Iso-Britannian ay-johtaja, taloushistoriaan alun perin kouluttautunut John Monks valittanee Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön EAY:n pääsihteeriksi toukokuun lopulla. Kansainväliset kannuksensa hän on hankkinut ay-liikkeen maailmanjärjestössä VAKL:issa ja EAY:ssä. Britannian TUC:n pääsihteeriksi hänet valittiin 1993.

– Eurooppalaisista asioista puheen ollen kysynpä vain, kuka muu läntinen ay-mies on viettänyt kesää Utsjoella, niin kuin minä ja perhe viime vuonna, Suomessa viihtynyt Monks vitsailee.

EAY:n seuraavan pääsihteerin toinen suuri päämäärä on valjastaa EU-maat taistoon Yhdysvaltojen konservatiivista projektia vastaan, joka kaksikymmentä viime vuotta on näkynyt taloudessa ja alkaa nyt saada agressiivisia sotilaallisia muotoja. Britannian ammattiyhdistysliikehän vastusti Irakin sotaa ilman YK:n uutta mandaattia.

– Yhdysvallat ei ole aina väärässä, mutta EU on suuri talousmahti, jonka tulisi voida pitää kiinni ainakin omasta paremmasta yhteiskuntamallistaan, ns. eurooppalaisesta mallista, jonka säilyttäminen on myös EAY:n keskeisiä tavoitteita, Monks selittää.

Hän arvostaa pohjoismaista hyvinvointimallia, katsoen luonnollisesti asiaa omasta näkökulmastaan.

– Me ihailemme pohjoismaalaisten järjestäytymisastetta ja tulopolitiikkaa. Mutta kehittyneitä hyvinvointivaltioita on nyt jo toki muuallakin; Hollannissa, Belgiassa, Saksassa ja Ranskassa. Vain me täällä Britanniassa olemme viime vuosikymmeninä amerikkalaistuneet ja jääneet jälkeen, Monks murehtii.

Perusoikeuksista erimielisyyttä

EAY:n keskeisin vaatimus EU:n tulevaisuuskeskustelussa on palkansaajien perusoikeuksien saaminen sitovina uuteen perustuslakiin.

Monks on huolissaan yleiseurooppalaisten ay-oikeuksien toteutumisesta.

– Ihmisoikeudet saamme kyllä mukaan, mutta työntekijöiden ylikansallinen työtaisteluoikeus on kovempi pala. Minua hävettää sanoa, mutta minun oma hallitukseni on hanketta vastaan, samoin Italian ja Espanjan hallitukset. He kaikki haluavat evätä EAY:ltä oikeuden organisoida ylikansallisia lakkoja, he haluavat pitää lakko-oikeuden kansallisena.

– Oikeastaan vain ruotsalaiset ovat innokkaasti ajamassa ylikansallisia lakkoja, muut piilottelevat Tony Blairin selän takana, väittää Monks.

Ei muuria EU:n ympärille

Vähemmän huolissaan tuleva pääsihteeri on työvoiman liikkumisesta EU:hun uusista jäsenmaista tai muualta. Hänen mielestään asiassa ei ole ongelmia.

– Rakennustyömaalla parinsadan metrin päässä suuri osa työntekijöistä on itäeurooppalaisia, ei vain hakijamaista, vaan myös Venäjältä ja Ukrainasta. Tämä on yleistä kaikkialla Lontoossa rakennus- ja ravintola-alalla. Nämä työntekijät tekevät tärkeää työtä, he korvaavat mm. irlantilaiset, jotka eivät enää lähde tänne omasta vaurastuvasta maastaan.

Monksin mielestä siirtotyöläisten tulo Eurooppaan on tärkeää myös väestön ikääntymisen vuoksi.

– Me kävimme tätä samaa keskustelua jo silloin, kun köyhä Espanja haki EU:hun. Sittemmin EU on yhdentänyt Espanjan ja Portugalin loistavasti. EU-maille on ollut edullista käydä kauppaa rikastuneen Espanjan kanssa.

– Missään nimessä emme voi rakentaa muuria Länsi-Euroopan ympärille, voimme vain toivottaa maahanmuuttajat tervetulleiksi ja yrittää järjestää heidät. Sosialismin jättämien ennakkoluulojen jäljiltä se ei taida olla helppoa, Monks huokaa.

Maltillinen rakentaja

John Monksin ura on edennyt verkkaisesti ja tasaisesti aina Britannian TUC:n pääsihteeriksi saakka.

Vielä 90-luvun alussa keltainen lehdistö herjasi ay-järjestöjä "komenteleviksi, suurisuisiksi dinosauruksiksi." Rauhallinen Manchesteristä kotoisin oleva Monks antoi ay-liikkeelle uudet, rakentavat kasvot.

Mieluisia vapaa-ajan harrastuksia ovat musiikin kuuntelua ja penkkiurheilu, Manchesteristä kotoisin olevalla luonnollisesti jalkapallo. Monks on edelleen poikamaisen solakka, mikä selittyy intohimoisella kävelyharrastuksella.

Eeva Lennon
Lontoo