Kansainvälisyys näyttää olevan tämän ajan eetos. Eri elinkeinon, teollisuuden ja kulttuurin sektoreilla viljellään globaali-käsitettä yhä runsaammin. Kylät, kansalliset tai etniset yhteisöt näyttävät olevan ’out’, kun taas sitä vastoin monikulttuurisuus ja multi-kaikkea ovat ’in’! Tietoteknologiasta on tullut aikakautemme merkkipaalu: sähköposti, Internet ja kännykät ovat meidän sukupolvemme saavutuksia ihmisen kamppailussa luontoa sekä ajan ja paikan lainalaisuuksia vastaan. Kommunikaatiosta yli aika- ja maantieteellisten rajavyöhykkeiden on tullut ikoni, joka välittää meidän aikamme unelmat ja saavutukset jälkipolvien siunailtavaksi.

Elävä elämä ja ihmisten kokemukset kansainvälisyydestä näyttävät kuitenkin antavan toisenlaisen kuvan. Keskiverto englantilainen teini on hät´hätää käynyt kanaalin toisella puolella tai ihmettelemässä punaviinin halpaa hintaa Espanjan lomakohteissa. Moni suomalainen järjestö, joka on hakenut työntekijöitä ulkomaille, on joutunut manailemaan rekrytointivaikeuksien keskellä. Interreilailu, seikkailu kehä kolmosen ulkopuolella tai hyppy tuntemattomaan tulevaisuuteen ja epätietoisuuteen urakehityksestä näyttävät houkuttelevan yhä pienemmän joukon liikkeelle.

Olisikohan moinen haluttomuus lähteä liikkeelle juuri tietoteknologian syytä! Tietoa kun on jo saatavilla ihan liiaksi asti tuhansilla kotisivuilla. Sen lisäksi internetin luoma virtuaalitodellisuus, jossa käyttäjät voivat piipahtaa missä maailman kolkassa tahansa sekunnin murto-osissa, saa kuulemma junamatkailijat ja reppureissaajat näyttämään viime vuosituhannelle kuuluvina surkuhupaisina hahmoina. Toisen ihmisen, yhteisön tai kulttuurin ymmärtäminen kuitenkin edellyttää elävää ja aitoa kanssakäymistä, dialogia. Tietoteknologia ja sen virtuaalimaailma eivät välitä hajuja, makuja, tuntoja tai yhteistä jakamista jotka kaikki yhdessä luovat perustaa kohtaamiselle.

Nihkeä liikkeellelähteminen heijastuu myös poliittisessa kartastossa. Äärioikeiston nousu ja kannatus näyttää löytyvän nuorempien ikäluokkien tai sellaisten ihmisten parista, joilla on vähän yhteyksiä oman yhteisön tai maan rajojen ulkopuolella. Tämä on nykyajan paradoksi. Tietoteknologia tuo kansainvälisyyden kotien olohuoneisiin, mutta samalla moni käpertyy henkisesti sisäänpäin. Vieras on yhtäkuin uhka! Ääriliikkeiden voima piilee yksinkertaistetuissa selitysmalleissa ja valmiiksipureskelluissa vastauksissa.

Terroristihyökkäys ja sitä seurannut sota Afganistanissa on paljastanut monta rintamalinjaa, jotka jakavat maailmaamme tänään: köyhät ja rikkaat, itä ja länsi, muslimit ja kristityt jne. Huolimatta länsi-valtojen selkeästä rajauksesta, että kyseessä on sota Al-Qaidaa ja sen terroristiverkostoa eikä Islamia vastaan, terroristi- ja ääriliikkeiden toiminta johtaa myös kysymyksiin globaaliudesta, taloudellisista kuiluista rikkaiden ja köyhien alueiden välillä, koulutuksesta, sekä mahdollisuudesta työhön ja ihmisarvoiseen elämään. Ainoa kestävä ratkaisu terrorismin kitkemiseen on yhteisöjen ja kulttuurien yhä tiiviimmät linkit ja kanssakäyminen.

Hampurin satamasta löytyy yksi Euroopan kiireisimmistä merimieskirkoista. Joka vuosi liki 25 000 merenkulkijaa useista eri kansallisuuksista nauttii aseman palveluista. Toisessa kerroksessa on kappeli, josta löytyy kahdeksan rukousnurkkausta eri maailman uskonnoille. Juutalaiset, kristityt, buddhalaiset, muslimit, hindut — merenkulkijat löytävät tutut rakkaat tunnusmerkit monien muiden joukosta. Kurkistus kappelin vieraskirjaan antaa selkeän viestin kysyvälle: "Minun oli hyvä olla tässä paikassa!" Ymmärrys ja rauha löytyvät kohtaamisesta ja rinnakkain elämisestä, eivätkä suinkaan eristäytymisestä ja suojavallien rakentamisesta.