Voiko tilastoluvuista päätellä, että nyt irtisanotut työllistyvät hyvin nopeasti?
– Osa työllistyy nopeasti, osa siirtyy eläkejärjestelyihin ja osa selittyy sillä, että työministeriö on lisännyt ihan tarkoituksellisesti koulutusta suhdanneluonteiseen työttömyystilanteeseen.

SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen on esittänyt, että työmarkkinajärjestöt ja hallitus kokoontuvat syksyllä pohtimaan vaihtoehtoja lomautuksille ja irtisanomisille. Onko ehdotus kannatettava?
– Kaikki, mikä voidaan tehdä työllisyyden hyväksi, on kannatettavaa.

Jos syksyllä vasta aletaan pohtia tilanteen vakavuutta ja toimenpiteitä, karkaako työllisyyden hallinta kokonaan kolmikannan käsistä?
– Niin dramaattista ei ole tapahtunut, että tilanne karkaa käsistä. Edellisen hallituksen viime syksynä tekemä työllisyyttä tukeva lisäbudjetti näkyy tällä hetkellä käytännössä. Esimerkiksi rakennusalan työttömyys ei ole kasvanut mitenkään dramaattisesti, vaikka rakennusala on yleensä yksi kaikkein suhdanneherkimmistä aloista. Keväällä tehtiin työllisyyttä tukeva lisäbudjetti. Valmisteluja täytyy tehdä koko ajan ja esimerkiksi TE-keskuksissa arvioidaan alueellisesti, mistä on tulossa lisää työttömiä ja mihin tarvitaan lisää työvoimaa.

STTK on esittänyt, että tilapäisellä lainsäädännön muutoksella työnantajan velvollisuuksia irtisanomisuhan alla olevia työntekijöitä kohtaan lisätään ja valtion irtisanomiset estetään kokonaan. Aikooko hallitus avata työsopimuslain ja sen irtisanomispykälät ja koventaa yritysten irtisanomiskynnystä?
– Mielestäni tässä tilanteessa se ei ole realistista sen vuoksi, että päätös nostaisi myös rekrytointikynnystä ja sitä kautta vaikeuttaisi työttömyyttä.
– Sen sijaan olemme työministeriössä halunneet lomautusten ja irtisanomisten vaihtoehdoksi tarjota yrityksille koulutusta, jolla parannetaan kilpailukykyä. Yritys ja henkilöstö ovat paremmassa kunnossa, kun tilauksia alkaa tulla.

Onko epärealistista vaatia valtiolta ja valtiojohtoisilta yrityksiltä pidättäytymistä irtisanomisilta?
– Valtion pitäisi aina olla esimerkillinen ja noudattaa hyvää henkilöstöpolitiikkaa. Valtioyhtiöt kilpailevat samassa maailmassa kuin muutkin yritykset. Valtionyhtiöissä ei voi kokonaan unohtaa markkinavaatimuksia, kun toimitaan markkinoilla.

Onko mielestänne ylipäätään tarpeen nostaa työnantajan vastuuta työllisyydessä?
– Lomauttavia ja irtisanovia yrityksiä yhdistää se, että monet tuottavat voittoa eivätkä suinkaan ole konkurssikynnyksellä.
– Nykyinenkin lainsäädäntö asettaa velvoitteita irtisanomiselle, mutta eri asia on, noudatetaanko lain vaatimuksia. Uudet kynnykset pelottavat yrityksiä, ja ne pidättäytyvät palkkaamasta uutta työvoimaa siinäkin tilanteessa, kun on tarvetta lisäväelle. Kynnysten nosto toimii näin toiseen suuntaan kuin pyritään.

Karkaako hallituksen työllisyystavoite saada satatuhatta uutta työpaikkaa neljän vuoden aikana?
– Tavoite on kova, mutta siihen pitää pyrkiä sen vuoksi, että työllisyyden kehitys on koko Suomen haasteiden kannalta välttämätöntä. Näillä näkymin työllisyysasteen nostaminen ja sadantuhannen lisätyöpaikan saaminen on kovan urakan takana, mutta se olisi kova tavoite nopean kasvunkin aikana.
– Työttömyydestä yhä isompi osa alkaa olla rakenteellista, mikä tarkoittaa, että uusien työpaikkojen syntyminen yksistään ei auta tilanteeseen, vaan tarvitsee tehdä muutakin. Työttömyyden purkaminen vaikeutuu koko ajan, sillä kermat on kuorittu työmarkkinoille. Työttömien joukossa on toki edelleen osaavia ja työkykyisiä ihmisiä, mutta vaikeasti työllistettävien joukko kasvaa. Toisaalta neljä vuotta on pitkä aika.

Voiko työministeri lähteä rauhallisin mielin kesälomalle?
– Tilannetta täytyy koko ajan seurata tarkasti. Työministeriö ei ole yksin työministeri: ministeriössä on koko kesän töissä ihmisiä, jotka seuraavat tilannetta tarkkaan.