Prismassa oli vastikään yt-neuvottelut osa-aikaistamisesta.

– Myyntityössä on hyvä, jos saa tehdä töitä 30 viikkotuntia. Useimmat tekevät 20—25 tuntia ja opiskelijat ovat meilläkin viiden viikkotunnin sopimuksella. Vakinainen väki on usein 20 tunnin sopimuksella ja heille ei työnantaja uskalla antaa lisätunteja, koska silloin ilmenisi tuntimäärien lisäämisen tarve. Lisätunnit annetaan helpoimmin opiskelijoille.

– Tästä saa aina olla muistuttamassa, sillä lisätunteja tarvitsisivat kipeimmin ne, jotka joutuvat elämään kaupan työllä, kertoo Matilainen.

Haaveena vakitulot

Valituinen ja kokoaikainen työpaikka ja sen myötä vakinaiset tulot ovat Seppo ja Marika Hautalankin haaveissa. Kaksilapsisen perheen elämä on ollut repaleista. Sitä on koottu armeija-ajoista, äitiyslomista, osa-aikaisista, määräaikaisista sopimuksista, vuosia kolmen kuukauden jaksoissa ja pahimmillaan sopimuksessa on luvattu yksi työtunti viikossa.

Nuori perhe on kuitenkin optimistinen. Asuntolainakin heltisi tutusta pankista.

– Kai ne uskoivat, että nuo jostain kaapivat lainanmaksurahat. Tosin on välillä ollut talouden kanssa taiteilemista, sanoo Marika, joka kuulemma vastaa perheen rahojen riittävyydestä.

Menot on hoidettava, vaikka tulot vaihtelevat. Se onkin toimeentuloyhtälössä ongelmallisinta. Välillä kun on ollut vähän työtunteja, niin eivät tulot ole aina riittäneet tarpeellisimpaankaan. Ylimääräistä eivät Hautalat paljoa ostele.

Sepon puheista kuultaa jo väsymys pätkätyösuhteisiin. Nyt hänellä on syksyyn asti osastovastaavan vuorotteluvapaan sijaisuus, mikä merkitsee kokoaikaista työtä. Sen hän haluaisi säilyttää jatkossakin.

– Kun muut työntekijät ovat osa-aikaisia, niin vastuu jää yksin kokoaikaiselle osastovastaavalle. Toiset lähtevät tuntien loputtua, Seppo Hautala toteaa.

Äitiyslomat omaan piikkiin

Määräaikaisena työntekijänä Marika Hautalalta ovat jääneet palkalliset äitiyslomat vain haaveeksi. Määräaikaiset sopimukset aina loppuvat sopivasti äitiyslomien alkuun. Lasten hoidonkin kanssa on eletty monta vaihetta.

– Välillä kokeiltiin osuttaa työtunnit siten, että vaihdettiin lastenhoitovuoroja, mutta ei siitä sitten tullut mitään. Nyt Seppo tekee, ainakin vuorotteluvapaan sijaisuuden ajan töitä kuudesta kahteen. Minun vuoroni vaihtelevat enemmän, mutta välillä minä olen sitten töissä illan, joten lasten tarvitsee olla hoidossa vain 15 hoitopäivää kuukaudessa. Sekin on säästöä, toteaa Marika.

Tulevaisuuden suunnittelun kannalta molemmat haaveilevat kokoaikaisesta ja vakinaisesta työstä. Seppo olisi tyytyväinen, jos kokoaikainen työ jatkuisi sijaisuuden jälkeenkin. Marika ei vielä tiedä, jatkuvatko työt toukokuun jälkeen, jolloin hänen hoitamansa äitiysloman sijaisuus loppuu.

– Haku päällä on koko ajan. Jos jostain saisin vakinaisen ja kokoaikaisen työn, vaihtaisin heti, Marika Hautala toteaa.

Lisätunnit opiskelijoilta

– Kun ei ole perhettä, voi vähän seilaillakin työmarkkinoilla. Syrjäsilmällä katselen oman alani töitä, mutta ihan lyhyttä sijaisuutta nyt ei uskalla ottaa, koska sitten on taas tyhjän päällä. Pitäisi saada kunnon työsuhde.

Riikka Pallarin työsopimus takaa 30 tunnin työviikon, mutta välillä hänelle on kertynyt paljonkin tunteja, sillä opiskelijat ovat antaneet hänelle tuntejaan. Työnantajalta ei lisätunteja heru.

– Olen viihtynyt tässä työssä. Istun välillä kassalla ja olen kiertänyt melkein kaikki osastot. Olen myös mielelläni ottanut tunteja opiskelijoilta. Olisihan se kivempaa, jos ne olisivat selkeästi työvuorolistoilla ja työ kokoaikaista. Nyt sitten teen kaikkia mahdollisia vuoroja ja välillä olen töissä sekä aamulla että illalla.

– Ei tällainen perheelliseltä onnistuisikaan.

Kaupan työt läpikulkupaikkoja

– Kauppa tarjoaa nykyään vain läpikulkutyöpaikkoja. Vaikea on uraa rakentaa määräaikaisuuksien varaan osa-aikatyön palkalla. Kun hoitoalat eivät vedä — ainakaan pohjoisessa eikä vielä — niin kaupassa moni odottelee oman alan työpaikkojen avautumista. Mutta kun suuret ikäluokat jäävät hoiva-aloilta eläkkeelle ja siellä tarvittaisiin työntekijöitä, on ammattitaito jo ehtinyt rapistua. Näin on ainakin minulle käynyt, arvioi Jaana Matilainen.

– Nuoret tulevat ja menevät. Eläkkeelle ei taida kukaan näistä nuorista kuvitella kaupasta jäävänsä.

– Nyt on myös monissa pienissä kaupoissa osa-aikaistettu hirveästi vanhempia, koko työuransa kaupassa työskennelleitä. Paitsi että osa-aikaistaminen pienentää eläkettä, niin moni kokee sen rangaistuksena. Pohtii, olenko ollut niin huono työntekijä, että tässä on kiitos. Työnantaja on murtanut korkean työmoraalin ja moni tekee sitten enää välttämättömimmän. Ei ihme, että moni lannistuu, toteaa Jaana Matilainen.

Jaana Matilainen muistuttaa työnantajia yhtenään lisätuntien antamisesta ja vakinaistamisista. Alan arvostus kasvaisi, jos se tarjoaisi kunnon työsuhteita ja tunteja sen verran että työllä eläisi.

Aino Pietarinen

Hautala tuli 1999 Prismaan 20 tunnin määräaikaiselle sopimukselle. Välillä hän teki neljä kuukautta töitä yhden tunnin sopimuksella. Sitten ura urkeni 30 tunnin toistaiseksi voimassa olevalle sopimukselle. Sitä seurasivat osastovastaavan tehtävät, mitkä piti hoitaa 30 tunnissa. Käytännössä tehtävät jäivät Hautalan mukaan huonolle hoidolle.

Nyt Hautalalla on kokoaikaisessa työsuhteessa, vuoden vuorotteluvapaan sijaisena. Tällä tuntimäärällä hän ehtii hoitaa osastovastaavan tehtävänsä, ja hän toivookin pestin jatkuvan, ettei tarvitsisi palata 30-tuntiseen viikkotyöaikaan.

Niin hänen kolmen kuukauden sopimuksiaan uusittiin, kunnes sopimus loppui sopivasti ennen äitiyslomaa. Sitten hän teki edelleen osa-aikaisia ja määräaikaisia sopimuksia parin vuoden ajan ennen toisen lapsen syntymää.

Äitiysloman jälkeen Marikalle soitettiin vuoden päästä, että jos aikoo saada töitä, niin kannattaisi tulla nyt eikä kolmen vuoden päästä.

Nyt hänellä on 25 työtuntia turvaava kahden vuoden äitiysloman sijaisuus, joka loppuu toukokuussa. Käytännössä tunteja on usein enemmän. Jatkosta ei vielä ole tietoa.

Nyt hän on ollut Oulun Prismassa vuoden toistaiseksi voimassa olevalla 30 viikkotuntia takaavalla sopimuksella. Usein hänellä on enemmän tunteja, koska opiskelijat antavat tuntejaan toisille työntekijöille. Haastattelua edeltäneellä viikollakin hän oli tehnyt peräti 54 tuntia. Työnantaja ei anna lisätunteja vaan tunnit tulevat opiskelijoiden tunneista.

Kaupassa hän aloitti kesätyössä. 20 tuntia tarjoavat määräaikaiset sopimukset tulivat tutuiksi. Vuodesta 2000 hän on ollut 30 tunnin toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella.