Maahanmuuttajien kotouttaminen tapahtuu merkittäviltä osin työelämässä. Ruotsalaisella perusteellisuudella. Volvon Göteborgin tehtaiden katsotaan kuuluvan siihen joukkoon, joka on panostanut mallikelpoisesti kotouttamiseen. Toiminnasta vastaa monimuotoisuuskomitea, joka hoitaa myös tasa-arvoasioita. Se on laatinut monimuotoisuussuunnitelman, jossa asetetaan tavoitteet ja määritellään toimenpiteet. Suunnitelman mukaan monimuotoisuuteen kuuluu, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet ja oikeudet etnisestä alkuperästä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, iästä ja uskonnosta riippumatta.

Kielikoe jakaa

Etninen monimuotoisuus on tehtailla ilmeinen. Eri kansallisuuksia edustavat työntekijät asentavat autoja rinta rinnan. Työntekijäjoukossa on edustettuna kokonaista 86 kansallisuutta.

Pirjo Paajanen tuli Ruotsiin vuonna 1969 Kurikasta. Volvolla hän on ollut töissä vuodesta 1987.Hän kuuluu työryhmään, joka asentaa autoihin instrumenttipaneeleja. Ryhmässä on edustettuna 5-6 kansalaisuutta; suomalaiset, jugoslaavit ja amerikkalaiset puhuvat keskenään ruotsia. Kielen Pirjo on oppinut työpaikalla. Hän kuuluu niihin, jotka ovat kotoutuneet ilman ohjelmia, mutta silti hän on selvinnyt ja saanut ystäviä työkavereiden joukosta. Suomen kansalaisuuden hän on säilyttänyt.

Kansanpuolue on nostanut maahanmuuttajille asettavat kielitaitovaatimukset Ruotsin vaalikeskustelun kuumaksi kysymykseksi. Volvolla on jo käytössä pakollinen kielikoe, joka töihin pyrkivien ulkomaalaisten on läpäistävä. Sitä perustellaan sillä, että nykypäivän työmenetelmät edellyttävät riittäviä kielellisiä valmiuksia.

Mutta ay-liike asettaa tämän käytännön kyseenalaiseksi.

– Kyllä sen pitäisi riittää, että pystyy esittämään lukioarvosanan ruotsinkielestä, sanoo metallin ammattiosastoa monimuotoisuuskomiteassa edustava Marie Stenquist. Moni ruotsalainenkaan ei selviytyisi kokeesta, hän lisää.

Mutta yleisesti ottaen ay-liike ja yritys tuntuvat olevan hyvinkin yksimielisiä kotouttamispolitiikan suunnasta. Osaselitys lienee se, että kotouttamiskysymyksistä, monimuotoisuudesta vastaa yritysjohdossa Derek Jessiman, joka on itse muuttanut maahan Skotlannista.

Eteneminen hitaampaa

Monimuotoisuus on voimavara, jota yrityksen pitää hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla, kuuluu hänen teesinsä. Vallitseva tilanne kartoitettiin jotta nähtäisiin, kuinka tätä voimavaraa hyödynnetään ja kuinka sitä voitaisiin hyödyntää paremmin. Kartoituksessa tuli esiin runsaasti puutteita. Kun työehtosopimuksen piirissä olevien työntekijöiden, siis työläisten, keskuudessa ulkomaiden kansalaisten määrä ylittää useimmilla tuotantolinjoilla 20 prosenttia, niin hierarkian ylemmillä portailla se jää alle 10 prosentin. Vaikuttaa siis siltä, että eteneminen on ruotsalaisille helpompaa kuin maahanmuuttajille.

Yrityksen linja kuitenkin on, että mahdollisuuksien pitää olla kaikille samat. Kun näin ei ole, asialle on tehtävä jotain. Mutta ei kiintiöillä, vaan poistamalla järjestelmässä mahdollisesti olevia kapeikkoja ja panostamalla ihmisten pätevyyden kehittämiseen.

– Etenemismahdollisuuksien tasoittaminen on yrityksessä julki lausuttu tavoite.

Sanna tuli kolmivuotiaana Ruotsiin Makedoniasta. Hän on käynyt Ruotsissa lukion, saanut kotikielen opetusta makedoniankielessä, on naimisissa ruotsalaisen kanssa, puhuu makedoniaa vanhempiensa kanssa. Volvolle hän tuli vuonna 1994 ja on sen jälkeen edennyt vuoropäälliköksi tuotannossa. Työssään hän vastaa viidestä työryhmästä joissa on kaikkiaan 65 työntekijää. Hän suunnittelee työvuorot, jakaa työtehtävät, laatii loma- ja vapaalistat. Tarvittaessa hän tuuraa tuotannossa.

– Minulla on ryhmässäni eri ikäisiä ja eri maalaisia ihmisiä, hän sanoo. Kirjava temperamenttien ja ajattelutapojen sekoitus aiheuttaa välillä konflikteja. Se on selvä.

– Pitää osata lukea ihmisiä ja pyrkiä löytämään yhteinen ratkaisu. Mutta erilaisuus on myös rikkautta, Sanna tähdentää.

Stefan oli kahdeksantoista, kun hän pakeni Albaniasta — uimalla. Hän tuli Belgian kautta Ruotsiin, missä hänen enonsa jo oli, ja pääsi töihin Volvolle. Nyt siitä on kulunut 18 vuotta ja hänellä on maasta vain hyvää sanottavaa.

– Halusin Ruotsiin, koska se on rauhallinen ja demokraattinen maa, jossa ei esiinny väkivaltaa. Minut otettiin hyvin vastaan, pääsin ruotsinkurssille ja sain vakituisen työpaikan.

Vaimo ja lapset ovat albanialaisia ja perhe puhuu keskenään albaniaa, mutta Stefan on löytänyt Göteborgista myös ruotsalaisia ystäviä.

Ruotsinkieli yhdistää

Tässä kansallisuuksien ja kielten vilinässä ruotsi on yhteinen työkieli. Henkilöstötiedotus toimii ruotsiksi. Tämä on yrityksen julki lausuttu linja. Ei haluta, että tehtaisiin muodostuu yhteisen kielen ympärille etnisesti eristäytyneitä ryhmiä. Siksi riittävään ruotsinkielen osaamiseen kiinnitetään huomiota jo työhönottovaiheessa. Kun mahanmuuttaja sitten tulee töihin, pidetään huoli siitä, että hänet perehdytetään työhönsä kunnolla, että hän tutustuu toimintaperiaatteisiin ja saa kontaktin ammattiosastoon. Perehdyttämisprosessi käynnistyy välittömästi.

Ennakkoluulojen, syrjinnän ja pahimmissa tapauksissa kiusaamisen ehkäiseminen on tärkeä osa kotouttamistoimintaa. Volvo on tutkinut ilmapiiriä henkilöstön keskuudessa selvittääkseen millä lailla syrjintä ja kiusaaminen ilmenee. Tulokset osoittavat, että esimerkiksi vitsailussa rima asetetaan jokapäiväisessä kanssakäymisessä usein liian matalalle. Pilaksi tarkoitettu juttu voidaan kokea loukkaukseksi.

Selvitys johtaa toimintaohjelmaan, suunnitelmaan ja koulutukseen, joilla pyritään ratkaisemaan todettuja ongelmia. Asia otetaan keskusteluun ja sitä selvitetään useilla tasoilla. Yritysjohto on julistanut virallisesti, että ihmistä on työssä kunnioitettava. Loukkaavaa erikoiskohtelua ei saa esiintyä.

Hans Jern

  Tarmo Ahonen muutti veljiensä jalanjäljissä Göteborgiin jo 16-vuotiaana Kihniöstä, Etelä-Pohjanmaalta. Vuosi oli 1960. Hän on luonut Ruotsissa vaikuttavan ay-uran Pohjoismaiden luultavasti suurimmassa työhuonekunnassa eli Volvon metalliliiton ammattiosastossa, jossa on jäseniä noin 10 000 ja työntekijöitä parikymmentä.

Tarmo toimii nykyään kuorma-autoja valmistavan Volvo Lastvagnar –tehtaan metallityöläisten puheenjohtajana ja on työhuonekunnan hallituksen jäsen. Hän istuu muutamassa Volvon yhtiöhallituksessa ja hänellä on paikka ja ääni metalliliiton neuvottelukunnassa. Hänen näkemyksensä ruotsalaisesta kotouttamispolitiikasta poikkeaa yllä kuvatusta.

Ruotsissa oli 60- ja 70-luvulla huutava pula työvoimasta ja suomalaiset otettiin vastaan avosylin. Silloin olivat voimassa avoimet pohjoismaiset työmarkkinat. Kielitaitoa ei kyselty, töitä sai välittömästi.

Sopeutuminen yhteiskuntaan sujui helposti. Suomenkielellä selvisi hyvin, tulkkeja oli käytettävissä ja moni virkamies osasi suomea. Volvolla oli kokonaisia osastoja, joissa puhuttiin pääasiassa suomea.

– Nykyään Göteborgissa on 20 000 suomalaista, mutta ei mainittavia palveluja suomeksi. Ruotsi on petkuttanut meitä, Tarmo toteaa lakonisesti.

Mitään ei ole selkeästi päätetty, näin on vain käynyt. Suomalaisille tarkoitetut palvelut katosivat, kun maahanmuutto Suomesta lakkasi. Maahan muuttaneet suomalaiset piti sulauttaa yhteiskuntaan. Ruotsi on tosin tunnustanut ruotsinsuomalaiset kansalliseksi vähemmistöksi ja hyväksynyt Euroopan Neuvoston sopimukset kansallisten vähemmistöjen oikeuksista. Mutta niiden vaatimuksia ei täytetä. Muun muassa tiedottaminen ja mahdollisuus kouluttautua suomeksi on lyöty laimin. Tarmo kääntyi tammikuussa Ruotsin LO:n puoleen ja pyysi keskusjärjestöä ajamaan suomalaisten asiaa, koska ruotsinsuomalaiset ovat yleensä LO:n jäseniä. Hän haluaa, että LO selvittää kantansa vähemmistöjen oikeuksiin ja että asian tiimoilta laaditaan toimintaohjelma. Konkreettinen vaatimus on, että lopetetun suomalaisen sanomalehden Demokraatin julkaiseminen aloitetaan uudelleen.

  Koulutuksen pitäisi tarjota todellinen mahdollisuus työntekoon. Ajatus on tuskin mitenkään vallankumouksellinen. Mutta monille maahanmuuttajille on todellisuutta, että kurssi seuraa toistaan — ilman että näköpiirissä olisi työpaikka.

Kiinteistöliiton Göteborgin osasto päätti tehdä asialle jotakin. Syntyi Bergsjö-projekti, jota Tomas Gustavsson on tulisieluna vetänyt.

Hän aivan pursuaa tarmoa kertoessaan mihin projektilla pyritään. Työttömille maahanmuuttajille järjestetään työtä kiinteistöalalta. Ei siksi, että he ovat maahanmuuttajia, vaan koska heillä on työssä vaadittava pätevyys ja ammattitaito.

– Ensin pitää luoda todellinen kuva kiinteistöalasta, hän toteaa.

Että puhutaan ammattitaitoa vaativista töistä, joihin vaaditaan pätevyys.

Kiinteistöliitto on kehittänyt erään göteborgilaisessa lähiössä toimivan asuntoyhtiön kanssa koulutusohjelman, jonka tarkoituksena on järjestää kiinteistöille niiden tarvitsemaa työvoimaa ja työttömille maahanmuuttajille haasteellisia työpaikkoja.

– Yhteys olemassa olevien työpaikkojen ja koulutuksen välillä on ratkaiseva asia, Tomas sanoo.

Koulutus pitää sopeuttaa työvoimantarpeeseen ja sen pitää mieluiten johtaa vakinaiseen työpaikkaan. Bergsjössä on onnistuttu järjestämään ’oikeaa työtä’ kolmelletoista työttömälle maahanmuuttajalle. (Kurssin aloitti 15 henkeä.) Tällä hetkellä useat näin työllistyneistä toimivat jo esimiestehtävissä.

– Myös se on tärkeää, sillä työssä on voitava kasvaa, Tomas korostaa ja esittelee kaavakuvaa siitä, kuinka huoltomiehen tehtävistä voi edetä vaativampaan työhön kiinteistöalalla.

Nyt kehitetty kiinteistönhuoltokoulutus on kokonaan uusi ja sitä voidaan käyttää alalla muuallakin. Siihen sisältyy sertifioitu siivousalan koulutus, ja lisäksi opetetaan kiinteistötekniikkaa ja puutarhatyötä. Peruskoulutuksen jälkeen voi edetä ja lisätä pätevyyttään.

Bergsjö-projekti on toteutettu yhteistyössä työviranomaisten kanssa.