Eläkepommi räjähti vuosien 1961 ja 2001 välillä, jona aikana eläkemenot 11-kertaistuivat. Vuoden 2035 vaiheilla eläkemenojen osuus bruttokansantuotteesta (bkt) on suurimmillaan, mutta siihen mennessä eläkemenot vain hieman yli kaksinkertaistuvat nykyisestä. Markoissa kasvu on toki suuri, mutta eläkemenojen bkt-osuus kasvaa nykyisestä enimmillään vain neljä prosenttiyksikköä — edellyttäen, että bkt:n kasvu tulee olemaan tästä eteenpäin keskimäärin kaksi prosenttia vuosittain. Tätä ei synkkämielisimmän asiantuntijankaan pitäisi enää voida pitää eläkepommina, Parkkinen kirjoittaa — ja jatkaa:

"Kun yksityisen sektorin työeläkejärjestelmää aikoinaan kehiteltiin, ei kai edes Teivo Pentikäinen osannut arvata, miten vuolaaksi eläkemenovirta paisuu neljässä vuosikymmenessä. Tästä huolimatta — tai ehkä juuri sen ansiosta — asukasta kohden lasketut reaalitulot ovat kansantaloudessamme kolminkertaistuneet vuodesta 1961."

Mitä Parkkinen tarkoittaa kirjoittamalla "ehkä juuri sen ansiosta"? Parkkinen tarkoittanee sitä samaa Pekka Kuusen ajatusmallia, jonka varassa hyvinvointivaltiota 1960—80-luvuilla rakennettiin ja jonka uusliberalismi 1990-luvulla syrjäytti. Kuusen talousopin valossa tulonsiirrot — kuten eläkemenot — ovat kansantalouden kannalta paitsi menoja myös tuloja, jotka palautuvat talouden kiertoon ja ylläpitävät ja ruokkivat tasaista talouden kasvua.

Ja vaikka Parkkinen ei jutussaan tätä nosta esiin, osa tästä rahasta virtaa takaisin välittöminä ja välillisinä veroina julkiseen talouteen. Monilta tahtoo unohtua, että eläkeläiset ovat samalla lailla veronmaksajia kuin palkansaajatkin. Jos arvioidaan, että eläkeläiset maksavat eläketuloistaan välittömiä ja välillisiä veroja keskimäärin ainakin 25 prosenttia, jo viime vuonna eläkeläisten maksamat verot olisivat olleet 22 miljardia mk eli nelisen miljardia euroa (eli suunnilleen saman verran mitä Sonera taannoin maksoi umts-luvistaan). Vuonna 2035 vastaava osuus olisi 50 miljardia mk eli yli 8 miljardia euroa. Ja kannattaa muistaa, että eläkkeiden välittömistä veroista valtaosa menee kunnallisverona kunnille — jotka pääasiassa vastaavat vanhushuollon järjestämisestä ja suuresta osasta sen menoja.

Eläkepommi ei kylvänyt tuhoa ennen vuotta 2001, eikä kylvä tästedeskään. Päinvastoin, eläkeläismäärän nopea kasvu on suurin yksittäinen näköpiirissä oleva kansantalouden kasvua vauhdittava tekijä. Synkkämieliset asiantuntijat eivät taida kuitenkaan tähän loppua, sillä eläkepommimiesten käsissä on poliittisesti sen verran käyttökelpoinen mörkö.