Viime kesän kuivuus sai tuhansien järvien suomalaiset huolestumaan makean veden riittävyydestä. 60 vuoteen maa ei ollut kohdannut niin kuivaa kautta kuin viime vuosi oli. Yksi kuiva kesä aiheutti ongelmia monilla aloilla, sanoo vesihallintojohtaja Kai Kaatra maa- ja metsätalousministeriöstä.

– Maaseudun vesihuolto järkkyi, erityisesti karjatilat kärsivät vesipulasta. Saimaalla jouduttiin antamaan paino- ja nopeusrajoituksia veden pinnan alentumisen vuoksi. Ilmeisesti myös metsille on aiheutunut huomattavaakin haittaa. Haja-asutusalueille jouduttiin järjestämään melkoinen vedenkuljetusralli kaivojen kuivuttua, Kaatra luettelee.

Kaupunkilaisetkin saivat tuta sateettomuudesta. Kesämökin kaivo kuivui ja järven happivarastojen ehtymisen myötä kalat kuolivat. Koska kuivuus kohtasi koko Pohjolaa, sähkön hinta pörssissä nousi ja sähkölaskut sen myötä.

Ympäristöhallinto on alkanut kerätä kokemuksia, mitä merkitsee, kun talvellinen vettä jää puuttumaan. Normaaliaikoina Suomessa sataa keskimäärin 600—700 milliä vettä vuodessa. Noin puolet siitä haihtuu, puolet valuu maahan ja pintavesiin.

Pohja- ja pintavedet ovat lähteneet nousemaan kevään runsaiden sateiden vuoksi, mutta normaalisateinen kesä ei korjaa tilannetta normaaliksi, Kaatra sanoo. Vesivarannoista huolehtiva toivookin siis tästä kesästä erityisen runsassateista.

Vetinen Suomi

Suomi sijoittuu ensimmäiselle sijalle vesiköyhyysindeksillä mitattuna. Ensimmäinen sija merkitsee vesirikkautta. Indeksissä otetaan huomioon mm. vesivarojen määrä, vesihuollon piirissä olevien asukkaiden osuus koko kansasta sekä ympäristönäkökulmat.

Vesivarojen määrästä kertoo jotain, että Suomessa on 56 000 yli neliökilometrin suuruista järveä. Vesivarojen kokonaismäärä on 108 000 miljoonaa kuutiometriä, mikä merkitsee asukasta kohden 58 000 litraa vuorokaudessa.

Vesihuoltolaitosten piirissä olevat kansalaiset käyttävät vettä vuorokaudessa noin 250 litraa, teollisuus 20 000 litraa. Teollisuuden kuluttama vesi tulee vain vähäiseltä osin verkostosta. Kaikkinensa yhdyskuntien ja teollisuuden vedenkäyttö vuorokaudessa on 7,5 pros. uusiutuvien vesivarojen määrästä.

Vaikka vesivarannot ovat hulppeat, ongelmia ja haasteita on edelleen. Yli 90 pros. suomalaisista on vesijohtoverkoston ja 80 pros. viemäriverkoston piirissä. Käytännössä tämä merkitsee, että taajamissakin 40 000 suomalaista on vesijohtoverkostojen ulkopuolella ja haja-asutusalueilla 300 000 ihmisen talousvedessä on puutteita.

– Vesihuollon haasteena on turvata mahdollisimman monelle verkkovesi. Vesilaitokset ovat pieniä ja niiden täytyisi tehdä yhteistyötä kuntarajojen yli. Verkostoja pitäisi liittää toisiinsa, jotta ongelmatilanteissa veden saatavuus turvattaisiin, Kaatra sanoo.

Ongelmatilanteita veden saatavuudessa voi tulla muutoinkin kuin kuivan kesän vuoksi. Vesihuoltoa uhkaavat myös ympäristöriskit, tulvat ja äärimmillään terrorismi. Puhtoisten runsaiden vesien Suomessa ollaan asettamassa eri ministeriöiden välinen työryhmä miettimään erillistilanteita.

Kuormittajat kuriin

Jos haja-asutusalueen suomalainen joutuu kituuttamaan kuivan kaivonsa kanssa, kaupunkilainen miettii, säästääkö hanavettä. Kysymys on ristiriitainen, sillä veden säästäminen vähentäisi jätevettä ja siten pienentäisi myös vesilaskua, mutta toisaalta suurten kaupunkien putkistot on rakennettu nykyistä suuremmalle vedenkulutukselle. Kun vesi ei virtaa riittävästi putkistoissa, laatu heikkenee, putkistot rapautuvat, ja vesilaitokset joutuvat juoksuttamaan puhdistettua vettä ohi kuluttajien.

Kaatra ei suosittele yltiösäästäväisyyttä, sillä uusien putkistojen rakentaminen on kallista, eikä vesi ole loppumassa.

Vesivarantoja uhkaavat osin samat viholliset kuin vesihuoltoa. Juomaveden valmistukseen käytetään pohjavettä tai tekopohjavettä 60-prosenttisesti. Pohjaveden potentiaalisia pilaajia ovat intensiivinen maatalous, ympäristöonnettomuudet ja teiden suolaus.

Kaatra tosin huomauttaa, että maatalouden ympäristötuilla kuormitusta yritetään vähentää erilaisin toimin ja tuloksiakin on näköpiirissä.

Pintavesien likaamisessa teollisuus on omilla puhdistustoimillaan kohentanut mainettaan jo 70-luvulta lähtien, ja se näkyy myös veden laadussa.

Kaatran mielestä tärkeintä olisi nyt saada kuriin hajakuormitus, ja valtioneuvosto onkin tiukentanut vaatimuksia haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyssä. Toisiinsa linkitetyt koko asutuksen kattavat vesi- ja viemäriverkot olisi vesiystävällisin teko.

Yksittäinen ihminen voi paikallisesti keventää mökkijärvensä kuormitusta ja pohjavesiä pienillä tempuilla.

Bulkkina vai pulloina?

Vaikka vesi on uusiutuva luonnonvara, ehtymätön se ei ole. Maailmanmitassa väestön kasvu on suurin uhka riittävälle ja laadukkaalle juomavedelle.

Suomessa onkin havaittu, että makeaa vettä voisi vaihtaa vaikkapa rikkaiden arabimaiden kanssa öljyyn. Kai Kaatran mielestä on täysin realistista alkaa myydä makeaa vettä, mutta tankkereilla arvokasta vientituotetta ei kannata kuljettaa.

– En jaksa uskoa bulkkimyyntiin. Kannattaisi viedä raaka-aineen sijasta jalostettua tuotetta eli pullovettä, Kaatra sanoo ja muistuttaa, että ensisijaisesti on huolehdittava siitä, että kotimaiset tarpeet tyydytetään. Vettä kyllä riittää tämänkin jälkeen vientituotteeksi.

Pulloveden myyntiä tärkeämpää on Kaatran mielestä se, että Suomi vie vesiosaamistaan kehitysmaihin. Kymmenen viime vuoden aikana maailmassa on kuollut lapsia ripuliin enemmän kuin toisen maailmansodan jälkeisissä aseellisissa selkkauksissa.

Leena Seretin