Suomessa on yli 330 000
määräaikaisissa töissä olevaa ihmistä. Kolmannes heistä on kuntien palveluksessa
etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon ja opetuksen parissa. Kuntien palkansaajista noin
neljännes on palkattu määräajaksi. Vuonna 2000 terveydenhuoltoalalla
yli puolet työvoimatutkimuksen vastaajista ilmoitti tekevänsä sijaisuuksia,
sosiaalialalla 40 pros. ja opetustehtävissä 30 pros.
Määräaikainen työntekijä on tyypillisesti nuori ja nainen. Nuorista alle
25-vuotiaista lähes puolet tekee työtä määräaikaisessa työsuhteessa. Mukana ovat
myös ansiotöitä tekevät opiskelijat ja myös heidän kesätyönsä.
Määräaikainen työsuhde on tietenkin myös luonteva tapa nuorille siirtyä
työelämään, sanoo erikoistutkija Merja Kauhanen Palkansaajien
tutkimuslaitoksesta. Hän sai vuoden alussa valmiiksi tutkimuksen määräaikaisista
työsuhteista ja niihin liittyvistä toimeentuloriskeistä.
Mutta
määräaikaisuudesta voikin etenkin naisilla tulla pitkäaikainen ilmiö.
Naisten työt tilapäisiä?
Miesten kohdalla määräaikaisessa työssä olevien osuus putoaa selvästi 30
ikävuoden jälkeen. Mutta naisilla se pysyy selvästi keskimääräistä korkeampana,
kaksi kertaa suurempana kuin miesten määräaikaisuus, kertoo Kauhanen.
Osin tätä selittää se, että naiset ovat usein tuuraamassa esim. äitiys-,
vanhempain- tai hoitovapaalla olevia. Ja niistä aiheutuvien kustannusten pelko taas
estää työnantajia ottamasta nuoria naisia vakinaisiin töihin.
Vahva tekijä on myös se, että määräaikaisuudet ovat keskittyneet naisvaltaiselle
julkiselle sektorille.
Julkisen sektorin toimintalinja selittää myös sitä, että määräaikaisuudet
kasautuvat keskiasteen, mutta myös korkeakoulututkinnon suorittaneille. Heillä tosin on
paremmat mahdollisuudet saada uusia määräaikaisuuksia tai myös vakitöitä, kun taas
pelkän peruskoulutuksen varassa olevat määräaikaiset liukuvat helpommin
työttömyyteen määräaikaisista työsuhteista.
Määräajassa ei edetä uralla
Julkisella sektorilla määräaikaisten palkat ovat lähempänä vakinaisen väen
palkkoja kuin yksityisellä sektorilla. Mutta kokonaisansiot jäävät pienemmiksi, jos
töitä ei ole koko ajaksi. Eikä palveluvuosilisätkään kartu väliaikoina. Esim.
opetusalalla kokonaispalkasta 17 pros. muodostuu niistä.
Yksityisellä sektorilla sen sijaan määräaikaisten ansiot jäävät selkeämmin
vakinaisia pienemmiksi.
Tässä pitäisi tutkia tarkemmin johtuuko se henkilöiden ominaisuuksista vai
työtehtävien eroista, sanoo Kauhanen, mutta epäilee jälkimmäistä syytä
Mutta määräaikaiset voivat myös jäädä paitsi sellaisista etuuksista,
jotka liittyvät työsuhteen kestoon.
Määräaikaisuuden vaikutusta palkkakehitykseen ja työuraan ei ole Suomessa juuri
tutkittu. Mutta voisi olettaa, että määräaikaiset eivät ole kovin vahvoilla
työnarviointiinkaan perustuvissa palkkausjärjestelmissä eikä niissä kovin helposti
edetä työurallakaan.
Ansiotasoa alentaa myös se, että määräaikaisiin töihin liittyy normaalia useammin
myös se, että työ on osa-aikaista.
Sosiaaliturva jää heikommaksi
Viime vuosikymmenen lopulla määräaikaisten työntekijöiden asemaa parannettiin mm.
vuosiloman, eläketurvan, sairausajan palkan ja työeläkkeen kertymisen osalta. Mutta
työsuhteiden katkonaisuudesta ja alemmasta ansiotasosta on suorat yhteydet työttömyys-
ja sosiaaliturvaan.
Suurin riski määräaikaiselle työntekijälle toimeentulon kannalta on työttömäksi
jääminen määräaikaisen työsuhteen päätyttyä. Työttömäksi jäädessä
merkitystä on myös sillä, saadaanko ansiosidonnaista työttömyysturvaa.
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan edellytyksenä on, että kuuluu työttömyyskassaan ja
työssäoloehto täyttyy. Ehtojen täyttämisessä on ollut ongelmia, jolloin joudutaan
tyytymään tarveharkintaiseen työmarkkinatukeen ja turvautumaan usein myös
toimeentulotukeen.
Vaikka ansiosidonnaisen turvan piiriin pääsisikin, merkitystä on sillä, miten
vakiintunut ansiotaso määritellään, kun välissä on ollut palkattomia jaksoja.
Samanlaiset ongelmat jatkuvat esim. eläketurvan, äitiys- ja sairauspäivärahojen
kanssa. Jos määräaikainen nyt uskaltaa sairastaa.
Yhteenlaskien koko potti jää määräaikaisella pienemmäksi.
Heikki
Lehtinen