uoltatoista miljoonaa suomalaista koskeva työeläkejärjestelmä täytti heinäkuussa 40 vuotta. Samalla järjestelmä ohitti myös "kypsän iän" merkkipaalun. Tästä eteenpäin yhä useammalla niistä, jotka saavat kokoon 40 vuotta työssä, on mahdollisuus täyteen 60 prosentin eläkkeeseen.

Tel-järjestelmää on vuosien mittaan kehuttu yhdeksi kaukoviisaimmista suomalaisista sosiaalipoliittisista oivalluksista. Vaikka yhteiskunta sitten 1960-luvun alun on rajustikin muuttunut, työeläkerakennelman perusta on kestänyt myllerrykset. Se ei ole kompastunut esimerkiksi 40 vuodessa 11-kertaistuneisiin eläkemenoihin eikä asiantuntijoiden mukaan romahda myöskään suurten ikäluokkienkaan paineen alla, jos talous pysyy pienessäkin kasvussa. Pahasta 1990-luvun lamastakin se tuli ulos kuhmuisena mutta tukevasti jaloillaan ja jatkaa kyllä menestystarinaansa, kävi päällä olevassa eläkepalkan laskentariidassakin kuinka hyvänsä.

Sosiaalitieteilijät, kuten professori Hannu Soikkanen, sanovat tel-järjestelmän kehittäneen maan taloutta ja kansalaisten elämää merkittävästi. Se on kohentanut muun muassa yritysten tehokkuutta, lisännyt investointeja, edistänyt elinkeinorakenteiden muutosta ja työvoiman liikkuvuutta. Mutta vieläkin tärkeämpi sija sillä on ollut vanhuuden ja köyhyyden liekanarun katkaisussa.