Jäänmurtajat odottelevat Helsingin Katajanokalla pareittain pakkasia. Avun komentosillan ikkunoita puhdistetaan. Avun ulkopuolella on Voima, joukon nestori, jolla on pian 50 vuotta niskassaan.

Kunnossapitotyöt ovat Voimalla täydessä käynnissä. Tarkistetaan ja putsataan. Muutama kansimies tarkistaa pelastuspukujen ilmanpitävyyttä. Viiden ja puolen kilon paine saa puvun muistuttamaan Anne-nukkea.

Täällä laiturissa kansi on vakaa, mutta kun Voima puskee jäissä, rungon tärinä on todellinen riesa.

– Karmeinta tärinä on jäänmurtajalla, todella häiritsevää. Se seuraa mukana joka paikkaan, tekee sitten töitä, on vapaalla tai yrittää nukkua. Esimerkiksi laivojen pienoismallien rakentaminen pulloon vapaa-aikana on tuhoon tuomittu yritys. Vaikkakin miehistöhytit sijaitsevat nyt korkeammalla ja Voima on vuonna 1979 tehdyn täysremontin jälkeen jäämurtajista ehkä hiljaisin, sanoo kansikorjaaja Matti Aro.

– Juuri melu ja tärinä saivat Aron katoamaan nopeasti maihin ensimmäisen jäänmurtajatalvensa jälkeen. Kaksi vuotta myöhemmin hän palasi perhesyistä murtajalle. Lastenhoito järjestyi hienosti, kun hän oli merellä talvisin ja vaimo kesäisin. Nyt 52-vuotiaalla Arolla on menossa Voimalla 28. vuosi.

Iän myötä herkistyy

– Kun on töissä jäänmurtajalla, tärinöitä riittää. Hyvä jos niihin tottuu, mutta hyväksyä niitä ei pidä ikinä, sanoo Aro, joka toimii myös Merenkulkulaitoksen 37 aluksen erityistyösuojeluvaltuutettuna. Kahdenkeskisessä keskustelussa esiin tulee myös ongelmia, julkisesti ei. Merenkulku on nykyään epävarma ala…

Aro suoritti Kiljavan opistossa turvatekniikan osa-abbrobaturin ja tutki siinä yhteydessä työterveyttä laivoilla. Hän vertasi Voiman miehistön kokemuksia muun muassa melusta, tärinöistä ja lämpötilanvaihteluista vuonna 1988 Turun aluetyöterveyslaitoksella vuonna 1985 tehdyn tutkimuksen tuloksiin. Luvut olivat samansuuntaisia: työaikana tärinän koki häiritseväksi neljä kymmenestä, vapaalla kolme kymmenestä. Sen sijaan aiemman 36 prosentin asemesta nyt jo 43 prosenttia koki tärinöiden häiritsevän untaan.

Kai se johtuu siitä, että tukka alkaa monella harmaantua ja sitä jotenkin herkistyy. Keski-ikä on meillä 47 vuotta, Aro tuumii.

Raija Toikka, jolla on takanaan 30 vuoden kokemus kokin työstä jäänmurtajilla, vahvistaa asian.

– Sitä on aina vain hankalampi sietää, että kattilat menevät mihin tahtovat, että haarukat ja veitset matkaavat omin luvin pöydän toiselle laidalle. Nuorempana se ei haitannut ollenkaan, mutta nykyään se ärsyttää, hän sanoo — ja hymyilee leveästi. Tänään sentään pysyy perunat paikoillaan…

Toikka nukkuu yleensä hyvin, mutta jos hyttiä oikein täristää, se tuntuu heti selässä.

Matruusit Kari Hartikainen, Tauno Pitkänen ja Juhani Välimaa istuvat messissä syömässä silakkarullia.

– Ensimmäinen talvi oli shokki, nyt tuskin huomaan koko tärinää. Mutta olot ovat kotona ja laivalla niin erilaiset, että oikean unirytmin löytyminen vie aina muutaman vuorokauden, Hartikainen toteaa.

– Melu on melkein pahempi juttu, pistää väliin pursimies Juhani Marttila, joka aikoinaan nukkui tulpat korvissa hytissään Hansen keulassa. Desibelejä oli 95.

Valvomossa tärinöitä on vaimennettu.

– Lattia "kelluu", koska se on eristetty rungosta kumilla, kertoo konemestari Pekka Lindqvist.

Kokonaan tärinää ei aluksesta kuitenkaan voi poistaa.

– Kun oikein tärisee, se tuntuu varpaissa. Kun seisoo kannella, liukuu hiljaa eteenpäin, kuvailee konemestari Antti Heilakka.

Konemies Ari-Pekka Leinokari näyttää aluksen varsinaista "mahtipaikkaa".

– Keulassa oleva sauna on hieromalaitos, jossa tulee kertaheitolla kuuroksi, hän nauraa.

Koska porukka on hitsautunut tiiviisti yhteen, useimmat kuitenkin viihtyvät. Kuten meluun ja tärinään on totuttava myös siihen, että kun jäävallit pakottavat Voiman äkkipysähdykseen, lentää välillä pitkin pituuttaan lattialle.

Ingegerd Ekstrand

  Tärinälle altistumisen raja-arvot ovat ajankohtainen kysymys. EU:n parlamentti haluaa laskea neuvoston esittämiä arvoja 30 prosentilla, lyhentää siirtymäaikaa ja antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden poiketa direktiivistä silloin, kun kyse on koko vartaloon kohdistuvasta tärinästä, eikä yksinomaan merenkulussa ja lentoliikenteessä vaan myös maa- ja metsätaloudessa. Sovittelun pitäisi tuottaa tulosta ensi vuonna.

– Voimakkaan altistumisen tärinälle katsotaan voivan vaikuttaa lihaksiin, tukirankaan, hermoihin ja verisuonistoon. Turun aluetyöterveyslaitoksen osastonylilääkäri Heikki Saarni korostaa, että ns. valkosormisuus on ainoa ammattitaudiksi luokiteltu tärinäsairaus. Tärinä ja pakkanen vaikuttavat yhdessä verisuoniin ja hermoihin. Pahiten altistuvat metsätyöläiset. Nykyiset koneet, joissa on lämmitetyt kädensijat, pienentävät riskiä.

– Ei ole olemassa todisteita siitä, että seisominen laivan tärisevällä lattialla johtaisi muutoksiin tukirangassa. Ensimmäiset iskut ottaa vastaan jalka ja tärinä muuttaa luonnettaan ennen kuin se yltää selkään saakka. Täysin selvä asia on, että tärinä stressaa. Ja jos esimerkiksi jalat tai selkä ovat kipeät, tila voi pahentua. Vaikutukset voimistuvat, jos esiintyy myös melua.

– Jäänmurtajilla ongelmana on voimakkaan ja heikon tärinän vaihtelu. Uusimmissa matkustaja-aluksissa tärähtely on vähäistä, mutta Finnjetillä sen sijaan on isosta remontista huolimatta melkoisia runkotärinäongelmia.

– Tekniikkaa laivojen tärinöiden vähentämiseksi on, mutta se maksaa, sanoo Saarni ja viittaa puolustuslaitoksen miinanraivaajiin.

Hän korostaa, että tärinää on syytä vähentää niin paljon kuin vain mahdollista. Esimerkiksi sähkökäyttöisten käyttöä tulisi rajoittaa ajallisesti.

Raja-arvot alas

Rakennustyöläiset altistuvat tärinälle pääasiassa käyttäessään iskuporakoneita, piikkausvasaroita, hiomakoneita ja täryttimiä. Joissakin rakennusvaiheissa altistus voi jatkua yhden työpäivän aikana kahdeksankin tuntia yhteen menoon jopa usean viikon ajan. Työsuhteet ovat usein lyhyitä, mistä syystä joskus voi olla vaikeaa selvittää, missä työsuhteessa tärinästä aiheutunut vamma on syntynyt ja minkä vakuutusyhtiön pitäisi maksaa viulut. Rakennusliiton työsuojelusihteeri Veijo Huotari on sitä mieltä, että työterveyshuolto voisi seurata altistumista.

– EU-direktiivin raja-arvoja pitää laskea 15 prosenttia ja siirtymäaikaa lyhentää.

Työsuojeludirektiivi on usein puhtaasti poliittinen ratkaisu, jossa tingitään useasti ei aina terveyden kannalta parhaasta ratkaisusta, hän sanoo kuivasti ja peräänkuuluttaa enemmän tärinää koskevaa tutkimusta rakennusalalla eikä vain teollisuudessa. Pystyykö keho esimerkiksi palautumaan muhkean tärinäannoksen jälkeen?

Nykyaikaiset sähkökäyttöiset koneet tuottavat vähemmän tärinää, mutta Huotari ei usko tilanteen nopeaan parantumiseen. Koneet kestävät käytössä pitkään ja ne korvataan uusilla vasta sitten, kun ne on käytetty loppuun.

Merenkulku otettava mukaan

Tärinä oli purje- ja höyrylaivojen aikaan tuntematon ilmiö. Vasta dieselkoneiden yleistyttyä 50- ja 60-luvuilla laivarungot alkoivat täristä voimakkaasti.

– Melulle on olemassa selvät rajat, mutta tärinä on käsitteenä epäselvempi. Merimies ei hyväksy kumpaakaan, mutta pitää niitä osana työtä. Tilanne on parantunut, koska hytit sijaitsevat nykyään ylhäällä ja tekniikka, esimerkiksi kumieristys, vaimentaa tärinää. Työtilojen ja hyttien eristämisestä melulta, tärinältä, lämmöltä ja ilman epäpuhtauksilta on selvät määräykset. Työsuojeluviranomaiset voivat tehdä merkintänsä piirustuksiin, korostaa liittosihteeri Erkki Ukkonen Merimies-Unionista.

Hän ei ole kuullut, että tärinä olisi laivoilla johtanut vammoihin, jotka olisi luokiteltu ammattitaudeiksi.

– Mutta mitä ovat esimerkiksi kulumat polvissa konemiehillä? Voisivatko ne johtua tärinästä ja portaita pitkin ravaamisesta? Mitä vaikutuksia on jatkuvalla tärinällä? Me tunnemme jäsentemme työhistorian. Työterveydenhuollon pitäisi oikeastaan pystyä melko helposti seuraamaan, kärsiikö joku tärinän aiheuttamista vaivoista. Ukkonen toteaa, että merimiesten fyysinen kunto on aivan yhtä tärkeä asia kuin muidenkin. Tärinädirektiivin tulisi koskea myös merimiehiä.

– Jos näin ei käy, Merimies-Unioni voi, jos katsoo sen aiheelliseksi, vaatia valtioneuvoston vuonna 1981 tekemän päätöksen täydentämistä niin, että määritellään "vaarallinen tärinä" raja-arvoineen. Jos työnantaja ei pysty vaimentamaan tärinöitä riittävästi, vammat pitää voida korvata tapaturmavakuutuksesta aivan samoin kuin kuulovammatkin.

Ingegerd Ekstrand