Työtä reilummin

Puolensataa suomalaista vaikuttajaa edustivat hallitusta, eduskuntaa, yrityksiä, työmarkkinajärjestöjä, kansalaisjärjestöjä, tiedemaailmaa, kirkkoa ja mm. mediaa.

ILOn maailmankomission kokoonpanossa oli pyritty myös järjestön normaalia kolmikantaa huomattavasti laajempaan eri intressiryhmien mukaan ottamiseen. Tavoitteena oli erilaisten näkemysten esille kaivaminen, mutta presidentin mukaan myös eri tahojen laaja sitouttaminen työn tuloksiin. Esim. USA:n edustusta pidettiin jo sinänsä saavutuksena, sillä ryhmään kuuluivat investointipankin varajohtaja ja lukuisien konsernien hallintoelimissä istuva Ann McLaughlin Korologos, taloustieteen professori Joseph Stiglitz ja keskusammattijärjestön AFL-CIOn puheenjohtaja John J.Sweeney.

Komission kokoonpanosta seurasikin presidentti Halosen mukaan se, että "raportti ei ole kenenkään näköinen." Se on arvovaltaisen ryhmän yhteinen mielipide, jonka lähtökohtana on, että globalisaatio ei ole nykymuodossaan moraalisesti ja poliittisesti kestävä.

– Globalisaatio ei ole ollut yksittäisen ihmisen kannalta reilu, se ei ole vastannut ihmisten tarpeisiin. Vaikka se on tuonut kasvua, se on tuonut myös köyhyyttä ja työttömyyttä, tiivisti presidentti Halonen.

Hän nosti esille myös ajankohtaisen siirtolaisuusongelman, johon komissiokin oli päätynyt vaatimaan globaaleja sääntöjä.

Maailmassa on perheineen noin sata miljoonaa siirtotyöläistä, ja heistä valtaosa on lähtenyt työn perässä eikä välttämättä vapaaehtoisesti. Presidentti muistuttikin, että "ihmiset haluavat yleensä olla itsensä herroja" ja se on ristiriidassa lähtemispakon kanssa.

Presidentti kertasi myös kantansa kansallisvaltiosta perusyksikkönä globalisaation oloissa. Suomen kannalta tästä eteenpäin on kyse hyvinvoinnin ylläpitämisestä.

– Suomi on menestynyt näinkin hyvin sen vuoksi, että kukaan ei ole asettanut hyvinvointivaltion mallia vastakkain globalisaation kanssa. Se ei ole globalisaation este, hän sanoi.

Jatkossa presidentti Halonen haluaa selvityttää Suomen investointipolitiikkaa ja sitä, missä määrin Suomen kannattaisi investoida kotimaahan ja missä määrin muualle.

Suomesta suvaitseva

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki näki globalisaation vääjäämättä jatkuvan. Päätöksentekijöiden kannalta kyse on sen myönteisten puolien maksimoinnista ja kielteisten puolien minimoinnista. YK:n vuosituhatjulistuksen tavoitteisiin, esim. köyhyyden poistamiseen on pyrittävä käyttämällä kaikkia politiikkalohkoja, ei ainoastaan kehitysyhteistyötä.

Lehtomäki muistutti YK:ssa meneillään olevasta järjestön kehittämistyöstä, jota Suomi aktiivisesti tukee. Hän painotti myös presidentin tavoin EU:n merkitystä Suomelle. EU on Suomen väylä kansainvälisessä yhteistyössä, mutta se tarvitsee vahvistusta ulkopolitiikkaansa. Kritiikkiä Lehtomäki esitti siitä, ettei ulkopolitiikan hoidosta kyetä paremmin sopimaan yhdessä.

Sitran tutkimuspäällikkö Antti Hautamäki varoitti korkeimman tuotekehittelyn siirtymisestä Kiinaan ja Intiaan. Hänen mukaansa Suomen noin 37 000 tutkijaa vastaa Kiinassa jo noin 810 000 tutkijaa. Myös suomalaisista yrityksistä on jo kolmasosa siirtänyt pääkonttorinsa ulkomaille.

Kovimmat haasteet Hautamäki näki Suomen uudistumiskyvyn ylläpitämisessä ja yritysten houkuttelemisessa tänne. Hyvinvointiyhteiskuntamme on vahvuus, jossa kriittisiä tekijöitä ovat ikääntyminen ja menojen sovittaminen kapenevaan veropohjaan. Tieto ja osaaminen tulisi hyödyntää ja esim. teknologiaa sovellettava paremmin palveluihin. Yrittäjyystaloutta on niin ikään voimistettava.

Suuri haaste Hautamäen mukaan tulee olemaan maahanmuuttajien houkutteleminen Suomeen. Sitra julkistaa kuun vaihteessa asiasta raportin, jonka työnimenä on käytetty "Säpinää ja suvaitsevaisuutta."

Yrityksiä tutkittava

STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää soisi, että suomalaiset olisivat vähän itsekkäämpiä, jotta pieni maa menestyisi paremmin EU:ssa. Mutta eurooppalaisen integraation onnistuminen on kuitenkin ydinkysymyksiä. Vain integraation onnistumisen kautta syntyy kilpailukykyinen hyvinvointi-Eurooppa. Tämä prosessi merkitsee Mäenpään mielestä myös Suomen menestymistä.

Kansallisesti hän piti koulutusta ja erityisesti elinikäistä koulutusta avaintekijöinä. Myös työmarkkinajärjestelmä on menestymisen avainasioita.

Mäenpää esitti "mikrotalousstrategian luomista" ja muistutti siitä, että makrotaloutta kyllä seurataan, mutta on tutkittava myös, mitä yritysten sisällä "mikrotaloudessa" tapahtuu.

TT:n varatoimitusjohtaja Tarmo Korpela pohti yritysten uusia mahdollisuuksia valita kotimaansa. Pärjätäkseen Suomen tulisi saada nopeasti aikaan muutoksia mm. osaamisen alueella.

Maailmankomission työssä presidentti Halosta avustanut Työttömyysvakuutusrahaston toim.joht. Heikki Pohja kertoi Palkkatyöläiselle, että vaikka komissio on saanut työnsä valmiiksi, epävirallista seurantapalaveria on kaavailtu ensi vuodeksi.

Hilkka Jukarainen

Lilja Laakso yhtyy Nokian toimitusjohtajan Pekka Ala-Pietilän näkemykseen siitä, että yritys kilpailee globaaleilla markkinoilla globaalien yritysten kanssa, jolloin uudistustarve on otettava koko ajan huomioon. Myös tehtaalla on kansainvälinen kilpailu ymmärretty. Luotto sanookin, että myös ay-liikkeen on pärjättävä samoilla markkinoilla. Työntekijöiden oikeuksista on huolehdittava kansainvälisten järjestöjen kautta. Metalliliittoa hän kiittää siitä, että se tukee EU:n hakijamaiden metallityöläisiä mm. Puolassa, Unkarissa ja Virossa. Hänen mielestään työntekijöiden perusoikeudet on saatava kuntoon kaikissa maissa. Niiden puuttuminen tuottaa runsaasti ongelmia. Näistä yhtenä Lilja Laakso mainitsee yhteistyön eurooppalaisessa yritysneuvostossa EWC:ssä.

– EWC-työ on melkein pelkästään kuuntelemista. Todellista yhteistyötä työntekijöiden kesken ei saada aikaiseksi. Esim. Italiassa ay-liike ei ole vielä kovin vakiintunut. Sieltä osallistuu kokouksiin melkein aina eri ihminen. Eihän silloin voida kehittää yhteistyötä, suree Laakso.

Globalisaation hyvänä puolena hän pitää tuotekehittelyyn tulevia uusia tuulia. Se tukee hänen mielestään Nokian osaamista ja pärjäämistä ja sitä kautta työllisyyttä.