Tuorein niistä on Prestigen haveri Espanjan rannikon ulkopuolella. Onnettomuusalusta hinattiin ilman minkäänlaisia suunnitelmia ympäriinsä paniikinomaisessa pelastusoperaatiossa. Onnettomuuden vaikutukset pikemminkin maksimoitiin kuin minimoitiin.

Porvoolainen Lamor Corporation Ab on yritys, joka on panostanut onnistuneesti öljyntorjuntalaitteiden kehittämiseen ja toimittamiseen meri-, rannikko- ja maaolosuhteisiin. Yritys on saavuttanut alalla johtavan aseman maailmassa. Seuraavaksi yrityksen tavoitteena on toimitusjohtaja Bent Larsenin mukaan toimittaa öljyntorjuntaoperaatioihin kokonaisia järjestelmiä, joihin kuuluvat varustus, koulutus ja osaaminen.

Pilottiprojekti Suomenlahdella

Lamorin vision mukaan maailmassa olisi vähintään 200 hyvin varustettua öljyntorjuntakeskusta. Ne olisivat valmiustilassa, kun onnettomuuksia sattuu. Niillä pitäisi myös olla varusteet ja toimintajärjestelmät, jotka voidaan tarvittaessa yhdistää joustavasti.

Lamorin kunnianhimoinen tavoite on tällaisten keskusten toimittaminen täydellisinä. Toiveena on päästä toteuttamaan ensimmäinen pilottiprojekti Suomessa, mieluusti niin, että sijoituspaikkana olisi Porvoo.

Larsen sanoo, että Suomi tarvitsee kolme tai neljä öljyntorjuntakeskusta. Kotka, Porvoo ja Turku olisivat luonnollisia sijoituspaikkakuntia, kun ajatellaan Suomenlahden ja Itämeren liikennettä. Yksi keskus voitaisiin sijoittaa sisämaahan.

Porvoo olisi hyvä sijoituspaikka siksi, että Suomenlahdella pitkittäissuunnassa kulkeva ja lahden ylittävä laivaliikenne risteävät heti Porvoon ulkopuolella. Lisäksi kaupungissa on Sköldvik öljyjalostamoineen ja öljysatamineen. Larsen laskee, että yhden öljyntorjuntakeskuksen perustamiskustannukset olisivat 10—15 miljoonaa euroa. Käyttökustannukset olisivat aluksi yhteiskunnalle 2—3 miljoonaa euroa vuodessa, mutta muutaman vuoden kuluttua keskus voisi kannattaa itsensä. Ideana on kannattava toiminta, joka kattaisi kulut. Se voisi olla kunnossapitoa, koulutusta, neuvontaa ja kehittämisprojekteja.

Lamorin yritysprofiili on hyvin kansainvälinen. Porvoon Tarmolan teollisuusalueelta hallinnoidaan ympäri maailman ulottuvaa toimintaa, jonka lonkerot ulottuvat viiteenkymmeneen maahan. Liikevaihto on 25 miljardia euroa ja henkilöstöä on 30, mutta toiminnan lasketaan työllistävän Suomessa 300 henkeä. Tuotannossa on nimittäin käytössä verkostoitumisperiaate, jossa kaikki valmistus on jaettu alihankkijoille.

Tuotevalikoima, kaikkea öljyntorjuntaluksista yksinkertaisiin puomeihin, on niin kattava, että koko konekannan ja kaikkien tilojen hankkiminen yritykselle olisi epäkäytännöllistä. Sen sijaan keskitytään tuotekehitykseen, suunnitteluun, myyntiin ja asennustyöhön. Toimituksiin voi sisältyä myös koulutus. Tuotteiden varsinainen valmistus tapahtuu sopimuspohjalta tuotantolaitoksissa, jotka ovat erikoistuneet metallin, lasikuidun tai kumin työstämiseen tai hydrauliikkaan. Larsenin mukaan peukalosääntö on, että alihankkija ei ole sidoksissa Lamoriin yli 50-prosenttisesti.

Lamorin tuotteita ja niiden komponentteja valmistetaan muun muassa Porvoossa, Loviisassa, Lahdessa, Tampereella ja Oulussa. Asennustyöt tekee pääosin Magnusson & Stoor, jonka tehdashalli on Lamorin naapurina. Toinen lähinaapurissa toimiva yritys, Weldmec, rakentaa alumiiniveneitä. Tuotevalikoimaan kuuluu täysin varustettuja öljyntorjunta-aluksia, joista suurimmat ovat 12-metrisiä. Jos kysymys on suuremmista, telakalla rakennettavista öljyntorjunta-aluksista, Lamor voi hoitaa niihin varustuksen.

Harjat valtaavat maailmaa

Harjatekniikka, johon yrityksellä on patentti, on keskeisellä sijalla yrityksen tuotevalikoimassa. Öljyn keräys tapahtuu pyörivien harjojen avulla. Niissä on se etu, että vesi pystytään erottamaan öljystä, joten keräystankkeihin ei parhaimmillaan päädy enempää kuin viisi prosenttia vettä. Harjalaitteita on kaikkia mahdollisia kokoja. Pieniä käsikäyttöisiä harjoja rantakivien väleihin takertuneen öljyn keräämiseen ja laitteita, jotka asennetaan laivoihin ja joilla kerätään öljyä avomerellä. Pahinta on työskennellä vaikeissa jääolosuhteissa, jolloin öljyä on ahto- ja ajojäiden joukossa. Siihen tarvittava tekniikka ei ole vielä läheskään valmista, kuten Suomenlahdella tänä keväänä tapahtuneet öljypäästöt osoittivat.

Mutta Larsenin mukaan öljyntorjunnan puutteet liittyvät nykyään enemmän järjestelmiin, organisaatioon ja kapasiteettiin kuin varusteiden tasoon. Tekniset edellytykset öljypäästöjen torjuntaan ovat periaatteessa olemassa.

Tällaisten varusteiden toimittaminen on se nurkka, jonka Lamor on hyvää vauhtia valtaamassa maailmanmarkkinoilla. Noin 90 prosenttia tuotannosta menee nyt vientiin. Venäjä on tätä nykyä suurin markkina-alue. Pohjoismaat ja Baltia ovat tärkeitä etappeja tiellä kohti hallitsevaa markkina-asemaa Itämeren alueella, ja idässä tulevaisuudensuunnitelmia vie toivottavasti eteenpäin edustus Shanghaissa. Venäjällä Lamor on onnistunut hankkimaan itselleen vahvan aseman öljyteollisuuden kehittämisessä. Paljon puhuttu — ja pelätty — Koiviston satama on varustettu Lamorin öljyntorjuntalaitteistolla.

– Varmasti maailman parhaiten varustettuja öljysatamia, Larsen korostaa. Mutta toteaa myös, että satamassa vallitseva taso ei vähennä lisääntyvien öljynkuljetusten Suomenlahdella ja Itämerellä aiheuttamia riskejä.

Hans Jern