Kun yksityisten palveluiden jättiliitto PAM hahmotteli tavoitteitaan alkaneelle vaalikaudelle, se sanoi alan imusta ääneen myös asioiden oikean laidan.

Liiton mukaan palvelualojen työntekijöiden palkkojen on noustava selvästi nykyisestä, jos näihin töihin halutaan motivoituneita puurtajia.

Jotta tämä tavoite toteutuisi, palvelutöihin tarvitaan yhteinen, useampivuotinen ansiokehitysohjelma, liitto lataaja.

PAMin tavoite muistuttaa erehdyttävästi viime syksyn tuporutistuksen yhteydessä kuntiin saatua viisivuotista ansiokehitysohjelmaa.

Eikä PAMin veres puheenjohtaja Ann Selin sitä kiistäkään.

Hän sanoo kuitenkin, että tavoite on tässä vaiheessa vielä yleisellä tasolla ja kirjoitettu liiton vaalikauden ohjelmaankin lainausmerkein, yksinkertaisin kylläkin.

– Suurimmille aloille, kauppaan, ravintoloihin ja majoitukseen sekä siivoukseen ja kiinteistönhoitoon tällainen kuoppaohjelma on välttämätön, muuten pää tulee vetävän käteen, varsinkin kun työvoiman määrä kääntyy muutaman vuoden kuluttua laskuun.

Kuka kohta enää siivoaa?

PAMin puheenjohtajan mukaan palkkaohjelmaa on jo sivuttu työnantajien kanssa siivouspuolella, koska siellä tilanne on kärjistynein.

– Olemme yhdessä todenneet, ettei puhdistusalalle pesiytynyt ankara pudotuspeli, jossa työt ulkoistetaan, hinnat poljetaan ja työn laatu heitetään yli laidan, voi enää kauan jatkua. Kohta tämä on jo vakava terveyskysymyskin.

Ann Selin sanoo, että jos liitto on siistijöiden kurjien palkkojen kanssa helisemässä, heiluttelee matala hintataso myös alan yrittäjiä.

– Työnantajien edusmiehetkin valittelevat suoraan, etteivät siivoustyön ostajat tunnut välittävän työn jäljestä enää mitään. Joku sopimus tai tolkku siitä, millaisin pelisäännöin kilpailutusta pyöritetään, alalle pitää saada. Ja siihen sääntökirjaan on raivattava sija myös työntekijöiden ansioille.

Verotemppuja varovasti

Palvelutyön lisäämisen verovetoisista tempuista tiuhimpaan ovat viime päivinä olleet esillä Holmin ja Vihriälän malli työnantajamaksujen alennuksesta "matalan tuottavuuden töissä" ja pienimpien palkkojen tuloveroalennus.

Aloittaakseen helpommasta päästä Ann Selin sanoo, että valtio voi pienituloisten verojen pudotuksella kohentaa työllisyyttä vain hyvin rajallisesti.

– Monet meidän osa-aikaisistamme jäävät nytkin tienesteineen verorajan, 12 800 euron alle. Kuntaverojen ansiotulovähennys purisi jo paremmin, mutta aiheuttaisi kompensoimattomana ongelmia kuntapalveluissa.

Holmin ja Vihriälän alkuperäisen mallin työnantajamaksuista PAM pyyhkäisi sumeilematta roskakoriin, koska se sisälsi selvän houkuttimen muuttaa töitä osa-aikaisiksi.

– Nyt mallia on pariinkin otteeseen korjailtu ja sotu-maksujen palautukset työnantajille kytketty paremmin täysaikaiseen työhön. Mallin todellinen olemus on parhaillaan asiantuntijoidemme arvioitavana ja voi saada meidät vielä lämpenemäänkin, jos osa-aikaisuus siivotaan siitä pomminvarmasti pois.

Toisekseen Ann Seliniä arveluttaa myös mallin kalleus ja miksei myös kepun myötämieli sille.

– Alun perin 750 miljoonaa euroa, nyt korjattuna ehkä 500. Mistä tällaiset rahat joka vuosi otetaan? Tuskin siihen säästyvät työllisyysmenot riittävät.

Realistisempana työllisyysrohtona PAMin puheenjohtaja pitää edelleen liiton pitkään ajamaa ruokatarjoilun alv:n alennusta 22 prosentista 17:ään.

– Siitä koituisi VATT:in arvion mukaan 95 miljoonan euron bruttoveromenetykset, mutta vilkastuva tarjoilu toisi dynamiikallaan takaisin lähes 60 miljoonaa. Uusia työpaikkoja ale synnyttäisi ainakin 2 500.

– Ja jos taloudessa tämän päälle olisi liikkumavaraa, pitäisi pöytään nostaa seuraavaksi ruuan alv:n alennus.

Haittavero pätkijöille

Puheenjohtaja sanoo, että palveluiden työllistävyydestä saarnattaessa syynätään aivan liikaa nuppilukua, mutta ei kanneta juuri huolta työtunneista ja työpaikkojen laadusta.

– PAMilaisista 40 prosenttia on eri tavoin osa-aikaisia ja tarvitsisi lisää työtunteja. Silti maahan rakennetaan edelleen hypermarketteja, joiden strategia perustuu 90-prosenttisesti osa-aikatyöhön.

– Jos työpaikoilla halua olisi, monelle osa-aikaiselle järjestyisi järkevä määrä tunteja työvuoroon. Sopimukset eivät tätä estä. Puoli vuorokautta auki olevissa kaupoissa työlistoja voisi rustata vaikka 6 + 6 tunnin pohjalta.

Siitä, miten sopimuksiin tupon yhteydessä puristettu neljän tunnin yhtäjaksoinen vähimmäistyöaika palveluissa puree, ei kuukauden perusteella voi puheenjohtajan mukaan sanoa vielä hyvää jos ei pahaakaan.

Kylmä totuus Ann Selinin mukaan silti on, että pirstotut työsuhteet lisääntyvät palveluissa. Osa niistä on niin kelvottomia, että tekijöiden pitää jatkaa leipäänsä toimeentulotuella.

– Me olemmekin ajatelleet liitossa tätä tilannetta niin päin, että paljon osa-aikatyötä teettävät itse asiassa aiheuttavat haittaa yhteiskunnalle. Eikö silloin olisi oikeudenmukaista korvata tämä haitta korotetuilla sotumaksuilla ympäristöverojen malliin.

Strategia etsinnässä

Ann Selin on johtanut PAMia nyt nelisen kuukautta ja reissaa ympäri maata joukoilleen esittäytymässä. Kierros on edelleen kesken, onhan liitossa yksistään ammattiosastoja lähemmäs 300.

Kun sopimukset ovat tukevasti satamassa, liitto on alkuvuodesta keskittynyt edunvalvontakoneensa trimmaukseen. Päätösvaltaa on siirretty alaspäin neljälle sopimusalatoimikunnalle ja niiden vastuullisille sihteereille.

– Ylimmän johdon, siis myös hallituksen, nippeleihin menevää sopimusvaltaa on vähennetty, mikä toivottavasti lauhduttaa varsinkin konttoristien ja siivoajien kokemaa edustavuusvajetta.

– Kun uuden liiton ensimmäinen yhteisesti valittu edustajistokin on nyt työn touhussa, olemme ryhtyneet kirjoittamaan liitolle myös strategiaa. Sen pitäisi valmistua vuodessa, jotta kevään 2004 edustajisto pääsee sanomaan, minne olemme matkalla.

Eero Kosonen

Liiton uunituoreen palkkatutkimuksen mukaan täysaikainen konttorityöntekijä tienasi ilman lisä- ja ylitöitä bruttona viime lokakuussa keskimäärin 1 731 e, siivooja 1 267 e. Kokoaikaisten palkkojen keskiarvon 1 555 e konttoristit ylittivät 11:llä, mutta siivoajat alittivat 19 prosentilla.

Konttoristeista ja pari sataa euroa vähemmän ansainneista myyjistä joka neljännelle maksettiin tulokseen perustuvia palkkioita. Siivoojista niitä sai joka 10:s.

Osa-aikaiset tienasivat kuukaudessa keskimäärin 1 070 euroa. Osa-aikaisten tuntipalkoilla mitaten konttoristi ansaitsi 9,9 e tunnissa eli 10 s enemmän kuin varastotyöntekijä. Siivooja pääsi 7 e:oon ja jäi 14 pros. jälkeen osa-aikaisten keskimääräisestä 8,2 e:n tuntipalkasta.

Myös palvelualoilla miesten palkkataso on yleisesti korkeampi kuin naisten. Kun kokoaikaisten myyjien keskipalkka teki 1 522 e, miehille se tiesi 1 641 ja naisille 1 488 e, eroa noin 10 pros.

Miesenemmistöisissä varastoissa keskipalkka oli 126 e kauppaa parempi, mutta sukupuolten välinen ero osapuilleen saman kokoinen.

Pienimmillään eli runsaassa prosentissa palkkahaarukka miesten ja naisten välillä on siivouksessa, jossa työntekijöille maksetaan kokopäivätyössä 1 267 e.

Kaupan jälkeen PAMin toiseksi suurimmalla alalla, yhteensä 50 000 työntekijän majoituksessa ja ravintoloissa, kaksi kolmesta olisi tutkimuksen mukaan kokoaikatyössä. Osa-aikaa tekee joka neljäs ja extraajien osuus on 3 pros. Alan kokoaikaisten keskipalkka häviää muutaman euron vähittäiskaupan myyjille ja oli 1 518 e. Palkkaero miesten hyväksi on noin 10 pros. Osa-aikaiset saavat lähes 500 euroa vähemmän.

PAMin tutkimussihteeri Katja Veirto laskee, että palkat kokoaikaisissa palvelutöissä ovat yleisestä tasosta perässä noin viidenneksen. Koska alat ovat yleensä liukumattomia palkka kuilu muihin kasvaa pikkuhiljaa.