Dosentti Eva Sandberg-Kilpi toimii amanuenssina Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla Hankoniemellä. Hän huolehtii siitä, että asemalle kenttätyöhön tulevilla tutkijoilla on kaikki mitä he tarvitsevat. Hän katsoo, että luvat ovat kunnossa ja tutkijoilla tarvittavat varusteet, ja koordinoi kaikkea ulkona tapahtuvaa toimintaa. Hän on myös ympäristöamanuenssi ja seuraa siinä ominaisuudessa tutkimusaseman ympäristön tapahtumia.

Hänen tehtäviinsä kuuluu mm. pitää silmällä teollisuuslaitoksia ja niiden lupia ja ehtoja. Hän seuraa, mitä tapahtuu Pohjanpitäjän lahden ja kotikaupungin Hangon rannoilla — ja tietysti tutkimusasemaa ympäröivässä saaristossa, missä merkittävä osa tutkimuksesta tapahtuu.

Tutkijoiden on erittäin tärkeää tietää, onko meneillään jotakin, joka vaikuttaa tutkimustuloksiin.

Rannikkoasujien ykköspuheenaiheita ovat tänä talvena ilman muuta olleet Suomenlahden laivaliikenne ja öljypäästöjen riskit.

– Ihmiset ovat ongelmasta tietoisia ja hyvin huolissaan. Ensin meillä oli vaikea jäätalvi, sitten oivallettiin millaisia riskejä on olemassa, ja sitten vielä kiinalaisaluksen onnettomuus Bornholmin ulkopuolella havahdutti uudemman kerran. Hyvä puoli tässä on — jos nyt öljyonnettomuudessa mitään hyviä puolia voi olla — että ihmiset eivät ole voineet lakata ajattelemasta tätä ongelmaa, Sandberg-Kilpi sanoo.

Sinilevä sysätty jo syrjään

Hän ottaa vertauskohdaksi sinilevän. Nykyään ihmiset eivät enää törmää leviin, koska käyvät ennen reissuun lähtöään netissä tarkistamassa levätilanteen. Jos matkan varrella on leväesiintymiä, vaihdetaan reittiä.

– Näin pääsee kokonaan pohtimasta syitä levän esiintymiseen.

Itämeren liikaravinteisuus lyö leimansa kaikkeen merentutkimukseen. Ravinnepitoisuuksien kasvu on otettava huomioon kaikessa, mitä tutkijat merellä tekevät.

Yhdessä tutkimushankkeessa selvitetään mitä tapahtuu, kun myrkylliset sinilevät hajoavat. Tutkijat selvittävät muun muassa sitä miten käy, kun myrkky siirtyy planktoniin, mitä tapahtuu sille osalle joka ei päädy planktoniin, ja tutkivat kuinka suuria myrkkypitoisuuksia löytyy kampeloiden maksasta, simpukoista ja haahkoista. Kyse on viime syksynä käynnistyneestä EU-hankkeesta, joten päätelmien teko on vielä liian varhaista.

Tärkeitä osia ravintoketjussa

Tvärminnessä käy kenttätutkimusta tekemässä vuosittain yli 200 tutkijaa ulkomaisista ja kotimaisista yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Parhaillaan selvitetään muun muassa kalojen käyttäytymistä. Tieteellinen mielenkiinto kohdistuu tällä kertaa pieneen hietatokkoon, Sandberg-Kilpi kertoo. Tutkijat selvittävät mitä uroskala tekee houkutellakseen naaraita. Halutaan tietää, miten se rakentaa pesänsä ja mitä se tekee saadakseen naaraan kiinnostumaan. Vaikka oudolta kuulostaa, tutkimus antaa vastauksia olennaisiin kysymyksiin.

Hietatokolla ei ole kaupallista merkitystä, mutta se on tärkeä osa ravintoketjua. Nyt on kysymys siitä, miten hietatokon ja sitä syövien kalojen pitemmän päälle käy, jos ravinteiden liiallinen lisääntyminen häiritsee sen lisääntymistä. Mitä tapahtuu, jos hietatokkonaaras ei pysty valitsemaan parasta urosta siksi, että vesi on niin sameaa ettei se näe urosta ja sen pesänrakennusta?

Haahkat ovat huonokuntoisia

Haahkat ovat tarkastelun kohteena monessa tutkimushankkeessa. Yhdessä tutkimuksessa kohteena ovat naaraat ja niiden lastenkamarisysteemit. Haahka on tunnettu siitä, että useat naaraat hoitavat poikasia yhdessä. Tutkijoita kiinnostaa se, miten hoitorenkaaseen mukaan pääsevät naaraat valikoituvat. Kenestä tulee lastenkamarin johtava naaras? Olisiko syy naaraan fyysinen kunto?

Haahka on pääosassa myös toisessa, paljon murheellisemmassa tutkimuksessa. Tutkijoiden huomio kiinnittyi nimittäin tänä vuonna siihen, että koirashaahkoja kuoli kovin runsaasti. Raadot kerättyään tutkijat havaitsivat että linnut olivat laihoja ja huonossa kunnossa. Myös naarashaahkoja on kuollut silmiinpistävän paljon, nekin laihoina ja lopen uupuneina.

Tutkimukseen on otettu mukaan eläinlääkäri, koska halutaan tietää onko kyse samanlaisesta viruksesta, joka raivosi haahkojen keskuudessa 90-luvulla. Silloin viruksia oli kahta tyyppiä. Toinen tappoi aikuisia lintuja, toinen tuhosi poikasten immuunijärjestelmän niin, että ne eivät eläneet kahta viikkoa pidempään.

Muurahainen osa metsien kiertokulkua

Mutta kaikki tutkimus ei ole merentutkimusta Tvärminnessäkään. Yhdessä punaisista piharakennuksista Katja Bargum tutkii muurahaisia tulevaa väitöskirjaansa varten. Hänen työnsä käsittelee genetiikkaa ja konflikteja.

Hän tutkii pesiä, joissa on kaksi kuningatarta, ja selvittää miten ne jakavat jälkeläiset. Hän tekee sen keräämällä talteen kaiken mitä kuningattaret tuottavat. Jälkeläisten geenit paljastavat sukulaisuuden. Katja seuraa myös konflikteja, joita voi esiintyä työläisten kesken, kun osa niistä munii.

– Sosiaalisen käyttäytymisen tutkiminen on mielenkiintoista. Mutta muurahaiset ovat myös valtavan suuri osa metsiemme kiertokulkua, Katja Bargum toteaa tutkimuksensa motiiveista.

Tutkimuksella vastauksia

Eva-Sandberg-Kilpi esittää vastalauseensa tutkimukseen liitettävälle ylimitoitetulle hyötyajattelulle.

– Ja mitähän hyötyä tästä tutkimuksesta sitten olisi, kysytään nykyään heti kun johonkin tutkimukseen halutaan saada rahoitusta.

Erityisesti perustutkimus on huonossa asemassa, kun hyötynäkökohdat nousevat ratkaiseviksi. Perustutkimus muodostaa kuitenkin perustan "hyödyllisille" tutkimuksille, sellaisille jotka antavat ihmisille vastauksia käytännön ongelmiin kuten "mitä tehdä umpeenkasvaneelle lahdelle, jotta siitä ei tulisi vielä surkeampi?".

Voiko yksittäinen ihminen sitten tehdä kovinkaan paljon Itämeren ravinnemäärän kasvun ja likaantumisen estämiseksi?

Eva Sandberg-Kilpi on vakuuttunut siitä, että voi.

– Painostamalla päättäjiä ja olemalla tietoinen asioista. Koulujen ympäristökasvatus saattaa vaikuttaa lattealta ja kuluneelta, mutta minusta on tärkeää, että lapset oppivat ajattelemaan ympäristöä. Kysymys ei ole siitä saako Suomenlahteen pissata. Kysymys on tietoisuudesta, siitä että kysyy itseltään "pissinkö vai olenko pissimättä".

Toinen kysymys kuuluu:

Kuinka paljon olemme valmiit maksamaan Itämerestä?

– Luonnon hinnoitteleminen on kummallinen ajatus, Sandberg-Kilpi myöntää, mutta eteenpäin pääsyn kannalta se on välttämätöntä. Valta on siellä missä rahakin, ja siellä on osattava esittää asiansa euroina ja sentteinä.

Carola Isaksson

– Hyvän biologin on oltava kesällä ulkona luonnossa, hän pohti.

Tvärminnen saarella oli vuosisadan vaihteessa myytävänä kalastajan torppa. Palmén osti sen vuonna 1901 ja rakennutti paikalle päärakennuksen ja muita rakennuksia nopeaan tahtiin. Tutkimustoiminta käynnistyi Tvärminnessä vuonna 1902. Asema oli avoinna kaikille tutkijoille, vaikka se oli Palménin yksityisomaisuutta.

Hänen kuoltuaan omistus siirtyi testamentilla Helsingin yliopistolle, joka on laajentanut tutkimusasemaa ja ostanut lisää maa- ja vesialueita.