Yhteistä näille firmoille on tavallisesti ollut myös se, että saarto on pamahtanut
niskaan ulkomaisten työntekijöiden
palkkojen ja muiden työsuhdesaatavien sotkujen vuoksi.

Kaupparekisterissä näitä yrityksiä taas yhdistää paljon puhuva toimialatieto:
"Yleiset talonrakennustyöt".

Suomen rakennuksilla ja metallitöissä on työnantajien arvioiden mukaan
8 000–10 000 vierasmaalaista työntekijää.

Rakennusliitto arvioi, että ainakin sen oman alan ulkomaalaisista puolet tekee pimeää työtä ja vain 5–10:tä prosenttia kohdellaan normaalisti, siis suomalaisten normien mukaan.

Pimeä porukka on hiljennetty tehokkaasti: et puhu työnantajastasi muille kuin saman yrityksen väelle etkä suin surminkaan ay-liikkeen edustajille, muuten työt loppuvat sekä Suomessa että kotimaassa. Kontrahdit ovat orjamaisia, jalkapöydän luitakin tiedetään murskatun.

Pääosa vierasrakentajista kulkeutuu Suomeen Virosta. Sitä kautta tulevat myös useimmat venäläiset. Suomalaisyritykset ovat perustaneet Suomenlahden taa jo lukuisia filiaalifirmojaan ja vauhdin odotetaan toukokuussa vain kiihtyvän.

Yritystoiminta on Virossa helppoa: sitä valvotaan heikosti, ja lahjat valvojille kelpaavat. Kuvaava on muuan tapaus, jossa virolaisyritys teetti putkitöitä Helsingissä, mutta todistelee papereillaan Tallinnan virkailijoille miestensä työskennelleenkin Venäjällä.

Suomalaisrapparilta vaaditaan venäjää

Vierasduunari saa työluvan Suomeen joko maassaan olevasta Suomen edustustosta tai täkäläiseltä poliisilta, jos työvoimatoimisto sitä puoltaa.

On yleisesti tunnettua, että tämä lupa-apparaatti piiputtaa joka nurkastaan, ja hämäräveikot pyörittävät ainakin edustustoja ja työkkäreitä melkein mielensä mukaan. Harmaiden veljien tiedossa on tarkkaan, missä toimistossa vihreä lamppu syttyy helpoimmin.

Kun suomalainen yritys tarvitsee ammattityövoimaa, sen on parin ensimmäisen viikon aikana etsittävä sitä kotimaasta. Jos se ei onnistu, verkon voi heittää etelä- tai itärajan toiselle puolelle.

Sen, ettei kotimaasta pysty työläistä rekrytoimaan ja pääsee suoraan käsiksi vieras-/halpaväkeen, voi varmistaa kohtuuttomilla kelpoisuusehdoilla. Vaatii vain suomalaiselta rapparilta vaikkapa hyvää venäjän tai puolan taitoa – ja jopa harvenevat hakijat.

Viime vuonna rakennustöihin Suomessa sai työluvan tuhat ulkomaalaista, kun lähes 400 kirvesmiestä lasketaan mukaan. Työministeriön edellisvuoden taulukosta timpurit puuttuivat jostain syytä kokonaan, mutta ilman heitäkin lupien määrä kasvoi voimakkaasti. Luvallisista virolaisia oli 85 pros. ja venäläisiä 10 pros.

Suuri hyöty, pienet riskit

Mutta viralliset tilastot ovat vaisuja todellisuuden rinnalla, väittää Rakennusliitto. Jos liiton arvio pitää kutinsa, pimeää ulkomaalaisporukkaa pyörii rakennuksilla kolmesta neljään tuhanteen. Mustan bisneksen pyörittäjä panee rahoiksi paremmin kuin huumekauppias tai parittajien pääpomo – usein hän on vielä nämä kolme alaa yhdistänyt.

Huumeista ja huorista pimeä rakentaminen eroaa oleellisesti sikäli, että siitä saatu hyöty on ruhtinaallinen riskeihin ja sanktioihin verrattuna. Rakennusliiton tietämä eräskin alan "hämähäkki" haalii pimeitä tuloja 20 000 euroa kuukaudessa ynnä työntekijöiden maksamat "suojelurahat" päälle.

Hurjinta tässä pelissä on se, että sitä pelataan maan johtavien alan suurfirmojen työmailla ja viulut maksatetaan työntekijöillä ja rakennuttajilla ja sitä kautta viime kädessä usein veronmaksajilla ja asunnonostajilla.

Tästä pelistä johtuu pitkälti se, että varsinkin julkisen puolen rakennusprojektien kuluarviot ylittyvät lähes aina ja uuden asuntoneliön hinnanmuodostus kuuluu rakennusfirmojen varjelluimpiin salaisuuksiin.

Setviessään ulkomaisten (ja myös kotimaisten) työntekijöiden työehtojen dumppausta Rakennusliitto on päässyt perille pimeän pelin hengestä. Se on esitetty oheisessa kaaviossa.

Eero Kosonen

Tässä on yksi malli, millä pimeä rakennusbisnes pelaa: Suuri rakennusfirma on tehnyt remonttikaupat suuren rakennuttajan kanssa ja sopinut laskutukseksi 33–35 e/h. Joku urakka on annettu alihankkija A:lle, joka taas on ketjuttanut töitä alaspäin alihankkija B:lle.

Sekä A että B ovat bulvaaneja. Kummallakaan ei ole palveluksessaan välttämättä yhtään työntekijää, vaan ne hoitavat pelkästään laskuliikennettä.

Toimijoita ovat kaavion "hämähäkkimies" ja hänen komennossaan olevat, työmailla "kelluvat" ulkomaiset työntekijät, joiden työnantajaksi kukaan ei tunnustaudu.

"Hämähäkillä" on pääurakoitsijan organisaatiossa edustaja, jolla on tuntilistojen kuittausoikeus. Häneen "hämähäkki" loi voitelullaan "luottamukselliset" suhteet, kun suomalaiset rakensivat 1990-luvun alussa esimerkiksi sotilaskyliä Varsovan liiton väelle Venäjällä.

Saatuaan kuitatut, jopa tuhansien työtuntien listat, "hämähäkki" postittaa ne A:lle, joka laskuttaa pääurakoitsijaa 26 eurolla/h. A:n edustaja ei välttämättä edes tunne "hämähäkkiä".