Hämeenkyrön globaalimmassa yrityksessä Flextronicsilla työnopastajana työskentelevä Janne Teikari oli audiotekniikan lumoissa jo pikkupoikana, jolloin hän rakensi ensimmäisen kidekoneensa. Rippikouluiässä saadut stereot piti analysoida ruuvimeisselin kanssa viimeistä nippeliä myöten.

– Audio on aina ollut suuri rakkauteni, ja olen sen parissa työskennellytkin. Monen koulutus- ja työvaiheen kautta päädyin Flextronicsille ensin korjaajaksi ja puolitoista vuotta sitten työnopastajaksi.

– Pidän tästä työstä, mutta en sulje pois muitakaan mahdollisuuksia. Sitä paitsi minulla on täällä tilaisuus olla tekemisissä myös audiotekniikan kanssa, sanoo Teikari.

Monipolvinen reitti nykytehtäviin

Alahärmän lukion ja Vaasan rantapyssyn jälkeen Teikarin tie vei Lappajärven ammattioppilaitoksen mekaanikon linjalle, josta edelleen Tampereen teknilliseen korkeakouluun tietotekniikkaa ja elektroniikkaa opiskelemaan.

– Opiskelut jäivät kesken 90-luvun puolivälin jälkeen, kun työmarkkinoilla oli valtava kysyntä. Olisin kai ilmavoimissa vieläkin, jos puolen vuoden työsuhteista olisi päässyt vakinaiseksi. Perhesyistä oli pakko ruveta katselemaan elämää pidemmällä sihdillä.

Väliin mahtui vartiointiliikkeen projektipäällikön hommia hälytyslaitteiden ja videovalvonnan parissa kunnes kolme vuotta sitten Flextronicsilla ilmaantui työmahdollisuuksia.

– Soitin ja henkilöstöpäällikkö pyysi käymään. Palaveri oli lyhyt ja jo kotimatkalla sain puhelun, jossa kysyttiin, milloin voisin aloittaa. Tulin aluksi audiotuotteiden korjaajaksi, eli pääsin lapsuuden haaveeni pariin. Pikkuhiljaa lipsuin nykyisiin hommiini työnopastajaksi.

Nyt Teikari mm. perehdyttää uudet työntekijät tehtäviinsä, huolehtii materiaaliliikenteestä ja raportoi työntekijöiden ja työnjohdon välillä.

– Pinnaa se välillä vaatii, mutta kaipa tässä on jonkinlainen työpsykologinen silmä harjaantunut. Monen asian ja ihmisen välillä pitää sukkuloida yhtä aikaa. Olen huomannut, että kynä ja vihko ovat hyvät apuvälineet hommien pitämiseksi hanskassa.

Aina katsellaan uusia haasteita

Vaikka työ ei vastaa koulutusta, on Teikarille kaikesta tähänastisesta koulutuksesta ja työkokemuksesta suuri hyöty nykyisessä työssä. Varsinaisten opintotodistusten lisäksi hänellä on ilmavoimilta papereita, jotka pöytään heittämällä työmahdollisuudet laajenevat huomattavasti.

Että onko Janne Teikari tyytyväinen vai tyytymätön, että elämä heitti hänet työnopastajaksi Flextronicsille?

– Ainahan täytyy katsella uusia mahdollisuuksia ja olla valmis tarttumaan niihin — sillä tavallahan tähänkin työpaikkaan tulin. Kymmenen vuoden päästä en välttämättä enää tee työnopastajan töitä.

– Mutta nykyisellään työtä riittää, haasteita on ja vireys säilyy työssä. Vaikka elektroniikka on metallin heikoimmin palkattu ala, tällä palkalla toimeen tulee. Onhan tämä sentään siisti sisätyö, Teikari naurahtaa.

Korea tai muut idän ihmemaat eivät houkuta Teikaria, sillä hän ei halua työskennellä sikäläisen massatuotannon vaan suomalaisen huipputekniikan parissa.

Ja kuten hän aiemmin sanoi, nykyisessä työssä on tilaisuus olla tekemisissä myös lapsuuden haaveen eli audiotekniikan kanssa. Siispä työstä on hyötyä myös vapaa-ajalla, joka kuluu perheen ohella teknisten harrastusten kimpussa.

Hannu Oittinen