Lapin, Norrbottenin ja Pohjois-Norjan ay-väellä on tiivistä yhteydenpitoa. Lapin SAK ja naapurimaiden LO:t seulovat kalottikomiteassa pari kertaa vuodessa raja-alueen työssäkäyntipulmia.

Metallin porukalla on oma komiteansa, jossa setvitään Pohjoisen Suomen, Ruotsin ja Norjan rajat ylittävää edunvalvontaa ja käydään läpi vireillä olevia ja tulevia työllistäviä hankkeita.

Snövitin kaasukenttä eli Lumikki-projekti Hammerfestin edustalla Norjassa työllistää rakennusvaiheessa suomalaisiakin rakennusmiehiä ja jatkossa myös metallimiehiä. Pohjois-Ruotsissa on käynnissä puolustusvoimille ja lentokentille teleskooppivarsia tuottava tehdas ja öljykentille katastrofiventtiilejä tuottava laitos. Suomen Lapissa on käynnistymässä uusia kaivoshankkeita.

– Kun Lappiin, Norrbotteniin tai Pohjois-Norjaan on tulossa uutta tuotantoa, työmarkkinat ovat yhteiset. Tosin ruotsalaiset ja norjalaiset valittavat, että Suomen työmarkkinoille on vaikea päästä, sanoo Metalliliiton vastaava aluetoimitsija Ari Tiensuu Torniosta.

Suomalaiset polkeneet hintoja

Norjan työmarkkinat suomalaisille ovat kiristymässä. Syynä on se, että Pohjois-Norjaan on mennyt suomalaisyrityksiä suomalaisella työvoimalla ja omintakeisin työehdoin.

– Norjalaiset ovat kokeneet, että suomalaisyritykset tulevat heidän reviirilleen polkemaan työn hintaa. Suomalaisilla onkin syytä katsoa peiliin, Ari Tiensuu sanoo ja tähdentää, ettei samaa ongelmaa ole Ruotsin työmarkkinoilla.

Harmaata toimintaa yritetään kitkeä ay-yhteistyöllä. Norjassa työskenteleviltä suomalaisilta edellytetään kirjallista työsopimusta, jotta ay-apua ongelmien tullen heltiää. Asiasta on sovittu Pohjois-Suomen ja -Norjan Metallin kesken.

– Yleensä ongelmatapaukset ovat sellaisia, että Norjaan on menty ilman kirjallista sopimusta omatekoisin työehdoin. Kun työsuhde päättyy, ongelmat tulevat päivänvaloon. Työsuhteen ehdot ovat perustuneet suullisiin lupauksiin, lupauksia ei lunasteta ja työntekijälle jää saatavia. Kun ei ole mustaa valkoisella, saatavia on hankala, joskus mahdoton alkaa perätä.

– Meillä on nyt sellainen käytäntö, että emme lähde perimään saatavia, jos työntekijällä ei ole kirjallista työsopimusta. Norjan LO on myös ilmoittanut selkeästi, että vastuu on työntekijällä itsellään, jos kirjallista sopimusta ei ole, Ari Tiensuu sanoo ja myöntää, että työntekijä jää tällaisissa ongelmatilanteissa kovin yksin.

– Ikävä kyllä firmat, joista on karhuamisia, ovat yleensä suomalaisten omistuksessa. Norjassa on helppo perustaa yritys, ja samalla omistajalla saattaa olla nimissään monta firmaa, jotka kierrättävät samoja työntekijöitä.

Vilungilla on myös laajemmat kuin yksilöä koskevat seuraukset: Snövitin kaasukenttähankkeessa piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan avautua 1 500 metallialan työpaikkaa, joista ison osan piti lohkeaman myös suomalaisille. Nyt suomalaistyöpaikkojen osuus on kutistunut sataan, ja osasyy on Ari Tiensuun mukaan suomalaisyritysten käyttäytyminen ja työsuhteiden ehtojen polkeminen Norjan työmarkkinoilla.

Kielitaito ei aina riitä

Vaikka rajan pinnassa liikutaan, ay-väellä ei ole yhteistä kieltä puida edunvalvonta-asioita. Suomen puolella ruotsin kielen taito on heikkoa, eivätkä kaikki rajan länsipuolella osaa Tornionjokilaakson murretta meänkieltä norjalaisista puhumattakaan. Tulkkia tarvitaan avuksi.

– Ammattiosastoilla olisi kiinnostusta enemmänkin rajat ylittävään yhteistyöhön, mutta kielitaito ei riitä ja rohkeus loppuu siihen, Ari Tiensuu sanoo.

Metallin Tornion ammattiosaston lähin yhteistyökumppani löytyy Kalixista.

Leena Seretin