Pohjoisesta Pohjanmaalle, Laihian kupeessa sijaitsevan Nuukuurenmuseon pihaan tulleen turistibussin papalla oli inhimillinen hätä ehtinyt siihen pisteeseen, että mies kiiruhti ensimmäiseen, ulkohuoneelta näyttävään kopperoon ja toimitti asiansa.

Eikä vaari ihan väärässä ollutkaan. Kyseessä oli jo 1700-luvulla rakennettu "hyysikkä", toki nyttemmin museoitu eikä enää alkuperäisessä virityksessä. Siitä lähtien Nuukuurenmuseon ensimmäisen rakennuksen ulko-oven avauksen jälkeen turisti on törmännyt nyöriin, johon sidotussa kyltissä lukee "Ei käytössä".

Museon intendentin tehtäviä hoiteleva valokuvaaja ja tuore kotiseutuneuvos Esko Luoma esittelee puuceen, pikkulan, hyyskän, huussin ja hyysikän tarpeistoa soljuvalla laihian murteella. Samalla käydään lyhyt opillinen keskustelu ulkovessan oikeasta nimestä. Yhtä mieltä olemme ainakin siitä, että 1700-luvulla rakennettu kuivakäymälä on osoitus edistyksellisestä ajattelusta, sillä suurin osa suomalaisista teki isot ja pienet tarpeensa tunkion laitaan vielä 1900-luvun alkupuolella.

Pohjanmaalla kun ollaan, niin satoja vuosia sitten tehdyn ulkohuussinkin on oltava "komia", on harjakattoa, kaksi pientä reikää pienemmille peffoille ja kaksi aikuisten käyttöön sekä arvailun varaan jäävä erillinen istuin.

– Se on paskakummin penkki. Kun mäkituvissa tultiin iltapäivällä kotiin, tehtiin takkahan valakia ja iltapuhteella kerrottiin kaikenlaisia kummitusjuttuja ja noitia tai murhamiehiä sivuavia tarinoita. Eivät sateisena iltana ainakaan nuoremmat kakaroista uskaltaneet pihan perälle yksin, joten jonkun oli pakko tulla kummiksi, valistaa Luoma.

"Itte tehtyä kaikki paitti akka"

Seuraavassa arvokkaasti harmaantuneessa rakennuksessa on puisola, laihialaisten liiteri ja navetta, jossa Laihian lehmälle, Hertalle, on pistetty veheriääset silmäklasit, joilla oljetkin saatiin näyttämään tuoreelta heinältä.

Puisolasta löytyy 1950-luvulla rakennettu puinen voimavirtapistoke trasupäällysteisine piuhoineen. Sähköntarkastuslaitosta ei liene tarvittu kummiksi tyyppihyväksyntää tehtäessä, sen verran itte teheryn näköinen viritelmä on.

– Täällä on kaikki itte tehtyä paitti akka, vahvistaa Luoma ja esittelee 50-luvun haitekkiä.

– Kolminapaanen pistoke, jota ei ole varmahan tarvinnu hyväksyttää sähkölaitokselle. Tuo kuparilanka on siksi, että jos tämä rupesi sätimään, niin langan laiton jälkeen virta taas tiesi, mistä piti mennä. Saatiin kontaktia.

– Naapurikunnan, Maalahden Pirttikylä oli ensimmäisiä paikkoja, joissa alettiin tehdä mäkituvan ikkunoissa sinertävänä kimmeltävää tuhkalasia parisataa vuotta sitten. Sitä ennen savupirttien kansa oli kurkkinut räppänöistä ohi juoksevia susia ja pirttiin pyrkijöitä.

– Tuhkalasi on ensimmäistä suomalaista ikkunalasia. Tässäkin oli jo konelasista tehdyt ikkunat, mutta laihialaisesta talosta sattui löytymään käsin puhallettua lasia.

Sisällä sattuu silmään teerenkuva, joka oli käyttökelpoinen houkutin siihen aikaan, kun metsälintuja sai vielä ampua pelloilta ja niitä ylipäätään oli. Toki ainakin Pohjanmaalla näkee vielä vankkoja teeritokkia, jopa satoja lintuja käsittäviä parvia.

Tuulikaapin seinällä on pokasahaa, puukkoa, petkeltä, sirppiä ja vasaraa, mitä työkaluja nyt mäkitupalaisen mökissä on tarvittukaan. Leipä kun piti ottaa vähän sieltä sun täältä.

5 000 esinettä

Luoma kaivaa myyntipöydältä soikeaksi venytettyjen markkojen vierestä esiin laihialaisen lämpömittarin, joka on maalattu näyttämään 20 lämpöastetta, vaikka henki höyryäisi ja parta olisi kuurassa.

– Eikö tule heti lämpimämpi olo kun näkee tämän.

Luoma esittelee loppuun käytettyjä, muutaman millin ohuisiksi hiottuja veitsiä ja puukkoja, niinikään ojalapiot on tarkkaan käytettyjä ja käyttöä on löytynyt korvattomille kupeillekin. Myös sille 30-luvulta peräisin olevalle Mikki –mukille, jonka Luoma pikkupoikana tienasi mustikkarahoilla.

– Mäkituvas ei mitään heitetty pois, sanoo Luoma ja manaa törsäämiseen perustuvan nykykulttuurin kauhistuttavaksi; vuosikymmenien aikana ovat laihialaiseltakin nuorisolta nuukuustaidot unohtuneet.

Luoma sanoo talossa olevan noin viisi tuhatta esinettä. Museo on ollut toiminnassa vuodesta 1992; alkuperäisen idean mukaan laihialaisten nuukuurelle olisi varattu vain nurkka kotiseutumuseosta, mutta kun löytyi hyvä tontti ja moottorisahan pilaamaton mäkitupa, vieläpä kohtuuhinnalla, niin mitäpä sitä kenenkään nurkkiin.

– Täällä käy vuosittain 2 000—3 000 ihmistä, ryhmiä on eri puolilta Suomea. Meillä on kesäaikana tukityöllistettyjä kesäoppaita.

– Pääosin tämä on tehty talkoovoimin, mutta rakennusvaiheessa tarvittiin ammattimiehiä. Kotiseutumuseon alueella on kaikkiaan 16 rakennusta.

Joskus 1700-luvun tietämissä savupirtiksi rakennetun asumuksen sisäkatto on tummunut noesta ja rasvasta tervatun väriseksi, vaikka sitä ei ole millään käsiteltykään.

Seinät on paperoitu vanhoilla lehdillä, joita mäkitupalaisille tuli ja jotka pantiin kiertoon tapetiksi. Viime vuosisadan vasemmistolehdistä näkösällä on ainakin Vapaa sana, Työn ääni, on Ilkkaa, Pohjalaista ja Suometarta sekä porvareitten osuusliikkeen Yhteishyvä ja E-liikkeen Kuluttaja.

– Kuluttaja olikin todella tärkeä. Kun oli työväen osuusliikkeen jäsen, se tuli ilmaaseksi!

Jouni Hentula
Teksti ja kuva