uoltatoista miljoonaa suomalaista koskeva
työeläkejärjestelmä täytti heinäkuussa 40 vuotta. Samalla järjestelmä ohitti myös
"kypsän iän" merkkipaalun. Tästä eteenpäin yhä useammalla niistä, jotka
saavat kokoon 40 vuotta työssä, on mahdollisuus täyteen 60 prosentin eläkkeeseen.
Tel-järjestelmää on vuosien mittaan kehuttu yhdeksi kaukoviisaimmista suomalaisista
sosiaalipoliittisista oivalluksista. Vaikka yhteiskunta sitten 1960-luvun alun on
rajustikin muuttunut, työeläkerakennelman perusta on kestänyt myllerrykset. Se ei ole
kompastunut esimerkiksi 40 vuodessa 11-kertaistuneisiin eläkemenoihin eikä
asiantuntijoiden mukaan romahda myöskään suurten ikäluokkienkaan paineen alla, jos
talous pysyy pienessäkin kasvussa. Pahasta 1990-luvun lamastakin se tuli ulos kuhmuisena
mutta tukevasti jaloillaan ja jatkaa kyllä menestystarinaansa, kävi päällä olevassa
eläkepalkan laskentariidassakin kuinka hyvänsä.
Sosiaalitieteilijät, kuten professori Hannu Soikkanen, sanovat tel-järjestelmän
kehittäneen maan taloutta ja kansalaisten elämää merkittävästi. Se on kohentanut
muun muassa yritysten tehokkuutta, lisännyt investointeja, edistänyt
elinkeinorakenteiden muutosta ja työvoiman liikkuvuutta. Mutta vieläkin tärkeämpi sija
sillä on ollut vanhuuden ja köyhyyden liekanarun katkaisussa.
Työeläkejärjestelmän ansiosta meille on syntynyt yhä laajeneva hyvinvoivien ja
ostokykyisten seniorien kansalaisryhmä, jonka arvoa yhteiskunnan toimeliaisuudelle ei ole
vielä edes kunnolla ymmärretty.