyskeskusta. Katri itse jäi työttömäksi laitoskeittiöstä. Työhistoriaan kuuluu myös toimistotöitä.

Työttömien yhdistys järjestää suosittuja pilkkikisoja, seurakunnan kanssa yhteistyössä ulkoiluretkiä ja ruokailuja. Monia tilaisuuksia on viime aikoina jouduttu peruuttamaan osallistujien vähyyden vuoksi.

Pari kertaa vuodessa työttömien yhdistys jakaa EU-ruokakasseja. Jakelu on Katrin mielestä pulmallista, sillä välimatkat ovat pitkät. Esimerkiksi Raanujärvelle on matkaa Ylitornion keskustasta 80 kilometriä. Tarpeelliselle ruokakassille tulee hintaa, kun se täytyy lähteä bussilla hakemaan.

Övertorneån työttömien kanssa Ylitornion yhdistyksellä ei ole yhteistyötä, eikä Katri tiedä, onko edes joen toisella puolella työttömillä toimintaa.

Leena Seretin

– Työpaikkoja kuitenkin katoaa, kuten meijerikaruselli osoitti. Valio työllisti 85 henkeä, sen seuraaja Ingman 30, ja nykyinen Lapin Juustola enää kymmenen, sanoo Eugen Parviainen, SAK:n Lapin maakuntaryhmän puheenjohtaja ja vasemmistoliittolainen kunnanvaltuutettu.

Asukkaita oli 1960-luvun puolivälissä 10 000, nyt enää puolet siitä. Vaikeimpina aikoina suomalaiset ovat aina lähteneet työnhakuun Tornionjoen toiselle puolelle. Raja on ollut ja on turvallisuustekijä. Sen takaa ovat tänne puhaltaneet myös uudet tuulet.

Visioita täällä on tänäkin päivänä. Parviainen edustaa SAK:ta EURES-ryhmässä, jossa yrittäjät pyrkivät yhdessä työnantajien, työntekijöiden, oppilaitosten ja työvoimaviranomaisten kanssa kaatamaan Ruotsin ja Suomen välillä olevia esteitä ja luomaan yhteisen tietopaketin kaksissa kansissa.

Yritys perustaa yhteinen kuntaliitto ruotsalaisen Övertorneån kanssa kaatui byrokraattien vastustukseen. 80-luvulla sisäministeri Kaisa Raatikainen tyrmäsi Ylitornion unelman muuttumisesta kaupungiksi. Palvelut ovat kuitenkin kaupunkitasoa, uima- ja jäähalleineen. Silti nuoret häipyvät, opiskelemaan. Sille tielleen he usein jäävätkin, osa sentään taittaa 70 kilometrin pituista työmatkaa edestakaisin AvestaPolaritille Tornioon.

– Valtaosalla paikkakuntalaisista on takanaan ammattikoulu. Koulutustasoa on nostettava, jos tänne halutaan esim. korkeaa teknologiaa, korostaa Parviainen, joka itse käy hyvästä esimerkistä. Muurari ja rakennusmestari on kevään ylioppilaita, ja suunnitelmissa ovat lakitieteen opinnot.

Kunnostusta ja entisöintiä

Eugen Parviainen toimii työnjohtajana Lapin ympäristökeskuksessa, joka on työllistänyt työttömiä palkkaperusteisen työllistämistuen turvin. Ammattitutkintoa tai 25 vuoden ikää vaaditaan, jotta nuoret eivät jättäisi ammattikoulutusta hankkimatta.

– Saksalaiset eivät polttaneet tätä seutua, joten täältä löytyy vanhojakin rakennuksia, joita työttömät nyt kunnostavat. Samalla he oppivat työmenetelmiä, jotka uhkaavat jo vaipua unholaan. On roskapuhetta, etteivät työttömät tahtoisi töihin! Päivääkään ei mene, etteikö joku kyselisi töitä, sanoo Parviainen, joka itse tekee töitä määräaikaisessa työsuhteessa jo seitsemättä vuotta ja oli viime kesänä viisi kuukautta lomautettuna, kun valtion kassassa alkoi pohja paistaa.

Parviainen on ollut Rakennusliiton jäsen jo 34 vuotta, niistä ajoista asti kun hän muurarina kävi töissä Helsingissä ja työmatkaa perheen luo Ylitornioon kertyi 830 kilometriä. Hän toimii myös puheenjohtajana SAK:n paikallisjärjestössä, joka on yhdistymässä Tornion paikallisjärjestön kanssa.

– Liittojen ammattiosastoympyrät ovat jo isompia. Meillä on täällä jäljellä enää KTV ja Rakennus. Torniossa on myös nuorempia jäseniä, jotka tuovat toimintaan uutta potkua, sanoo Parviainen, joka valittaa että monet nuoret luottavat aivan kritiikittä vanhempiin ay-aktiiveihin. Nuorten pitäisi toimia itse, tuoda esiin omia tarpeitaan ja näkemyksiään.

Ingegerd Ekstrand