Työvoimatoimistoon olin ilmoittanut, että otan vastaan myös lyhyitä työsuhteita. Kymmenen viimeisen vuoden aikana minulle on kertynyt uskomattoman paljon työkokemusta eri aloilta. Minulle ehdotettiin aikaisemman työkokemuksen perusteella au pairin työtä. Koin kuitenkin olevani liian vanha ja väärässä elämäntilanteessa moiseen. Parin viikon päästä minulle ehdotettiin vakituista paikkaa alalta, jolta minulla ei ole edes työkokemusta. Olin otettu, kyllähän minä nopeasti oppisin. Viikko vain oli vajaa siinä määrin, ettei sillä palkalla asuta edes edullisessa pikkukaupungissa ja lyhennetä opintolainaa. Ja kuka minut edes ottaisi töihin, jos esitän heti työpaikkahaastattelussa haluni siirtyä oman alan hommiin niin pian kuin mahdollista.

Otin yhteyttä yritykseen, jossa olin työskennellyt kaksi edellistä kesää. Lupailivat, että kesäksi saattaisi olla jotain. Oljenkorsi. Päivittäinen työpaikkojen metsästäminen internetistä sai uuden käänteen. Etsin vain työsuhdetta maksimissaan kolmeksi kuukaudeksi ja voisin aloittaa päivän varoitusajalla.

Seinä nousi useissa firmoissa pystyyn. Milloin puuttui hyvä vieraan kielen taito, milloin auto. Kaupallinen työkokemuskaan ei riittänyt asiakaspalveluun, kun ei ole alan koulutusta. Mediapaja ei ottanut ohjaajaksi, kun ei ollut riittävästi työkokemuksesta alalta ja tarvittavaa pedagogista koulutusta.

Olen aina ajatellut, että työttömyys on pitkälti itsestä kiinni, enkä ole juuri luopunut käsityksestä, vaikka olen tällä hetkellä työtön. Naivina olen myös kuvitellut, että japanilaisittain pääsen valmistuttuani töihin ja vannon työnantajalleni uskollisuutta eläkeikään saakka. Romuksi on mennyt tämäkin pastillinsävyinen utopia.

Käsillä oleva vaalihulina luo toivoa. Nähtäväksi jää paljonko uusia työpaikkoja syntyy tulevina vuosina. Sosiaalisuuteni ja kontaktini ympäristöön estävät minua onnekasta syrjäytymästä. Perheeni tuki on ollut aina vankka niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Uskoni tulevaisuuteen on vahva ja kesään mennessä minäkin olen työllistynyt. Kokemus tämäkin. Yhden asian olen oppinut: työnhakukin on työtä.

Hanna Keränen
Kirjoittaja on
loimaalainen 23-vuotias
viestinnän ammattilainen,
joka valmistui joulukuussa
Pohjois-Karjalan ammattiopistosta Outokummusta.