Lindqvist lähtee armeijaan tammikuussa ja toivoo työnsä jatkuvan ainakin sinne saakka.

– Työtilanne ratkaisee. Tämä on hyvä paikka ja palkkakin on kohtuullinen. Voisin hyvin jatkaa armeijan jälkeenkin, mutta muutkin vaihtoehdot käyvät, jopa telakat. Ja vähän tekisi mieli kierrellä muuallakin.

Ville Lindqvist on pääsääntöisesti tyytyväinen koulussaan, Porin Tekniikkaopistossa saamaansa opetukseen. Erityisesti hän kiittää teoriapuolta.

– Toivoisin kyllä monipuolisempia töitä koulun aikana. Kun hitsaa jatkuvasti pelkästään 30 sentin kappaletta, se alkaa jossain vaiheessa tympiä. Töitä tehden kuitenkin oppii parhaiten.

Nuorta miestä kiinnostivat yläasteella käsityöt. Kone- ja metallialan asettaminen ykkösvaihtoehdoksi oli tältä pohjalta luonnollista.

– Ensimmäisenä vuotena opiskelimme alaa laajemmin. Toisena sitten päätin suuntautua hitsariksi. Valintaa en ainakaan vielä ole katunut.

"Mutta kun minä en käy…"

Marko Palenius, 20, aloitti opiskelun Porin Tekniikkaopistossa 1998. Nuori mies oli laittanut ykkösvaihtoehdoksi sähköalan. Tietotekniset opinnot kiinnostivat.

– Todistukseni ei kuitenkaan riittänyt. Kaveri pääsi 7,7 keskiarvolla, minulla oli 7,6.

Toiseksi kiinnostavammaksi Palenius oli valinnut ravintola-alan.

– Totesin kuitenkin ensimmäisenä päivänä, että se ei ole minun juttuni. Ruoanlaitto on sinänsä mukavaa, mutta ammatikseni en sitä tee.

– Marssin saman tien rehtorin puheille ja kysyin vapaata paikkaa joltain muulta linjalta. Sellainen löytyi LVI-puolelta.

Palenius aloitti ilmastointiasentajan koulutuksen. Ala ei ollut nuoren miehen mielestä hullumpi, mutta jokin tökki.

– Minulla meni sukset ristiin opettajien kanssa. Kai se oli molemminpuolista, mutta joskus opettajan kannattaisi antaa oppilaankin pitää päänsä.

Marko Palenius lopetti koulun kesken ja meni varusmiespalvelukseen tammikuussa 2001. Armeijan jälkeen hän vielä yritti elokuussa 2001 suorittaa keskeneräisiä opintoja.

– Siitä ei kuitenkaan tullut mitään ja jäin sitten vain kotiin. Työnhaku on takunnut pahemman kerran. Ilman koulutusta ja päästötodistusta ei töitä tunnu löytyvän, vaikka uskonkin, että pärjäisin LVI-alalla nykyisinkin tiedoin. Työssähän sitä sitten oppisi lisää.

Kesällä Palenius on päässyt muutamaan otteeseen töihin hiilivoimalaitoksille vuosihuoltoihin. Hiilipöly, hiki ja kuumuus ei miestä haittaa.

– Kyllä minä mielelläni töitä teen ja rahaakin tarvitaan. Nytkin pistin juuri hakupaperit asentajaksi porilaiseen tehtaaseen.

Työnsaannin vaikeus on nostanut mieleen paluun koulunpenkille.

– Kyllä opintojen loppuun saattaminen on käynyt mielessä, mutta kun en käy, Palenius sanoo nuoren miehen ehdottomuudella.

– Jos töitä ei löydy, voisin ajatella autopuolelle kouluttautumista.

Tuttuja tarinoita

Porin Tekniikkaopiston apulaisrehtori Risto Setälä tunnistaa tarinat.

– Opiskelijamme kasvavat opiskelun aikana nuorista aikuisiksi. Myös armeija kasvattaa miestä. Armeijan jälkeen työmotivaatio on kova ja miehet haluavat näyttää kyntensä.

Setälä on huolissaan maamme kädentaitajien vähyydestä. Miksi heikolla peruskoulumenestyksellä, jopa alle kuuden keskiarvolla, hakeudutaan lukioon, vaikka ammatillinen koulutus tarjoaisi nopean tien ammattiin ja sitä kautta työelämään.

– Meillä on jo nyt pulaa oppilaista. Kovasta yrityksestä huolimatta metalli-, rakennus- ja puualalla on vielä vapaita opiskelupaikkoja. Tulevaisuus huolestuttaa.

– Monet käyttävät nykyistä koulutusjärjestelmäämme hyväksi ja jatkavat ammattikorkeakouluihin ja aina korkeakoulutasolle saakka. Tämä on tietysti hyvä asia, mutta aiheuttaa tulevaisuudessa ongelmia työntekijätasolla.

Setälä muistuttaa erityisesti suurten ikäluokkien siirtymisestä eläkkeelle.

– Vuoteen 2010 mennessä olisi koulutettava noin miljoona työntekijää poistuvien tilalle. Nykykehityksellä kasaan saadaan vain 700 000, joten kyseessä on todella suuri koko yhteiskuntaa koskeva ongelma.

– Jonkunhan nämä työtkin olisi tehtävä. Kädentaitajia tarvitaan tulevaisuudessakin, ilman heitä yhteiskuntamme ei pyöri ja kehity.

Martti Suuriniemi

– Onhan se aikamoinen paikka 15-vuotiaalle, Porin Tekniikkaopiston apulaisrehtori Risto Setälä myöntää.

– Meille tulevista opiskelijoista noin 80 prosentilla on ainakin jonkinmoinen käsitys tulevasta elämästään. Loppu viidennes onkin sitten hieman hukassa.

Tekniikkaopistossa opiskelee vajaat 900 nuorta suorittamassa toisen asteen ammatillista perustutkintoa. Kolmivuotinen opiskelu valmistaa nuorista työntekijöitä mm. sähkö-, metalli-, rakennus- ja puualalle sekä liikenteen pariin.

– Linjoista suosituin on ollut selvästi sähköala. Linjan sisältämä tietotekninen puoli varmasti selittää asiaa. Kaikkia pyrkijöitä ei ole voitu ottaa mukaan.

Peruskoululaiset laittavat järjestykseen neljä mieluisinta suuntautumisvaihtoehtoa. Jos ensimmäiselle vaihtoehdolle on tunkua, on usein tyydyttävä toiseksi mieluiseen.

– Tämä on tietysti ongelma. Yleensä noin viidennes joutuu tyytymään johonkin muuhun kuin ykkösvaihtoehtoon, Setälä pahoittelee.

– Nyt on kuitenkin poikkeuksellisen hyvä vuosi. Oppilaista 95 prosenttia pääsi ykkösvaihtoehdon linjalle. Tällä on luonnollisesti suuri merkitys opiskelumotivaatiolle.

Tekniikkaopiston opiskelijoista keskimäärin viidennes on vailla työtä viimeisen opiskeluvuoden lopussa.