Jos sovittu työaika ylittyy, mutta se ei kuitenkaan ole pidempi
kuin työaikalain tai työehtosopimuksen mukainen säännöllinen työaika, kyse on
lisätyöstä. Kun päivittäinen työaika on esim. 7,5 tuntia, ylityötä alkaa kertyä
lain mukaan vasta, kun töitä on tehty kahdeksan tuntia. Liukuvaa työaikaa tekeville ei
ylitöitä synny.
Lisätyöstä maksetaan normaalia palkkaa, ylityöstä enemmän. Pääsääntö on,
että kahdelta ensimmäiseltä ylityötunnilta maksetaan 50 pros. ylityökorvaus
normaalipalkan päälle, sitä ylittäviltä 100 pros. korvaus.
Jalometallialan työehtosopimuksessa lisätyö on sovittu ns. tes-ylityöksi, josta
ylityökorvaus maksetaan heti ensimmäiseltä tunnilta.
Suostumus vaaditaan
Omaan piikkiin ylitöitä ei kannata tehdä, sillä työnantaja ei ole velvollinen
niitä ylitöinä korvaamaan. Lisätyö ja ylityö ovat lain ja sopimusten mukaan
"työnantajan aloitteesta tehtyä säännöllisen työajan ylittävää
työtä".
Työntekijä voi kieltäytyä lisätyöstä vain painavista perusteista, esim.
henkilökohtaisista syistä vapaapäivänään. Ylityöhön sitä vastoin vaaditaan
työntekijän erillinen suostumus.
Ylitöistä on työaikalaissa tarkat enimmäisrajat. Niistä ei voi sopimuksin poiketa.
Alle 18-vuotias, mutta vähintään 15 vuotta täyttänyt, voi tehdä ylitöitä
korkeintaan 80 tuntia kalenterivuodessa. Täysi-ikäinen saa tehdä ylitöitä neljän
kuukauden jaksossa enintään 138 tuntia, mutta koko vuonna ylityötä ei saa kertyä
enempää kuin 250 tuntia. Sen päälle työntekijä ja työnantaja voivat sopia
lisäylityöstä (enintään 80 tunnista vuodessa), kunhan neljännesvuosittaista
ylityörajaa ei rikota.
Työehtosopimuksissa ylityön tarkastelujaksot vaihtelevat. Jalometallialalla
ylitöiden tarkastelujaksoksi voidaan paikallisesti sopia vaikka pelkästään
kalenterivuosi.
Päivittäistä tai viikottaista
Ylityö lasketaan eri työaikajärjestelmissä eri tavoin. Säännöllistä
päivittäistä työaikaa tekeville voi karttua päivittäistä tai viikottaista
ylityötä. Tehdystä ylityöstä maksetaan vain jomman kumman järjestelmän mukaan.
Viikottainen ylityö korvataan 50-prosenttisena. Joissakin työehtosopimuksissa
viikottaista ylityötä voi syntyä vain vapaapäiviksi merkityiltä päiviltä.
Jos jalometallialalla työskentelevälle kertyy viikon mittaan enemmän kuin viisi
ylityötuntia, korvaus lasketaan viikottaisen työajan mukaisesti. Ensimmäiseltä
viideltä tunnilta työntekijä saa 50-prosenttista korvausta, lopuista 100-prosenttista.
Jos tunteja on vähemmän, korvaus tulee päivittäisestä ylityöstä.
Jalometallisopimuksessa kuten monessa muussakin voidaan paikallisesti sopia, että
työpaikalla ylityöt korvataan pidemmältä ajalta yhden ja saman laskentasäännön
mukaan.
Ylityötkin vanhenevat
Ylityöt vanhenevat, jollei työntekijä hae niistä korvauksia määräajassa. Hyvän
käytännön mukaan ylitöiden korvaamisesta sovitaan saman tien.
Lain mukaan ylityöstä tai lisätyöstä kertyvä vapaa on annettava kuuden kuukauden
kuluessa, mikäli osapuolet eivät sovi asiasta toisin. Ylityöt voidaan lisätä esim.
työntekijän säästövapaaseen.
Jos yhteisymmärrystä vapaan pitämisestä ei synny, työntekijä voi vaatia
korvauksen suorittamista rahassa tai työnantaja määrää vapaan ajankohdan.
Jos ylitöiden korvaamisesta ei päästä yksimielisyyteen edes luottamusmiehen tai
ammattiliiton avulla, juttu viedään oikeuteen. Korvausta voi hakea vielä kahden
kalenterivuoden kuluessa ylityön tekovuoden jälkeen. Työsuhteen päättyessä kanneaika
on kaksi vuotta ylitöiden tekemisestä. Säästövapaisiin siirrettyjen ylitöiden osalta
ja merityöaikalaissa noudatetaan samaa periaatetta, mutta kanneaika lasketaan hieman eri
tavalla.