Myös itse työtä ja siitä maksettavaa palkkaa on tapana luokitella tästä lähtökohdasta: ennen puhuttiin lankkipojista, nyt enkä hampurilaismyyjästä, siivoojasta tai osapäiväisestä kaupan kassasta.

Näille töille on tyypillistä yksitoikkoisuus, pakkotahtisuus, vähäiset ammattitaitovaatimukset, epävarmuus ja huono palkka.

Jos hampurilaisen paisto on köyhää työtä äärimmillään, sen tunnusmerkit sopivat kyllä laajemminkin moniin tehtäviin. Perimmältään työn pitäminen hanttihommana on kiinni tekijästä itsestään ja perusteet tyhjänpäiväisyyden tuntemuksiin mitä monisyisimpiä.

Erityisen tuttuja sekulikokemukset ovat SAK:laisten palkollisten keskuudessa.

Parin vuoden takaisessa järjestön tutkimuksessa kolmannes SAK:laisista työntekijöistä katsoi tehtävänsä alittavan omat valmiutensa ja vaikutusmahdollisuuksiensa työssä heikentyneen. Joka toinen joutui toistamaan yhtä ja samaa liikettä ja melkein yhtä moni paahtamaan jatkuvassa paineessa.

SAK:n jäsentensä toistotyöstä mittaama osuus ylittää selvästi EU:n keskitason, joka Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön, ns. Dublinin säätiön kyselyn mukaan on vain runsas kolmannes.

Työn sisältö alle kykyjen

SAK:n selvityksen pohjana käytettiin Tilastokeskuksen 1997 tehtyä työolotutkimusta.

Siitä ilmeni, että varsinkin naiset ja nuoret katsovat pätevyytensä ja työnsä sisällön riitelevän pahiten. Alle 30-vuotiasta naisista jopa yli puolet uskoi selviävänsä vaativammista tehtävistä kuin mitä työssä oli tarjolla.

Toimialoista valmiuksien ja vaativuuden ristiriita tai vaativuusvaje on suurimmillaan teollisuudessa, mutta korventaa myös yksityisissä palveluissa työskenteleviä naisia.

Kun Tilastokeskus tarkasteli työvalmiuksia koko palkollisjoukossa, työn sisällön ja tekijän kykyjen välinen kuilu hieman kapeni, mutta oli SAK:laisia aloja suurempi nuorten miesten kohdalla ja erityisesti yksityisten palveluiden miesten töissä.

Työn vaatimusten ja osaamisen epätasapaino tuli kirkkaasti esiin myös Metalliliiton viime vuoden lopulla valmistuneessa jäsentutkimuksessa.

Kun liiton jäsenistä puolet katsoo kykyjensä ja työtehtäviensä vastaavan suunnilleen toisiaan, melkein kaksi viidestä olisi valmis haastavampiinkin hommiin ja vain 13 prosentista työ tuntui koulutukseen nähden liian vaikealta.

Kansa haistaa hanttihommat

Vaikka työn voi katsoa köyhäksi usealla kriteerillä, sekulihomman siitä tekee ainakin kansan suussa useimmiten huono palkka, osa-aikaisuus, yksitoikkoisuus ja matala ammattitaito- tai koulutusvaatimus.

Suomen Kuvalehti on selvittänyt jo 1991 lähtien viiden vuoden välein kansalaisten käsityksiä hyvistä ja arvostettavista ammateista.

Tuorein, parin vuoden takainen kysely piti erilaiset lääkärit kirurgien johdolla yhä pörssin huipulla, eikä kymmenen kärkeä sopinut sotkemaan kuin lentokapteeni. Listahuippu painottui selvästi hoivatöihin julkisaloilla, ja mm. SAK:laisista ammateista arvostetuimmaksi nousi mielisairaanhoitaja.

Kuten odottaa voi, perää listalla pitävät ihmisten mielissä joutavilta ja ikäviltä näyttävät ammatit, kuten erilaiset kotiin tunkevat myyjät tai tarkastajat. Hanttityöksi arvotetaan myös miltei kaikki kaupan- ja ravintola-alan sekä toimistotyön lattiatason ammatit, autonapumies ja -myyjä, varastomies, haudankaivaja, työnvälittäjä, teurastaja, kutoja, tullaaja jne. Viimeisten joukkoon listalle pääsee myös tsuppari, joka saa saman pistemäärän kuin puoluesihteeri.

Käden taitajat, kuten mm. puuseppä, puutarhuri, leipuri, timpuri, muurari, putki- ja huoltomies, metsuri ja talkkari kuuluvat listan selviin nousijoihin, mutta erilaiset pörssin liepeillä liehuvat veikot ovat laskussa.

Ylikoulutettuja alaportailla

Koska koulutustaso on parina viime vuosikymmenenä noussut nopeasti, erityisesti kansainvälisissä tutkimuksissa on selvitetty sitä, miten hyvin taso ja työ vastaavat toisiaan. Tulokseksi on saatu, että kolmannes palkollisista toimii ammateissa, joihin he ovat ylikoulutettuja, ja tekee siis karkeasti päätellen hanttityötä.

Tavallista on ajatella, että ylipätevyys työssä on nimenomaan yliopistokoulutuksen saaneiden ongelma. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kansainvälisissä selvityksissä pulma kärjistyy alempien ammatillisten tutkintojen kohdalla.

Ylikoulutusta akateemisten työmarkkinoilla Suomessa selvittänyt Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkija Ulla Hämäläinen sanoo raportissaan, että ammatillisista oppilaitoksista tai ammattikorkeakouluista valmistuneiden mahdollinen yli- tai alikoulutus on pätevän aineiston puuttuessa kokonaan tutkimaton sarka meillä.

Sellaisia alustavia tietoja on Hämäläisen mukaan kuitenkin näkynyt, että suuri osa ammattikorkean läpäisseistä työskentelisi tällä haavaa pätevyyttään vastaamattomissa, ns. suorittavissa töissä.

Omassa tutkimuksessaan Hämäläinen totesi Akavan keräämään aineistoon nojaten, että Turun, Jyväskylän ja Lapin yliopistoista 1997 valmistuneet sijoittuivat omasta mielestään koulutustaan vastaaviin tehtäviin heti 83-prosenttisesti ja viisi vuotta myöhemmin luku oli noussut 89:ään.

Rinnastaen valmistuneiden kokemukset tilastollisen mittaustavan kanssa Hämäläinen päätyy siihen, että tutkituista aidosti ylikoulutettuja on vain viisi prosenttia. Tutkija havaitsee myös, että ylikoulutus pienentää palkkaa noin 10 pros.

Eero Kosonen

Lain 7. pykälän perusteella työttömäksi joutunut voi kieltäytyä ammattitaitoaan vastaamattomasta työstä kolme kuukautta menettämättä päivärahaoikeuttaan.

Ammattisuoja syntyy, kun työttömällä on ammatillinen koulutus ja siihen liittyvä ainakin vuoden työkokemus. Jos ammattikoulutus puuttuu, työkokemusvaatimus nousee vähintään kahteen vuoteen.

Mikäli ammattia vastaavaa työtä ei kolmessa kuukaudessa ilmaannu työttömän työssäkäyntialueelta, hän ei halua siirtyä tekemään sitä oman alueensa ulkopuolelle eikä hyväksy työkykyynsä nähden "sopivaa" työtä kotinurkillaan, ammattisuoja murtuu ja päälle pamahtaa kahden kuukauden karenssi.

Nopeimmin epätyypilliset työsuhteet kasvoivat yksityisissä palveluissa vuosina 1994—96. Pahimmillaan epätyypillisissä työsuhteissa oli yli 40 prosenttia työntekijöistä. Syksyn kyselyssä 33 prosenttia. Muilla sektoreilla epätyypillisten työsuhteiden osuus on hiljalleen kasvanut. Syksyn kyselyssä julkisella sektorilla 27 prosenttia ja teollisuudessakin jo 15 prosenttia työsuhteista oli epätyypillisiä.

Etenkin kaupan alalla epätyypilliset työsuhteet ovat tulleet tyypillisiksi, sillä alalla on enää puolet kokoaikaisissa työsuhteissa. Jos lähemmin tarkastellaan elintarvikekauppoja ja marketteja, niin pahimmillaan kokoaikaisia ja vakinaisia työsuhteita saattaa marketissa olla vain yksi eli henkilö, joka vastaa kaupasta.

Euroopan maista Hollannin lisäksi Norjassa, Sveitsissä, Englannissa, Ruotsissa ja Tanskassa osa-aikaista työviikkoa on tehnyt yli neljännes palkansaajista. Suomea vähemmän osa-aikatyötä tehtiin Kreikassa (12%), Espanjassa (11%) ja Portugalissa (9%).

Jos Suomessa tehdään vähän osa-aikatyötä, niin meillä tehdään varsin kohtuullisesti myös pisimpiä työpäiviä. Yli 39-tuntista viikkoa meillä tehdään 32 prosenttia työajoista, sillä monilla aloilla sopimusten mukainen viikkotyöaika jää 37,5 tuntiin. Yhdysvalloissa ja Espanjassa kolme neljännestä tekee yli 39-tuntista työviikkoa.

Eniten osa-aikatyöhön pakosta joutuneita on maissa, joissa osa-aikatyötä tehdään vähän. Sen sijaan maissa, joissa osa-aikatyötä tehdään paljon, sitä tehdään myös vapaaehtoisesti. Esimerkiksi Hollannissa 4 prosenttia ja Sveitsissä 5 prosenttia tekee osa-aikatyötä ei-vapaaehtoisesti.

Vapaaehtoisimpia osa-aikatyöntekijöitä on liki kaikissa maissa nuorimmissa ja vanhimmissa ikäryhmissä. 25—49-vuotiaat ovat kaikissa maissa joutuneet valtaosin pakosta osa-aikatyöhön. Näin on myös Hollannissa, jossa tehdään paljon vapaaehtoisesti osa-aikatyötä.

Uudessa työsopimuslaissa tiukennettiin määräaikaisten työsopimusten käyttöä. Lain perusteluissa todetaan, ettei työtä pidetä kausiluontoisena, jos sitä teetetään toistuvasti 9—10 kuukautta vuodessa, kuten koulutyöntekijöiden kohdalla yleisesti tehdään.

KTV:n mukaan työnantaja haluaa vippaskonstein säilyttää entisen tilanteen, jolloin kouluntyöntekijälle oli mahdollista tehdä vuosittain määräaikainen työsopimus. Eli kun määräaikaiseen sopimukseen ei enää ole mahdollisuutta, työnantaja on valinnut aseekseen työnteon ja palkanmaksun keskeyttämisen.

Tieteentekijöiden liitto on ollut huolissaan yliopistojen pätkätöistä ja työsuhteiden turvattomuudesta. Tieteentekijöiden liitossa 76,5 prosenttia tekee pätkätöitä. Yliopistosektorilla toimivista tieteentekijöistä 80,9 prosenttia oli määräaikaisissa työsuhteissa.