SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen ja pääministeri Paavo Lipponen ovat vedonneet yrityksiin, että nämä malttaisivat talouden taantumassa olla lomauttamatta ja irtisanomatta väkeään.

Kaikuvatko vetoomukset kuuroille korville, johtaja Seppo Riski Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitosta TT:stä?
– Vetoomuksilla voi olla jokin merkitys, mutta jokainen yritys katsoo tilannetta omista lähtökohdistaan. Meidän käytettävissämme olevat tiedot eivät osoita, että mitään dramaattista irtisanomisaaltoa olisi teollisuudessa vireillä tai tulossa. Työvoimakapasiteetti on ollut viime vuodet kovassa käytössä. Vaikka nyt on vähän hiljaisempaa, se ei johda välittömästi siihen, että työvoimaa vähennetään. Osaavasta työvoimasta halutaan pitää kiinni, kun väki vanhenee ja työvoimapula monin paikoin orastaa. Tämäkin osaltaan pidättelee yrityksiä irtisanomasta. Lisäksi yritysten taseet ovat paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin. Tilanne on erilainen kuin vajaa kymmenen vuotta sitten.
– Tärkeintä kuitenkin on, kuinka yritykset näkevät suhdannelaskun. Jos arvio on se, että kohta taas päästään parempaan aikaan kiinni, hillitään lomautuksia ja irtisanomisia. Koulutus ja muut vaihtoehdot ovat etusijalla. Jos näköaloja paremmasta ei ole, irtisanomisetkin tulevat kysymykseen.

Joka päivä tiedotusvälineissä kuitenkin uutisoidaan lomautuksista ja irtisanomisista. Talousennustajat arvelevat, että työttömyys on lähdössä kasvuun. Missä ja kenellä on vastuu työllistämiskurista?
– Yritysjohdon vastuu on pitää yritys pystyssä, ja johdolla on vastuuta myös henkilöstöstä. Minäkin arvioin, että työllisyyskehitys pysähtyy ja työttömyys on loivassa kasvussa. Tiedot teollisuudesta kuitenkin kertovat, että mistään dramaattisista käänteestä ei ole kyse ainakaan teollisuudessa.

Onko teollisuusyrityksissä ymmärretty, ettei työvoima ole uusittavissa ja korvattavissa samalla tavoin kuin 90-luvun lamassa?
– Uskon, että näin on. Työvoima-asioita ajatellaan nyt pitkäjänteisemmin kuin aiemmin.

Onko valtioenemmistöisten yhtiöiden toiminnalla vaikutusta yksityissektorin käyttäytymiseen? Valtioenemmistöinen Sampo irtisanoo satoja, Sonera saneeraa ja valtionyhtiö Stora Enso lakkauttaa Summan tehtaan.
– Kun yritys toimii markkinaehtoisesti kilpailutilanteessa, on ihan sama, kuka sen omistaa. Yrityksen on turvattava mahdollisuutensa pärjätä kilpailussa. Valtionyhtiöt ovat samassa asemassa kuin muutkin yritykset.

Markkinataloushan elää paljolti odotusten ja tunnelmien varassa. Eikö valtio-omistajan signaalit luo kielteisiä odotuksia koko talouteen? Jos valtio irtisanoo väkeä eikä kouluta ja varaudu seuraavaan nousukauteen, miksi muiden pitäisi?
– Valtio kuten muutkin varmaan katsoo koulutusmahdollisuuksia. Jos ja kun valtionyhtiöt toimivat avoimilla markkinoilla, ei niille tarvitse sälyttää erikoisehtoja suhteessa kilpailijoihin.

Voimassa olevan tupon yksi tarkoitus on ylläpitää työllisyyttä, mutta voiko työllisyydestä sopia työmarkkinapöydässä? Mistä TT saa valtakirjan sopia siitä, että yritykset työllistävät?
– Me emme saa valtakirjaa sopia työllistämisvelvoitteesta, emmekä me neuvottelijoina sitä edes pyydä. Me voimme toimia työllisyyden lisäämisen ja työttömyyden vähentämisen puolesta tekemällä sopimuksia, jotka ovat meidän vallassamme. Se ei tarkoita pelkästään, että pidetään kustannukset kilpailijamaiden alapuolella, vaan myös rakennejärjestelyjä. Yrityksissä pitäisi voida laskusuhdanteessa sopeuttaa kustannuksia ilman lomautuksia ja irtisanomisia. Tämä on iso asia, joka jatkossa tulee ilman muuta esille.

Onko työllisyys jatkossakin työmarkkinasopimusten sisältönä?
– Se on ilman muuta sitä. Työllisyyden hoito on kansallisissa käsissä olevan talouspolitiikan keskeisiä tekijöitä. Korkean työllisyysasteen saavuttaminen on hyvinvointiyhteiskunnan peruspilari. Työmarkkinasopimukset ovat pitkälti ostovoimasopimuksia, joissa katsotaan, paljonko itse kukin saa lisää liksaa, mutta myös, paljonko liksan ansaitsijoita saadaan lisää.