– Jos maahanmuuttajien ja ulkomaalaisten kanssa juostaan päivät pitkät ja käsitellään heidän asioitaan laajasti ja isoilla otsikoilla, niin suomalainen nuori tuntee itsensä syrjäytetyksi, pamauttaa Tuuli.

– Suomalainen media tekee yksisilmäisesti maahanmuuttajista maahanmuuttajia ja vieläpä rikollisia. Heitä pitäisi käsitellä kokonaisvaltaisemmin. Hehän ovat myös ihmisiä, jotka elävät arkielämää, tuntevat ja käyvät töissä tai ovat työttömiä, niin kuin kantaväestökin. Samaistuminenkin oli helpompaa, jos tiedotusvälineet näkisivät vähän enemmän vaivaa, selvittää Tuuli Raamat-Haapakoski.

– Media ruokkii ehkä tahtomattaan muukalaisvastaisuutta.

Outo lintu maaseudulla

Alun perin Tuuli Raamat opiskeli Virossa teologisessa instituutissa uskonnonopettajaksi. Jatko-opintoja suunnitellessaan hän pani hakemuksensa myös Suomessa Raudaskylän kristilliseen opistoon.

Vaaka kallistui sitten Suomeen, vaikka Viron poliisikouluunkin tuli kutsu.

Työnhakuvaiheessa nuoriso-ohjaajalla alkoi Suomessa tökkiä. Yhtätoista maaseutupaikkaa Tuuli haki, yhdeksään kutsuttiin haastatteluun, mutta yhteenkään hän ei kelvannut.

Asiaa oli hänen mielestään vaikeaa käsittää, sillä koulutusta oli yli vaatimusten ja kielitaito, viro, venäjä, englanti ja sujuva suomi, parempi kuin useimmilla hakijoilla.

Moneen kertaan hän sanoo miettineensä, missä on vika.

– Kokemus oli hyvin ahdistava, sanoo Tuuli jälkeenpäin.

– Milloin minä olin väärää sukupuolta, milloin paikkakuntalainen haluttiin sittenkin palkata tai viisi vuotta tehtävää hoitanut tilapäinen päätettiin vihdoin vakinaistaa, kertoo hän huvittuneena, mutta ei halua syyllistää ketään.

– Maaseudulla vain ei vielä tunneta ulkomaalaisia.

Helsinkiin nuorisotyöntekijäksi

Virossa vietetyn vuoden jälkeen Tuuli Raamat-Haapakoski sai nykyisen työpaikkansa Helsingin kantakaupungin nuorisoasiain keskuksessa. Meneillään on projekti pääasiassa Venäjältä Suomeen muuttaneiden 17-25-vuotiaiden ongelmanuorten parissa.

Työyhteisöä Tuuli sanoo moniarvoiseksi ja hyväksyväksi.

– Kukaan ei katso ulkomaalaisen perään, mitä se tekee ja onko se luotettava, kiittelee hän.

Työ sopii myös hänen omaan arvomaailmaansa, jossa tärkeää on kokonaisvaltaisuus.

– Tässä tehtävässä voin auttaa nuoria kokonaisina ihmisinä, iloitsee Tuuli.

Kristillistä maailmankatsomustaan Tuuli ei muille markkinoi, mutta eräässä suhteessa hän toivoisi voivansa olla esimerkkinä.

Virossa ja etenkin sen maaseudulla kunnioitetaan työn tekemistä. Suomessakin tunnettu sananparsi "Jos et tee työtä, ei sinun syömänkään pidä" on siellä edelleen voimassa.

– Työn hakeminen ja siinä epäonnistuminen oli minulle vaikeaa aikaa, niin kuin se on kaikille vastaavassa tilanteessa!

Sananpartta Tuuli toteuttaa myös opiskelemalla työn ohessa kolmessa oppilaitoksessa: Tallinnassa on tarkoitus aikanaan valmistua papiksi ja Helsingissä opinnot täydentyvät kahdessa ammattikorkeakoulussa.

– Kun meillä ei vielä ole lapsia, ja kun rahkeissa on varaa, heläyttää supernainen.

Hilkka Jukarainen