Kuopiolainen Vesi-Eko oy on jo parinkymmenen vuoden ajan kehitellyt omaa teknologiaansa järvien tilan parantamiseksi. Yrityksessä on erityisesti keskitytty miettimään vaihtoehtoja kalliille ruoppaukselle. Erilaisten hapetuslaitteiden ohella Vesi-Ekossa on kehitetty myös pohjanpöyhintätekniikkaa, josta saattaa muodostua erityisen huonokuntoisten vesistöjen pelastus.

Kesäkuun alussa, aamulla varhain koneteknikko Esko Antikainen ja kesätyöntekijä Janne Ruhanen kääntävät auton nokan Savosta kohti Pohjois-Karjalaa. Enon Hepolammen hapettimet täytyy vaihtaa.

Jo kahdeksan maissa miehet ovat hyttysten hätyytettävinä. Hepolampea on hoidettu muutaman vuoden ajan pintailmastimen sekä upoksissa olevan hapettimen avulla. Tilalle tulee viime talvena kehitelty uutuus, suihkuilmastin.

– Täällä kaivataan lisähapetusta etenkin talvella, Esko Antikainen selostaa.

– Silloin vähähappinen vesi kerääntyy jään alle, eikä uppoilmastinta voi pitää käynnissä, koska sen toimintaperiaatteena on ottaa vettä pinnalta ja pumpata sitä syvemmälle. Kesällä se taas toimii hyvin, sillä silloin pintakerroksissa on hapekasta vettä.

Tarvitaan pitkä hoitokuuri

Nyt asennettava suihkuilmastin hapettaa pohjalta pumpatun alusveden kokonaan pinnan yläpuolella ja laskee sen takaisin palautusputkea pitkin. Näin menetellen lämpötilakerrostuneisuus säilyy vesistössä luonnollisena. Vesi hapettuu äkillisesti suihkutörmäyksissä.

Suihkuilmastus on osoittautunut ainakin yrityksen omissa tutkimuksissa yllättävän tehokkaaksi: happivajeen on todettu pienevän jo puolella, kun vesi on kulkenut kerran laitteen läpi. Asennuksen vähimmäissyvyys on kaksi metriä, eikä ilmastimen pitäisi heikentää ympäristön jäätä.

Sähköllä toimiva suihkuilmastin saa pyöriä Hepolammessa vielä useita vuosia kesät talvet. Laite kestää myrskyt ja tuiverrukset sekä jään lähdönkin.

– Tarkoitus on, että lopulta lammen kunto paranisi niin paljon, että ilmastus voitaisiin lopettaa.

Ei pekästään laitteilla

Talvisen hapetuksen nopean vaikutuksen pitäisi näkyä jo seuraavana kesänä leväkukintojen pienenemisenä tai häviämisenä. Sitä mukaa, kun happitilanne lammessa tämän tekohengityksen avulla paranee, pieneliökanta tervehtyy.

Hapettomassa tilassa elävät hajottajabakteerit tuottavat pahanhajuisia kaasuja. Hapekas pohjakerros ei mädättäjätoimintaa suosi ja kun pohjan fosforinsidontakyky hapen lisääntyessä paranee, rehevöityminen pysähtyy ja leväkukinnot ovat taakse jäänyttä elämää.

Järvien tilaa ei voi kuitenkaan parantaa ainoastaan laitteilla. Vastuu on myös ranta-asukkailla ja vesistön muilla käyttäjillä.

Hepolammen rantaan katiskojaan kokemaan ja pari haukea ongella vetäisemään tullut Matti Tahvanainen muistaa talven, jona happikato oli lammessa niin paha, että lammesta lähtevä puro oli kuolleita kaloja täynnä. Niistä ajoista tämän kauniin vesialueen tila on hänen mielestään parantunut.

– Kilossii lahnojakin tästä ennen sai, kiva oli tulla ongelle – nythän tästä ei saa mittään, hän kalamiesten tapaan manailee, vaikka pussin pohjalla potkiikin pari pientä haukea.

Johanna Westersund