
Ruotsalaista yhteiskuntaa
eheytetään
Moni-ilmeinen Ruotsi
Kulttuurit kohtaavat
Ruotsin ammatillisella keskusjärjestöllä on
meneillään vuoteen 2004 jatkuva hanke, jolla "kerätään voimaa ruotsalaisen
yhteiskunnan eheyttämiseksi". Se on liittojen yhteinen projekti, nimeltään
"Sama arvo samat oikeudet". Projektia johtaa LO:n puheenjohtaja Wanja
Lundby-Wedin. Se kertoo paljon siitä, millainen paino Ruotsissa nykyään pannaan
yhteiskunnan integrointiin eli eheyttämiseen liittyviin kysymyksiin.
Projekti käynnistettiin vuonna
2000 siitä syystä, että kasvavat luokkaerot, joihin liittyy etnisiä tunnusmerkkejä,
alkoivat herättää huolestumista. Hankkeella halutaan murtaa sosiaalinen ja etninen
erottelu ja turvata ihmisille tasa-arvoiset ehdot yhteiskunnassa, ay-liikkeessä ja koko
yhteiskunnassa.
Haluamme tehdä eriarvoisuuden näkyväksi ja murtaa erottelun, sanoo
Maria-Paz Acchiardo, joka vastaa yhteiskunnan eheyttämiseen liittyvistä
kysymyksistä LO:n toimistossa.
Ajatusharjoituksia
Edellytykset ovat hyvät, hän sanoo, sillä oikeudenmukaisuusajattelulla on syvät
juuret ruotsalaisen työväenluokan aateperinnössä.
Mutta meidän on opittava käsittelemään ennakkoluuloja ja etukäteen lukkoon
lyötyjä käsityksiä, opittava vaihtamaan perspektiiviä. Emme saa vähätellä sitä
huolta, jota ihmiset tuntevat Ruotsin nopean muuttumisen takia. Meidän on oltava valmiita
avoimeen kohtaamiseen ja keskusteluun jäsenten kanssa. Ruotsiin on sodan jälkeisenä
aikana tullut 1,7 miljoonaa taustaltaan ulkomaalaista ihmistä. Tällä hetkellä maassa
on liki miljoona ulkomailla syntynyttä asukasta. Tämä ei ole tapahtunut kivuttomasti.
Vilkkaimpina maahanmuuttovuosina asuminen eriytyi voimakkaasti. Niin sanotun
miljoonaohjelman avulla rakennettiin nopeasti uusia lähiöitä, joihin asutettiin
maahanmuuttajia. 90-luvun matalasuhdanteen aikana, kun työnantajat hävittivät
työpaikkoja, suurimpia kärsijöitä olivat maahanmuuttajat ja eriarvoisuus kasvoi.
Syntyi köyhyyttä, jolla oli etninen leima.
Eriarvoisuuden lisääntyminen ei kerta kaikkiaan sovi ruotsalaiseen
yhteiskuntamalliin. Ongelmaan on tartuttava. Ja niiden, joita on kohdeltu
epäoikeudenmukaisesti, on oltava muutosprosessissa mukana, Maria-Paz toteaa
päättäväisesti.
Hän sanoo, että ay-liikkeessä kyllä nähtiin mitä tapahtui ja haluttiin tehdä
jotakin.
Mutta emme olleet tarpeeksi tarmokkaita.
Nyt yhteiskunnan eheyttämistä ajetaan voimalla.
Yhteinen asia
Maria-Paz haluaa vielä muistuttaa, että kyse on nimenomaan yhteiskunnan
eheyttämisestä, ei maahanmuuttajakysymyksestä.
Yhteiskunnan eheyttämisessä on kysymys siitä, miten me suhtaudumme toisiimme.
Sen on koskettava koko yhteiskuntaa, ruotsalaisia siinä missä maahanmuuttajiakin.
Maria-Paz Acchiardo tuli Ruotsiin 14-vuotiaana pakolaislapsena vuonna 1974. Hän pakeni
äitinsä kanssa Chilen diktatuuria. Äiti oli juristi ja naimisissa Chilen ammatillisen
keskusjärjestön puheenjohtajan kanssa.
Ruotsissa olen päntännyt päähäni asioita, tulkannut ja tehnyt töitä
elokuvan parissa, hän kertoo iloisesti hymyillen. 1980-luvulla hän lähti politiikkaan
ja toimi yhden vaalikauden kaupunginvaltuutettuna Tukholmassa. Sieltä ei ollut pitkä
matka LO:hon ja integrointitehtävään, jossa pyrkimyksenä on korvata piintynyt
maahanmuuttaja-ajattelu integroidulla näkemyksellä monikulttuurisesta Ruotsista ja
LO:sta.
Maria-Paz myöntää, että kestää vielä aikansa ennen kuin vähemmistöajattelu
lyö itsensä lävitse Ruotsissa.
Ruotsihan on kyllä oikeastaan valtavan yksikielinen maa.
Mutta Tarmo Ahonen tulee kyllä saamaan vastauksen LO:lle jättämäänsä
vähemmistöpolitiikkaa koskevaan vetoomukseen Sen Maria-Paz lupaa.
Hans Jern
Moni-ilmeinen
Ruotsi
Ruotsissa asuu suunnilleen puoli miljoonaa
ulkomaiden kansalaista (ulkomaalaisia on toisin sanoen yli 5 % väestöstä), ja
ulkomailla syntyneitä arvioidaan olevan lähes 9 % väestöstä. Ihmisten rekisteröinti
alkuperän perusteella on Ruotsissa kielletty, joten tarkkoja lukuja
maahanmuuttajataustaisten asukkaiden määrästä ei ole olemassa, mutta esim. Tukholman
seudulla ulkomaalaistaustaisia asukkaita arvioidaan olevan 20 %, ja eräissä
lähiöissä, kuten Rinkebyssä, kokonaista 75 prosenttia. LO:n jäsenistöstä
taustaltaan ulkomaalaisia on noin 20 prosenttia.
Vuonna 2000 maahan muutti noin 58 000 henkeä. Turvapaikkaa Ruotsista haki vuonna 2001
noin 23 000 henkeä. Ulkomaalaissyntyisten rekisteröity työttömyys oli (1999) 15,1
prosenttia, kun luku koko väestön kohdalla oli 5,6 prosenttia.
Kulttuurit
kohtaavat
Yksi LO:n yhteiskunnan eheyttämiseen
tähtäävän toiminnan osaprojekteista on nimeltään Uusi elämä Ruotsissa.
Siinä pyritään käyttämään kulttuurivaihtoa yhteiskunnan eheyttämisen
välikappaleena.
Tarkoituksena on yksinkertaisesti järjestää tapaamisia, joissa jutellaan,
vaihdetaan kokemuksia ja luodaan jotakin yhdessä, sanoo argentiinalainen Luis Pascual
Ariño, joka vastaa hankkeesta. Luis edustaa myös ay-liikkeessä aktiivisesti
toimivien maahanmuuttajien (Fackligt Aktiva Invandrare) verkostoa.
Ammattiosastot huolehtivat ensimmäisen tapaamisen järjestämisestä työpaikoilla,
joko opintojärjestö ABF:n puitteissa tai muuten. Kokous on periaatteessa avoin kaikille.
Tärkeintä on itse prosessi. Että tavataan, jutellaan, kerrotaan omasta
elämästä. Se voi murtaa sen eristyksen ja yhteyksien puutteen, jota monilla
työpaikoilla esiintyy. Lisäksi voidaan tehdä asioita yhdessä musiikin, taiteen,
teatterin, kirjallisuuden tai ruoanlaiton muodossa.
Jo nyt on olemassa opintopiirejä, joissa puuhataan elokuvan, teatterin ja radion
kimpussa. Luis kertoo. Ja niitä syntyy lisää. Tuotokset kootaan sitten yhteen ja
esitetään jossakin muodossa.
Tärkeä ajatus projektin takana on, että maahanmuuttajilla on paljon sellaista
annettavaa, joka voi rikastuttaa ruotsalaista yhteiskuntaa ja ruotsalaista kulttuuria.
Niinhän pizzakin on Ruotsiin tullut. Ja suomalaiset rakennustyöläiset toivat alalle
omat työkalunsa ja työmenetelmänsä. Eri kansallisuuksia edustavien maahanmuuttajien
sekä ruotsalaisten ja maahanmuuttajien tapaamiset ovat yksi tapa taistella muukalaisvihan
uhkaa vastaan. Muukalaisvihamielisyyttä voi nimittäin kehittyä, jolleivät ihmiset
tunne toisiaan tai jos he tuntevat itsensä uhatuiksi.
Palkkatyöläinen
3.9.2002 nro 7/02 |