ntinen telakka- ja urheilujohtaja (ja kova kokoomuslainen) Martin Saarikangas nimitteli korskeina päivinään tämän ajan nuoria pullamössösukupolveksi, joka mitään yrittämättä saa kaiken valmiina, jolla ei ole särmää, tuskin tahtoakaan.

Vaikka nuoret itse tämän Saarikankaan sohaisun heti torjuivatkin, senhenkistä ajattelua yhteiskuntaan yleisemminkin jäi. Juuri nyt tuo ajattelu tulee esiin koulujen kurivaatimuksissa.

Nuoria leimataan surutta pienten vähemmistöjen mukaan. Heidän käytöksestään ja elintavoistaan huolestutaan helposti yli äyräiden. Kuitenkaan nuorten suuren enemmistön arvoissa ja asenteissa ei ole moitteen sijaa. Pikemminkin päinvastoin. Niin sanotut sotapolvet ja suuret ikäluokat voisivat ottaa useassa, varsinkin ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyvässä kysymyksessä nuorista suoraan mallia.

Pullamössö- ja muiden senseuraisten puheiden varjolla yhteiskunnassa ruokitaan nuorista myös monenmoista myyttiä. Eräs harkiten syötetty uskomus on se, että työstä on nuorille vain välineellistä arvoa ja että nuoret täysin tietoisina kääntävät selkänsä esimerkiksi työntekijöiden etuja puolustavalle ay-liikkeelle.

SAK julkaisi kesällä alle 29-vuotiaiden nuorten työmarkkina- ja ay-asenteita selvittävän tutkimuksen. Siihen osallistui yli 2 000 nuorta, joista vähemmistö, runsaat 800 kuului ammattiliittoihin. Vaikka kyseessä oli yksi selvitys galluppien virrassa, se puhui monin paikoin ja huojentavasti nuorten terveen logiikan puolesta, upotti uskomuksia, mutta pöllytti ja paljasti myös ay-liikkeen urautunutta ajattelua ja laiminlyöntejä.

Tutkimuksen päätulos oli varmaan se, että nuoret suhtautuvat ammattiliittoihin jopa yllättävän myönteisesti ja odottavat ay-liikkeeltä samanlaista turvaa kuin vanhempansakin. Kun 97 prosentilla kyselyyn osallistuneista ei ole periaatteellista syytä olla kuulumatta ammattiliittoon, tuloksen pitäisi syöttää virtaa turhautuneimpaankin järjestösihteeriin.

Varsinkin viime vuosina nuorten alhaista järjestäytymistä on ay-liikkeessä kovinkin kauhisteltu ja pantu pystyyn kalliita mainoskampanjoita.

SAK:n tutkimus kuitenkin paljastaa, että kaksi viidestä alle 29-vuotiaasta kuuluu jo ammattiliittoon. Samat prosentit mittaa myös Tilastokeskus. Valtaosalle niistä, jotka taas eivät kuulu, ei liittymistilanne ole vielä tullut eteen tai liittymistä on opiskelun vuoksi lykätty.

Kun kolmannes nuorista sanoo, ettei jäsenyyttä ole heille koskaan tarjottu, voi ay-liike mennä itseensä. Ja kun toinen kolmannes ilmoittaa, ettei tiedä ay-liitoista juuri mitään, voi syyttävän sormen kääntää paitsi koulua, myös ay-liikkeen nykysaavutuksia, työpaikkoja ja ay-viestintääkin kohti.

Palkkatyöläinen julkaisee tämän numeron nuoria työntekijöitä käsittelevässä teemassaan (s. 18—25) ainutlaatuisia lukuja SAK:n liittojen kolmen viime vuoden jäsenkehityksestä.

Nuorten numeroista näkee sen, että juuri työelämäänsä aloittavien tai ammattiinsa opiskelevien keskuudessa ay-liikkeen vetovoima on jopa kasvanut. Se on seurausta pääasiassa useissa liitoissa, kuten Metalli- Sähkö- ja Rakennusliitossa hyvin onnistuneesta oppilasjäsentyöstä. PAM puolestaan tiedetään jo vanhastaan nuorten ensimmäiseksi astinlaudaksi ay-liikkeeseen.

Jos SAK:n liittojen yhteinen jäsenjoukko jaetaan iän perusteella kymmenen vuoden ryhmiin, alle 30-vuotiaita oli viime vuoden lopussa runsaat 197 000 eli 17,4 prosenttia. Kolmessa vuodessa tämäkin ryhmä oli vanhimmasta päästään johtuen kutistunut, mutta hitaammin kuin sitä iäkkäämpien ryhmät.

Ikätaulukko puhuu selvästi siihen suuntaan, että SAK:n jäsenpulmat eivät liitykään nuoriin, kuten viime aikoina on uskoteltu, vaan paljon vaikeampaa on pitää kiinni 30—50-vuotiaista, parhaassa työiässä olevista ja työssään jo rutinoituneista jäsenistä.

Myönteisesti yllättävää SAK:n selvityksessä on vielä se, että nuoret ovat lähes poikkeuksetta valmiita yhteiskunnalliseen toimintaan. Ay-liikkeen nykyinen asialista innostaa kuitenkin vain joka neljättä. Paljon kiinnostavampana pidetään vaikkapa lasten ja eläinten oikeuksia, luonnonsuojelua ja rauhaa.