Suomalaista kohti laskettu veden määrä on vielä sentään 21 000 kuutiota vuodessa.

Puolessa vuosisadassa makean veden varannot ovat OECD:n mukaan huvenneet neljännekseen, mutta maapallon väkiluku samassa ajassa kaksinkertaistunut.

Vettä maapallolla toki on. Yli 70 prosenttia pallon pinnasta lainehtii keskimäärin kolmisen kilometriä syvänä merenä, mutta ihmiset tai kasvit eivät voi sitä suoraan hyödyntää. Monien suolojen poisto merivedestä on kallista ja runsaasti energiaa vaativaa puuhaa.

Makea pohja- ja pintavesi tekee pallon vesiveroista vain vaivaiset pari prosenttia.

Joka neljäs juo likaista vettä

YK:n alkuvuodesta julkaistun maailman vesiraportin perusteella jopa neljännekselle maapallon väestöstä — siis 1,5 miljardille — puhtaan veden saanti tuottaa vaikeuksia. Parin vuosikymmenen päästä ongelma koskee jo joka toista ihmistä, jos kulutuksen annetaan edelleen nousta ja maapallon suurten jokialtaiden veden tärveltyä nykytahtia.

YK varoittaakin, että tällä kulutusvauhdilla edessä on ennen pitkää sota puhtaasta vedestä. Oireita vesitaistelusta on nähtävissä jo Kanadassa. Se nimittäin kielsi äskettäin raakaveden viennin maasta, vaikka sillä on rajojensa sisällä viidennes maailman makeasta vedestä.

Kun puhtaan veden puute on ongelma yli miljardille ihmisellä, 2,3 miljardia elää yhä avoviemärien keskellä. Kehitysmaissa jopa 90 pros. jätevesistä juoksutetaan puhdistamattomina jokiin ja puroihin.

Seurauksena tästä kuolee joka vuosi viisi miljoonaa aikuista ja kaksi miljoonaa lasta pilaantuneen veden aiheuttamiin sairauksiin, lähinnä koleraan ja ripuliin.

Vesihuoltorahat pitäisi tuplata

Viime vuonna Etelä-Afrikan Johannesburgissa pidetty YK:n kestävän kehityksen kokous asetti tavoitteeksi puolittaa vuoteen 2015 mennessä maailman vesihuollon surkeus.

OECD:n mukaan tavoite on erittäin vaativa. Se tarkoittaisi, että nykyiset vuosittaiset vesihuollon uusinvestoinnit, vajaat 30 mrd. euroa, pitäisi jopa kaksinkertaistaa.

Tällaisia rahoja vesikriisistä pahiten kärsivillä kehitysmailla ei ole, ja maailmantalouden hutera jama laskee koko ajan myös kansainvälistä apua.

Puolet maailman vesiapuvaroista menee tällä haavaa Aasiaan, lähinnä Kiinaan ja Intiaan, joiden suuret joet ovat katastrofaalisesti bakteerien ja raskasmetallien saastuttamia.

Afrikan apuosuus, runsaat 10 prosenttia, on viime vuosina laskenut, vaikka useissa tämän mantereen maissa enemmistö väestöstä elää puhtaan veden puutteessa. Kansainvälinen vesiapu oli viime vuosikymmenen lopulla noin neljä miljardia euroa, josta kolmannes tuli Japanista.

Vesi kiinnostaa heikosti myös yksityisiä sijoittajia. OECD arvioi, että maailman vesihuollosta on privatisoitu noin viisi prosenttia. Sijoituksia hillitsee paitsi valtioiden tiukka kontrolli, myös heikosti tuottava jätevesien käsittely.

19 litralla tulisi toimeen

Maailmaa uhkaavaa vesikriisiä ei kuitenkaan ratkaista vesi- ja viemäriputkilla, vaan myös kestämättömäksi paisunut kulutus olisi saatava aisoihin.

YK:n terveysjärjestö WHO on laskenut, että ihminen tulee päivässä toimeen noin 19 litralla puhdasta vettä. Kehittyneissä maissa kotitaloudet kuluttavat päätä kohden kuitenkin seitsemän kertaa enemmän, yli 130 litraa, ja kehitysmaatkin noin puolet siitä. Huippukuluttajia ovat jenkit, joiden talouksissa vesi virtaa kolme kertaa kohisevammin kuin kehittyneiden maiden perheissä keskimäärin.

Mutta kotitalouksienkin osuus maailman vedenkulutuksesta on vain kahdeksan prosenttia. Noin 70 prosenttia kaikesta makeasta vedestä valuu maatalouteen ja keinokasteluun ja lähes neljännes teollisuuteen.

Havainnollistaakseen viljelyn ja teollisuuden rajua vedenkäyttöä tutkijat ovat laskeneet, että yhden hampurilaisaterian valmistus ranskalaisineen ja kolineen kuluttaa makeaa vettä peräti 6 000 litraa.

Suo siellä, vetelä täällä

Mutta mistä tinkiä?

Jos vähennät viljelysten sadetusta, se iskee varsinkin Aasian keinokasteluun nojaavaan ruokahuoltoon ja koskee kolmannesta maapallon asukkaista. Jos kierrät teollisuuden vesihanat kiinni, aukeavat laitosten portit työläisille vain ulospäin. Kotitalouksista ei taas koidu pienen kulutusosuuden vuoksi suurta hyötyä, ja sitä paitsi ainakin puolet maapallon väestöstä tarvitsisi enemmän ja parempaa vettä.

Ruoka- ja vesihuollon tutkijoiden tietokonemallit maailman syötävän ja juotavan tilasta kahden vuosikymmenen kuluttua ovat kovaa silmäiltävää ja todistavat suon olevan siellä ja vetelän täällä.

Jos nykymeno jatkuu, 20 vuoden kuluttua veden kulutus on yli 60 prosenttia tämänhetkistä korkeammalla. Kasvu johtuu erityisesti kehitysmaiden kotitalouksien ja teollisuuden tarpeista. Samalla kuitenkin vesipula yltyy ja maailman menettää ruuastaan suunnilleen Yhdysvaltojen nykyisen vuosisadon verran.

Jos taas viljantuotanto putoaa nykytasosta 10 prosenttia ja korottaa varsinkin riisin, vehnän ja maissin hintoja huimasti, kehitysmaiden nälkä yltyy. Ja jos vedenkulutus kasvaa reilut 10 prosenttia painottuen teollisuuteen ja kasteluun ja suurten jokien vesimassat nykyisestä vähenevät, ajaudutaan kriisiin.

Kestävä vesitalous puolestaan vaatisi viidenneksen pudotusta kulutuksen nykytasoon ja vähennyksen painotusta teollisuuteen, jokien virtaamien kasvua viiden Mississipin verran, normaalisateilla kasvavan pellon lisäystä seitsemällä prosentilla, viljely- ja kastelutekniikan kohennusta, hienoista kasvua mutta ankaraa hintakuria ruuantuotannossa ja johtovettä kaikkiin kotitalouksiin.

Myös vesimaksujen pitäisi ainakin kaksinkertaistua ja miettiä toisenkin kerran, päästääkö markkinavoimat kraanan vartijoiksi, tutkijat korostavat.

Eero Kosonen